Suomen eturivin jazzmuusikko Joonatan Rautio kuulee virsissä menneet ja tulevat sukupolvet, mutta ennen kaikkea Kristuksen, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
– Virsi puhuu minulle evankeliumin ja syvien Raamatun totuuksien kieltä, eikä siten tyydy pelkästään nykyihmisen individualististen tunteiden ja ajatusten tulkiksi. Virsi kurottaa pienen ihmisen pieniä ajatuksia korkeammalle, ikuisuuteen, toteaa moneen kertaan palkittu saksofonisti.
Rautio löysi jazzmusiikin jo teini-ikäisenä ja jäi sille tielle. Silti hän haluaa pitää työnsä monipuolisena ja näkeekin itsensä enemmän yleispelimannina kuin yhden asian miehenä.
– Viime vuosina olen esiintynyt usein myös pianistina muun muassa Gospel Helsinki -kuoron ja Jipun kanssa. Parhaillaan teen uutta levyä jazz- fuusioyhtyeeni Nassaun Fasaanin kanssa.
Rautio arvelee, että ajatus pyytää häneltä virsisävellyksiä oli lähtöisin lisävihkotyöryhmän jäseneltä, muusikko Pekka Nymanilta. Miehet tuntevat toisensa soittokeikoilta vuosien varrelta.
Rautio sai työryhmältä nipun tekstejä, joihin hän teki lukuisia melodioita. Tekstien joukossa oli mukana Jouko Ikolan kirjoittama talkoolaisen virsi Herra, kutsut työhösi.
– Ikolan tekstiin minulla oli valittuna yksi sävellysehdotus. Muutkin valinnat olivat lukittuina monta viikkoa ennen deadlinea, kunnes viimeisenä iltana aloin vielä käymään sävellyksiä läpi. Mieleeni muistui, että mukaan oli toivottu erityisesti kaanoneita.
– Niinpä tein tällä ajatuksella vielä yhden melodian Herra, kutsut työhösi -tekstiin.
Teksti antoi mahdollisuuden kymmenen tahdin muotoon, ja siten Rautio sai melodiaan myös pitkän äänen, joka kaanonissa laulettuna jää soimaan urkupisteeksi useissa äänissä soivan melodian taakse.
– Samalla ajattelin, että niin kuin Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa, on monta jäsentä, samoin tässä virressäkin kaikkia tarvitaan, jotta kokonaisuus toimisi mahdollisimman saumattomasti.
Rautiosta viime hetken oivallus tuntui hyvältä ja hän liitti kappaleen mukaan ehdotukseensa. Yllättäen lisävihkotyöryhmä poimi juuri sen sävellysten joukosta. Nyt Raution nimi löytyy virren 963 kohdalta.
Jazzmuusikko pitää hienona, että on saanut olla mukana tekemässä suomalaista virsisävellyshistoriaa. Hän kokee vaikeana suhtautua virteen kuin trendikkääseen kertakäyttötavaraan. Omakin työ hakee vielä paikkaansa jatkumossa.
– Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, mikä merkitys omalla sävellykselläni lopulta ajan saatossa on. Siksi en osaa suhtautua omaan osuuteni tällä hetkellä oikein mitenkään. Se on vain yhden hetken hengentuote, ja vielä itselleni kovin poikkeuksellinen muuhun sävellystuotantooni verrattuna.
Kuva: Atte Auvinen
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Ilmoita asiavirheestä