Kouvolan seurakunnan suuri seurakuntasali oli täynnä yleisöä, kun Kirkko ja muut uskonnot -seminaari käynnistyi ytimekkään räväköillä alustuksilla. Seminaarissa kysyttiin, onko meillä vain yksi tie. Alustuksia kommentoimaan oli paikalle kutsuttu Uusi tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela ja Oululainen agnostikkoiltoja vetänyt pastori Päivi Jussila.
Piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen lähti liikkeelle väitteellä, jonka mukaan tunnustuskirjat on syytä panna sivuun uskontojen välisessä kohtaamisessa.
Hän piti viisaana katolisen kirkon linjausta, jonka mukaan kristittyjen ei ole syytä hylätä muissa maailmanuskonnoissa mitään sellaista, joka niissä on totta ja hyvää.
– Raamattu on tunnustuskirjoja myönteisempi muita uskontoja kohtaan, koska sieltä löytyy ajatus siitä ilosta ja hyvästä, mitä Jumala on antanut meille jo ennen kristinuskoa.
Komulainen viittasi myös yleiseen väitteeseen, jonka mukaan ajatus armosta löytyy vain kristinuskosta. Hän totesi, ettei tämä ole totta. Komulainen kertoi esimerkein, miten jopa karman laista tunnetussa ja omien tekojen seurauksia vahvasti painottavassa hindulaisuudessa tunnetaan armon ajatus.
– Toki hindulaisuudessa opetetaan eri pelastuskäsitystä kuin kristinuskossa, Komulainen lisäsi.
Pastori Päivi Jussila kiinnitti kommenttipuheenvuorossaan huomiota siihen, että kristinusko ei hänen mielestään ole ensisijaisesti kirjauskonto.
– Kristinusko on ennen kaikkea elävien persoonien uskonto, jossa myös Jumala on elävä persoona, Jussila sanoi.
Eivätkö Jeesus ja Pyhä Henki vaikuta kaikkialla?
Tampereen hiippakuntadekaani Ari Hukari sanoi omassa puheenvuorossaan, että muslimit uskovat samaan Jumalaan kuin kristitytkin. Hukarin mukaan on olemassa vain yksi, suuri ja salattu Jumala, jonka olemusta kristityt ja muslimit vieläpä sanoittavat hyvin samoin sanankääntein.
Leif Nummela haastoi kommenttipuheenvuorossaan Hukarin kysymällä, mihin unohtui Kristuksen jumaluus. Nummelan mukaan Jeesusta ei voi ohittaa, koska Hän on tie, totuus ja elämä. Yleisö kannusti Nummelaa aplodein.
– Monella muslimilla on paljon läheisempi suhde Jeesukseen kuin tavallisella suomalaisella. Kokemukseni mukaan monet muslimit seuraavat Jeesusta paljon enemmän tosissaan kuin jotkut kristityt, Hukari vastasi.
– Eivätkö Kristus ja Pyhä Henki vaikuta kaikkialla, myös muutoin ja muualla kuin kristillisten opinkappaleiden välityksellä? Jos Jumala on armollinen, eikö hän voi jättää armollisuutensa ja laupeutensa jälkiä vähän sinne ja tänne, myös muihin uskontoihin, Hukari jatkoi kysellen.
Hukarin mukaan monissa kulttuureissa on samantapainen mekanismi käsitellä pahan läsnäoloa ja sovitusta yhteisöissä, mikä löytyy kristillisestä sovitusopista ja Jeesuksen uhrikuolemasta.
– Jeesus ja Pyhä Henki ovat jo läsnä näissä kulttuureissa vaikuttamassa sovintoa ja rauhaa. Me saamme liittyä heihin ja kertoa, miten tämä Jeesus-juttu on meihin kolahtanut. Evankeliumi on todella avoin, se vaikuttaa ja tekee työtä jo kaikissa uskonnoissa, Hukari linjasi.
”Miksi täällä kehutaan muita uskontoja?”
Yleisöpuheenvuorossa vanhempi mies totesi, että hänen mielestään on epäilyttävää, että Kirkkopäivillä kehutaan muita uskontoja.
Piispa Kaarlo Kallialan mukaan on selvää, että kaikilla maailman ihmisillä on sama Jumala.
– Emme kai me mihinkään monijumalaiseen systeemiin usko? Koska meidän ajattelussamme kaikki lähtee Kristuksen suuruudesta, siitä että hän on tie ja totuus ja elämä, niin silloin meidän ei tarvitse nähdä muita uskontoja kilpailijoinamme uskontojen markkinoilla. Muut uskonnot eivät ole meille lähtökohtaisesti uhka, vaan niissäkin voi nähdä Kristuksen armon vilahduksia, Kalliala sanoi.
”Kyllä syöminen aina opin voittaa”
Piispa Kallialan oma puheenvuoro käsitteli yhdessä syömisen voimaa. Hänen teesinsä oli, että toisuskoista pääsee lähelle nopeammin syömällä yhdessä kuin vertailemalla oppeja. Hän huomioi, että kaikki uskonnot ovat kiinnostuneita syömisestä ja moniin uskontoihin kuuluu aterioimiseen liittyviä tarkkoja sääntöjä.
Kalliala peräänkuulutti vieraanvaraisuutta, kunnioitusta, tutustumista ja ystävystymistä.
– Kun Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen, hän ei ryhtynyt opilliseen väittelyyn, vaan huikkasi: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” Kalliala sanoi.
Kommenttipuheenvuorossaan Leif Numela piti piispan ajatuksia kannatettavina, mutta huomautti Jeesuksen sanoneen myös, ettei ihminen elä pelkästä leivästä.
”Lähetystyö vie Jumalan hänen omaan maailmaansa”
Lähetystyöstä oli seminaarissa puhumassa Suomen ekumeenisen neuvoston tuleva pääsihteeri Mari-Anna Pöntinen. Hän kyseli, tarvitseeko Jumalaa salakuljettaa maailmaan.
Pöntinen viittasi lähetystyön kaksijakoiseen ymmärtämiseen historiassa: Joko Jumala spiritualisoidaan täysin tai sitten lähetystyö ymmärretään pelkäksi humanitaariseksi työksi.
– Mutta eikö Jumala ole kaiken yllä ja kaiken alla ja kaikessa läsnä? Johanneksen evankeliumin mukaan alussa oli Sana ja hänen kauttaan kaikki on saanut syntynsä. Maailma on siis jo kaikkineen Jumalan oma, Kristuksen oma. Lähetystyö vie Jumalan hänen omaan maailmaansa, Pöntinen sanoi.
Osallisuus Jumalaan vie Pöntisen mukaan maailmaa valoon, yhteyteen lohdutukseen, vapauteen ja solidaarisuuteen.
– Jumalaa ei tarvitse salakuljettaa. Hän itse salakuljettaa itsensä niiden luo, joilla on särjetty sydän.
Leif Nummela huomautti kommentissaan, että Pöntinen unohti synnin. Maailma on langennut ja Kristuksen täytyi sovittaa syntimme. Tätä opetusta ei voi Nummelan mukaan panna syrjään lähetystyössä.
Päivi Jussila puolestaan kritisoi lähetystyötä vallankäytöstä ja yksinpuhelusta vuoropuhelun sijaan.
Pöntinen vakuutti, että tämän päivän lähetystyö on oppimista eikä synti unohdu.
Vierasta uskontoa vai oman hengellisyyden syventämistä?
Kirkkohallituksen uskontokasvatussihteeri Pekka Y. Hiltunen saapui seminaariin väittäen, että mindfulness ja jooga elävöittävät kirkkoa.
Hänen mukaansa kaksi päinvastaista väitettä joogasta ovat molemmat totta: ’Jooga on ehdottomasti uskonto’ ja ’Jooga on vain fyysistä harjoittelua’. Samoin mindfulnessista voidaan sanoa, että se juontuu buddhalaisuudesta tai vaihtoehtoisesti että se on mielen normaali menetelmä jota ilmenee Raamatussakin.
Hiltusen mukaan kristitty voi rauhassa käyttää itämaisia meditaation menetelmiä hiljentymiseensä, kun tiedostaa itse oman uskonnollisen tavoitteensa, johon menetelmää käyttää.
Leif Nummelan mielestä itämaisissa mietiskelymenetelmissä on taustalla vieras maailma ja vieras uskonto.
– Kristinusko on sanakeskeistä ja Jumala on persoona. Me emme halua tyhjentää mieltämme vaan olla tekemisissä persoonan kanssa, jota kuuntelemme ja jolta saamme kuulla ihania, lohduttavia sanoja, Nummela sanoi.
Kuva: Emilia Karhu. Piispa Kaarlo Kalliala totesi, että ilmestyessään kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen Jeesus ei ryhtynyt opilliseen väittelyyn, vaan huikkasi: ”Miehet! Onko teillä mitään syötävää?” Leif Nummela totesi, ettei ihminen silti elä pelkästä leivästä.
Lue myös: Uskontodialogin merkitys korostuu kriisitilanteissa
”Uskontokasvatus ei ole yhtä kuin kristillinen kasvatus”
Ilmoita asiavirheestä