Yritysjohdon valmentajan Isa Merikallion mukaan harva pysyy mukana työelämän harhaisessa menossa.
Tuore kirjasi Jaksaa, jaksaa! Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen (Basam Books) käsittelee vahvuutta ja suorittamista. Kysyt kirjassa, miten pitkään pitää jaksaa. Millaista on huono vahvuus?
– Sellaista, joka ei jätä tilaa elämän edellyttämälle joustavuudelle. Kutsun tällaista vahvuutta vaaralliseksi vahvuudeksi. Täytämme elämämme tuntilokeroina, vaikka ihminen tarvitsee ajallista väljyyttä ja vaihtelua. Vaarallista vahvuutta on myös se, että rakennamme minäkuvaamme ehdollisen rakkauden varaan. Tämä minäkuva edellyttää jatkuvaa suoriutumista.
Millaista on hyvä vahvuus?
– Se on kantavaa vahvuutta. Siinä elämää ei rakenneta mielen rakenteiden varaan, sillä ihmismieli on kova tuottamaan vaatimuksia ja tavoitteita. Kantava vahvuus huomioi sen, että elämä on isompi kuin me ja meidän määrittelemämme suoritteet.
Kirjassasi esiintyy myös termi valevahvuus. Mitä se on?
– Valevahvuudella tarkoitan sitä, että ihminen ei käsittele tapahtumien ja tekojensa seurauksia. Valevahvuus on jatkuvaa eteenpäin menemistä, jossa ei oteta vastuuta virheistä, vaan eletään luullen, että aina voi aloittaa alusta. Ei se niin ole. Ensin täytyy siivota jäljet.
Mitä olet oppinut vahvuudesta omassa elämässäsi?
– Olen rakentanut elämääni tavoitteiden varaan ja elänyt suorituselämää. Se ei ole johtanut hyvään omalta kannaltani eikä muiden kannalta. Esimerkiksi elämän kriisejä ei voi jättää huomiotta, sillä ne tulevat myöhemmin vastaan. Olen käynyt rajoilla asti. Eräs merkittävä käänne tapahtui kymmenen vuotta sitten. Minulla oli niin kiire, etten ehtinyt pysähtyä pyörällä liikennevaloihin ja jäin auton alle.
Yritysjohdon valmentajana olet seurannut läheltä suomalaista työelämää. Miten vahvuuden ihailu näkyy työelämässä tällä hetkellä?
– Olemme sairastuneet harhaiseen ihailuun menosta, jossa erittäin harva voi hyvin ja entistä harvempi pysyy mukana. Persoonallisuuden piirteistä ihaillaan rohkeutta, energisyyttä ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Jos niitä ei pysty työelämässä täysillä antamaan, on parempi pysyä sairauslomalla tai irtisanoutua, tai sitten töitä ei ainakaan saa.
Miten yksittäinen ihminen voi taistella työelämän rakenteita vastaan?
– Yksittäiselle ihmiselle se on useimmiten ylivoimaista. Tarvitaan kulttuurinmuutosta ja johtajia, jotka näyttävät omalla esimerkillään, että he uskaltavat tehdä vähemmän ja keskittyä siihen, mitä tekevät. Näen jatkuvasti johtajia, jotka eivät itsekään usko siihen, mitä puhuvat. Niinpä tavoitteita ei pystytä toteuttamaan. Työelämään ja muuhunkin elämään kannattaisi tuoda myös hyveitä. Niitä yksittäisetkin ihmiset voivat ottaa käyttöön. Nostaisin esiin kärsivällisyyden ja kohtuullisuuden.
Miten hengellisyys voi auttaa vahvuuden säätelyssä?
– Haemme alitajuisesti sieluun asti ulottuvaa tekemistä. Hengellisyydellä on paljon annettavaa siinä, että hyväksymme sen, ettemme ole kaikkivoipia tavoitteinemme ja suunnitelminemme. Tämä asenne tuottaa armollista suhtautumista. Kirkolta ja muiltakin hengellisiltä yhteisöiltä kaipaan kannanottoja niin työtä kuin vapaa-aikaa koskevaan suorituskeskeisyyteen. Ikään kuin läsnäolo kokonaisina ihmisinä toistemme kanssa ei riittäisi.
Kuva: Matti Karppinen
Lue myös:
Kolme kysymystä hengellisestä työhyvinvoinnista
Ilmoita asiavirheestä