Uskovaisessa perheessä Kuusankoskella kasvanut Suvi-Orvokki Kunnasto, 48, on kulkenut pitkän tien kohti oman näköistä uskoa ja pappeutta. Hänen ydinviestinsä on selkeä: armo ja rakkaus kuuluvat kaikille. Jokainen ihminen on rakastettu ja jokaisella on toivoa.
– Pitkäperjantain sovitustyö koskee kerta kaikkiaan jokaista, sinuakin. Malja ei ole mennyt kenenkään ohi.
Tiistaina 25.2. Hankasalmen kirkkovaltuusto valitsi Kunnaston seurakunnan tulevaksi kirkkoherraksi äänin 11–3. Virkaa haki myös pastori Pirkko Hänninen, joka on viimeksi toiminut Lappeenrannan seurakuntayhtymän oppilaitospappina. Kunnasto on työskennellyt seurakuntapappina Hankasalmella vuodesta 2019.
”Koko maailmalta salaa pyrin Itä-Suomen yliopiston teologiseen tiedekuntaan vuonna 2007.”
Suvi-Orvokki Kunnasto kertoo aina uskoneensa Jumalaan. Vahva kutsu kertoa Jumalan rakkaudesta myös muille syntyi niin ikään jo pikkulapsena. Siihen aikaan naiset eivät kuitenkaan voineet olla pappeja. Niinpä Kunnasto opiskeli musiikinopettajaksi.
– Koko maailmalta salaa pyrin Itä-Suomen yliopiston teologiseen tiedekuntaan vuonna 2007. En kertonut asiasta edes kaikkein lähimmilleni ennen kuin sain tiedon sisäänpääsystä.
Opiskelu tuntui aluksi vaikealta.
– Jumalan kämmenellä opintoni kuitenkin etenivät. Opin opiskelemaan omalla tavallani ja nykyään rakastan opiskelua. Aion jatkaa sitä läpi elämän. Kannustan myös omia lapsiani ja riparilaisia ja kaikkia ihmisiä uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Jumala on piilottanut meihin kaikkiin paljon lahjoja.
ALKUVUODESTA 2013 Kunnasto valmistui teologian maisteriksi. Työnhakijoita oli paljon, ja tehtäviin valittiin usein jo vihittyjä pappeja, mutta yhdeksän kuukauden etsinnän jälkeen Kunnastolla tärppäsi. Hän sai paikan Vaasan suomalaisesta seurakunnasta. Kunnasto aloitti työt rippikouluteologina, ja marraskuussa 2013 hänet vihittiin papiksi.
Vaasassa oli hyvä elää ja työskennellä, mutta perhesyistä Kunnasto hakeutui Keski-Suomeen. Hän ihastui pieneen Hankasalmen seurakuntaan heti. Esimiesten vaihtuvuus oli suurta, mikä haastoi pientä työyhteisöä. Toisaalta työntekijät näkivät monenlaisia tapoja johtaa. Kunnasto huomasi pohtivansa, miten itse toimisi esimiehenä. Hän ryhtyi suorittamaan työn ja lastenhoidon ohessa kirkon johtamiskoulutuksia.
– Opiskelu oli todella antoisaa. Samalla kasvoi rohkeus ja tietoisuus siitä, mitä johtaminen voisi olla.
– Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset eivät nykyään hakeudu kirkkoherroiksi. Jatkuva tavoitettavissa oleminen ei ole nykypäivää, ja palkkaus on pitkiin opintoihin ja vastuisiiin nähden heikko. Lisäksi kirkkoherroilta vaaditaan vahvaa hallinnon osaamista, vaikka se ei opinnoissa painotu. Itse kuitenkin viihdyin niin hyvin hankasalmelaisten ihmisten kanssa, että hain kirkkoherraksi varmistaakseni, että saan pysyä täällä pitkään.
KUNNASTO KOKEE, että elämässä pienen yhteisön keskellä on roimasti enemmän hyviä puolia kuin huonoja.
– Minut on hyväksytty täällä sellaisena kuin olen. Olen kotonani. Minä olen seurakuntalaisteni naapuri. Jonotamme vierekkäin terveyskeskuksen labrajonossa, lapsemme käyvät samaa koulua ja jaamme kukan taimia puutarhoistamme.
– Porukka on täällä rehtiä, rentoa ja huumorintajuista. Ihmisten ystävällisyys koskettaa minua. Olen kaivannut kuulumista tällaiseen joukkoon.
Pienessä työyhteisössä kaikki tuntevat toisensa hyvin, tietävät toistensa tavat ja tarpeet. Ne on mahdollista ottaa huomioon. Toisaalta kun työalansa ainoa työntekijä sairastuu, ei sijaista ole helppo löytää.
Pienen seurakunnan suurin ongelma on sama kuin monen suuremmankin: miten saada rahat riittämään kaikkeen tarpeelliseen?
– Kuuntelemme ja toteutamme kuitenkin paikkakuntalaisten toiveita. Toiveisiin vastaavassa toiminnassa on Jumalan siunaus.
Seurakunnan yhteistyö järjestöjen, kunnan, hyvinvointialueen ja muiden kristillisten kirkkojen kanssa on Hankasalmella sujuvaa. Samana päivänä ei kannata järjestää päällekkäisiä tapahtumia.
”Ei ole helppoa ottaa vastaan viestiä, että saat jättää kaikki vaikeat asiasi Jumalalle.”
IHMISYYTEEN KUULUU, että Jumalan hyvyyteen on joskus vaikea luottaa, Kunnasto sanoo. Olemme kovia murehtimaan ja ihmiselle on usein helpompaa odottaa moitteita ja rangaistusta kuin ottaa vastaan armon sanomaa.
– Ei ole helppoa ottaa vastaan viestiä, että saat jättää kaikki vaikeat asiasi Jumalalle. Että sinulla on lupa elää arkeasi levosta käsin, edetä asia kerrallaan ja luottaa, että Jumala antaa voiman ja viisauden ajallaan ja tavallaan.
Ahdistusten keskellä Kunnasto kannustaa pyytämään apua.
– Vaikka nyt ahdistaisi kuinka, se on vain vaihe, eikä tarkoita, että joudut elämään ahdistuneena koko loppuelämäsi.
Kunnasto painottaa, että vaikka maailmassa on paljon julmuutta ja pelottavia asioita, siinä on myös paljon hyvää.
– Jumala on yhä kaikkivaltias ja toimii. Hän vastaa edelleen rukouksiin.
Kirkon Kunnasto toivoo kehittyvän siihen suuntaan, että siellä tavoiteltaisiin puhdasta Jumalan tahtoa. Sen löytämistä saattavat häiritä jotkin perinteet ja tottumukset tai väärä vallankäyttö sekä myös toisella tavoin uskoviin kohdistuva pelko.
– Jos hyväksyy itsensä arvokkaana, Jumalan ainutlaatuisena luomuksena, on helpompi hyväksyä sellaisena myös muut, ihan erilaiset ja eri näköiset, eri tavalla uskovat ihmiset. Ja silloin pystyy miettimään myös sitä mahdollisuutta, että on ehkä itse joskus väärässä.
– Kannustan aina ihmisiä kohtelemaan erityisellä lämmöllä ja kunnioituksella kaikkia, joiden he ajattelevat olevan väärässä. Jumala toimii myös toisin uskovan kautta! Olemme kaikki erilaisia, mutta silti Jumala käyttää meitä kaikkia. Tämä on ihmeellistä.
USKO JUMALAAN, perhe ja ystävät ovat Suvi-Orvokki Kunnastolle tärkeitä voiman lähteitä. Vapaa-ajallaan hän kuntoilee kevyesti ja lukee mielellään. Rakas harrastus on myös sisustaminen ja remppaaminen. Kotona on meneillään aina joku projekti.
Kunnasto soittaa muun muassa huilua, pianoa, kitaraa ja harmonikkaa ja käy laulutunneilla.
– Musiikki elää minussa yhtä vahvasti kuin veri virtaa suonissani.
Lue myös
Ihmisten puolustaja – mikä on saanut kirkkoherra Kaisa Huhtalan toimimaan ihmisoikeuksien puolesta?
Ilmoita asiavirheestä