”Jumala johdattaa ihmiskuntaa pimeidenkin vaiheiden läpi” – Lauritsalan uusi kirkkoherra Jaana Pussinen haluaa viestiä lempeää luottamusta

Kuva: Atso Suopanki

Jumala antaa anteeksi eikä hylkää. Hän tuo toivon ja luottamuksen myös pimeyden, häpeän ja ihmissuhdesotkujen keskelle. Tämän vahvan armonkokemuksen Jaana Pussinen, 42, sai tuntea henkilökohtaisesti parikymppisenä teologian opiskelijana. Silloin hänessä heräsi pappiskutsumus, ja haave opettajan työstä jäi taakse.

– Ajattelin, että tämä on niin magee viesti, että sitä pitää viedä eteenpäin.

Helmikuussa Lauritsalan seurakunnan seurakuntaneuvosto valitsi oman seurakunnan kappalaisen Jaana Pussisen Lauritsalan uudeksi kirkkoherraksi. Hän oli ehtinyt toimia vt. kirkkoherrana jo vuoden alusta lähtien, kun edellinen kirkkoherra Pentti Berg jäi eläkkeelle. Vakituisena kirkkoherrana Pussinen aloitti 1.4.

Virkaa hakivat myös Sammonlahden seurakuntapastori Johanna Björkholm-Kallio ja Sammonlahden kappalainen Maarit Hirvi. Seurakuntaneuvosto valitsi Pussisen virkaan äänin 9–1.

JOHTAJANA PUSSINEN haluaa huolehtia resursseista niin, että ihmisten on hyvä työskennellä. Hän kannustaa työntekijöitä menemään myös epämukavuusalueilleen ja kokeilemaan uutta. Näin löytyy merkityksellinen tapa tehdä työtä.

– Kyseenalaistan ja teen tarvittaessa vaikeita päätöksiä. Luotan johdettaviini ja heidän ammattitaitoonsa ja kuljen rinnalla. Haluan, että kanssani voi jutella asiasta kuin asiasta ilman pelkoa. Seurakunta on tavallisten ihmisten normaali ja arkinen yhteisö.

”Jumala ei toimi minun uskoni varassa tai sen varassa, mitä minä pieni, luotu ihminen kuvittelen todeksi.”

Hengellisenä johtajana Pussinen haluaa puolustaa arjen kristillisyyttä. Kaikkien ei tarvitse olla vahvoja uskossaan. Riittää, että ihminen on omana itsenään mukana seurakunnassa. Kysellä ja epäillä saa.

– Hämmennys oli vahvasti läsnä jo evankeliumeissa ensimmäisten opetuslasten keskuudessa. Toivon, että voisimme hyväksyä sen piirteen itsessämme ja toisissamme myös nykyään. Saamme jättää luottavaisesti Jumalalle myös kaiken, mitä emme ymmärrä.

– Jumala ei toimi minun uskoni varassa tai sen varassa, mitä minä pieni, luotu ihminen kuvittelen käsittäväni todeksi. Toivoisin, että voisimme kristittyinä luottaa Jumalaan yhdessä, vaikka emme olisi kaikista asioista aina samaa mieltä.

”Olin 24-vuotias ja mietin, että oikeastiko kapituli haluaa minut tuollaiseen työhön. ”

Lauritsala on Pussiselle läpeensä tuttu paikka. Hän syntyi ja kasvoi tässä vanhassa kauppalassa, jonne Kaukaan tehtaiden työväestö on rakentanut omakotitalonsa. Isä teki työuransa vaneritehtaalla ja äiti maalarina. Mummo kävi kirkossa joka pyhä. Pussinen on ollut itse mukana Lauritsalan seurakunnan toiminnassa rippikouluajoistaan lähtien.

– Olen päätynyt töihin omaan kotiseurakuntaani. Muualla olen asunut vain opiskelujen ja ensimmäisen työsuhteeni ajan.

Papiksi Jaana Pussinen vihittiin Mikkelin tuomiokirkossa kesäkuussa 2006. Hän oli ensin kesäpappina Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa ja sen jälkeen työ jatkui vs. kirkkoherrana yksipappisessa Suomenniemen seurakunnassa.

– Olin 24-vuotias ja mietin, että oikeastiko kapituli haluaa minut suoraan tuollaiseen työhön. Pärjäänkö? Mutta silloinen tuomiorovasti loi uskoa, että pärjään kyllä.

OLLESSAAN ÄITIYSVAPAALLA Pussinen valittiin vuonna 2008 Lauritsalan seurakuntapastoriksi nuoriso- ja rippikoulutyöhön. Hänen lähin työtoverinsa nuorisotyössä oli sama nuorisotyönohjaaja, joka oli ollut ohjaajana hänen omalla rippileirillään 1997. Lauritsalan kappalainen Pussisesta tuli vuonna 2015, työalana perhetyö ja erityisesti alle kouluikäiset lapset ja heidän perheensä.

Vuonna 2019 Pussiselle tarjoutui mahdollisuus hakea Lappeenrannan seurakuntayhtymän varhaiskasvatuksen johtajan viransijaisuutta.

– Päätin hakea sitä, sillä halusin oppia uutta. Kaipasin uusia haasteita ja sain mahdollisuuden testata taitojani myös esihenkilötyössä. Sijaisuus kesti lopulta puolitoista vuotta ja tarjosi tosiaankin haasteita: koronapandemia muutti koko työyhteisön toimintaa kevättalvella 2020.

Pussinen tekee myös perheneuvontatyötä Lappeenrannan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Häntä kiinnostaa psykologia ja syvempi ymmärrys ihmisen toiminnasta ja peloista. Oma terapiakokemus avioeron jälkeen oli Pussiselle merkittävä.

– Ihmismieli on äärettömän kiehtova! Psykologia yhdistettynä teologiaan tarjoaa paremman mahdollisuuden toimia lähimmäisenä ja paimenena. Ikuisena maailmanparantajana haluan olla myös olla tukena ja apuna. Tukemalla vanhempia voin samalla tehdä työtä lasten ja nuorten hyväksi.

Koko työuransa lasten ja nuorten parissa toiminut kolmen teini-ikäisen äiti on havainnut, että lasten ja nuorten asiat ovat menneet monessa suhteessa parempaan suuntaan. Enää nuoret eivät tupakoi ja käytä päihteitä yhtä paljon kuin ennen. Vanhemmat osaavat keskustella nuortensa kanssa aivan eri tavalla kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Myös nuorten keskustelutaidot ovat parantuneet.

Korona-aikaa on kuitenkin seurannut nuorten pahoinvoinnin aalto, joka hämmentää asiantuntijoitakin.

– Olen miettinyt, sysätäänkö nuorille liikaa päätösvaltaa ja vastuuta liian nuorena. Itseohjautuvuus painottuu liikaa. Biologiaa ei voi hoputtaa, vaan nuoret tarvitsevat tietyn kasvurauhan.

”Muutosvaiheet voivat olla hyviä kasvunpaikkoja niin yksilöille kuin ihmiskunnallekin. ”

PAPPINA JAANA PUSSINEN haluaa viestiä lempeää luottamusta pyhään Jumalaan, joka antaa elävän toivon.

– Hän johdattaa ihmisiä ja ihmiskuntaa pimeidenkin vaiheiden läpi. Meidän ei tarvitse pelätä muutoksia, vaikka emme aina pysty niitä hallitsemaan, ja hallinnan tunteen menettäminen voi aiheuttaa meissä epämääräistä ahdistusta. Muutosvaiheet voivat olla hyviä kasvunpaikkoja niin yksilöille kuin ihmiskunnallekin. Ne tarjoavat myös tilaisuuden tulla lähemmäs Jumalaa ja kysyä Hänen tahtoaan elämässämme.

Omasta työssäjaksamisestaan Jaana Pussinen huolehtii muun muassa pelaamalla pesäpalloa. Hän arvelee hehkuttaneensa lajia työkavereilleen rasitukseksi asti.

– Kentällä tehdään yhdessä asioita: voitetaan yhdessä, hävitään yhdessä, jokaisen taidot tulevat omalla paikalla parhaalla mahdollisella tavalla yhteiseen käyttöön. Lisäksi lajin parista on löytynyt aivan uskomattoman upeita ystäviä.

Pussisen mukaan kaikkien olisi hyvä pyrkiä rajaamaan työn määrää niin, että jaksaa tehdä myös vapaa-ajalla mieluisia asioita. Pesäpallon ja muiden palloilulajien lisäksi hän itse neuloo ja leipoo mielellään. Tärkeää on myös lukeminen.

Pussinen uskoo, että lapsissa on toivo: jokainen uusi sukupolvi on edellistä taitavampi.

– Tietystä lapsenkaltaisuudesta haluan pitää tässä maailmassa kiinni ja julistaa sitä. Lapset ovat keskellämme eläviä suuria teologeja.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPiispainkokous valitsi jäseniä neuvottelukuntiin – kaikki nimetyt ovat teologeja
Seuraava artikkeliAtte Virolainen, Laura Friman ja Laura Hallamaa tarjoavat näkökulmia hyvään aikuisuuteen suhteessa lapsiin

Ei näytettäviä viestejä