Kirkolliskokouksen täysistunto käsitteli keskiviikkoiltana perustevaliokunnan avioliittomietintöä. Mietintö oli vastaus edustaja-aloitteeseen, jossa toivottiin kirkon avioliittokäsityksen laajentamista. Lue Kotimaa24:n uutinen mietinnöstä täältä.
Kirkolliskokousedustajien puheenvuorot pitivät sisällään omakohtaisia kertomuksia, tunteita ja voimakasta vetoamista. Puheenvuorot olivat selkeämpiä ja konkreettisempia kuin aiemmilla kerroilla kirkolliskokouksen keskustellessa avioliitosta.
Täysistunto puhui mietinnöstä kaksi tuntia. Valmista ei tullut, joten käsittelyä jatketaan torstaina tai perjantaina.
Aluksi perustevaliokunnan puheenjohtaja, piispa Matti Repo esitteli mietinnön. Hän totesi, ettei aloite valiokunnan mielestä esitä riittäviä perusteluja avioliittokäsityksen laajentamisen tarpeellisuudesta. Näin ollen valiokunta esittää, että aloite jätetään raukeamaan. Revon mukaan kirkossa on vielä pohtimatta, mitä eri mieltä olevat voivat yhdessä sanoa avioliiton hengellisestä luonteesta.
Viisi perustevaliokunnan jäsentä jätti mietintöön eriävän mielipiteen. He esittävät, että aloite hyväksytään ja lähetetään piispainkokoukselle jatkovalmistelua varten. Jos aloite hylätään, eriävän mielipiteen allekirjoittaneet toivovat, että piispainkokous antaisi pastoraalisen ohjeistuksen kaavojen käytöstä samaa sukupuolta olevien kirkollisissa vihkimisissä ja siunaamisissa.
Eriävän mielipiteen allekirjoittajiin kuulunut piispa Björn Vikström moitti mietintöä siitä, että se keskittyy aloitteen arvioimiseen enemmän kuin itse asiaan.
– Olemme yhdessä kulkeneet pitkän matkan kukin paikallamme pysyen, hän tokaisi valiokunnan vuoden mittaisesta työskentelystä.
Samaan hengenvetoon Vikström jatkoi, että kirkossa ja kirkolliskokouksessa on kuitenkin kaikkiaan kuljettu pitkä matka.
Vikströmin mukaan mietintö painottuu liikaa reformaation ajan teologiaan. Hänen mielestään historiallisesti suuntautuneet Luther-tutkijat eivät voi yksin määritellä kirkon teologista linjaa.
– Tarvitsemme elävää teologiaa.
Piispat asettuivat eri puolille
Piispoista Björn Vikströmin kannalle asettuivat keskiviikon täysistunnossa Kaarlo Kalliala ja Teemu Laajasalo.
– Mietintö ei onnistu kaikkein tärkeimmässä. Olennaisinta ei ole kunnioitus kirkon päättäjien kesken eikä eri mieltä olevien välillä. Mietinnössä jää ilmaisematta, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumisessa ole yhtään mitään väärää, Kalliala sanoi.
Laajasalo totesi, että hänen hiippakunnassaan Helsingissä valtaosa papeista ja seurakuntien jäsenistä kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä.
– Pidän hyvänä piispa Vikströmin tekemää esitystä, Laajasalo sanoi.
Mietinnölle ja piispa Revon esitykselle antoi tukensa piispa Seppo Häkkinen.
– Keskeistä on, että asia ratkaistaan kirkon omista lähtökohdista käsin, hän sanoi.
Tapani Rantala totesi, että kirkko toimii jo nyt omista lähtökohdistaan käsin.
– Eriävä mielipide tarjoaa teologiaa, jonka valtaosa kirkkomme teologeista jakaa.
Sekä Rantala että toinen eriävän mielipiteen allekirjoittajiin kuulunut Kirsi Hiilamo ilmaisivat pettymyksensä lopputulokseen. Heidän mukaansa valiokunnan työskentelyn henki ei näy valmiissa mietinnössä.
– Valiokunnan johtopäätökset sulkevat silmänsä kirkkomme teologiselta todellisuudelta ja raamatuntutkimuksen kirkossa yleisesti hyväksytyiltä tuloksilta, Rantala sanoi.
Hiilamon mukaan olisi vastuutonta hylätä aloite, sulkea silmät ja yrittää jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
– Mietinnöstä puuttuu pastoraalinen huolenpito, hän sanoi.
– Sellaista kantaa, jossa periaatetaso määrää viimeistä piirtoa myöten kaiken käytännön, sanotaan fundamentalismiksi.
Markku Jalava sanoi mietintöön kuuluvan eriävän mielipiteen olevan parasta teologiaa, jota hän on maallikkona pitkään aikaan lukenut.
Kirsi Ojansuu-Kaunisto kysyi, miksi mietinnössä ei listata valiokunnan kuulemia asiantuntijoita. Valiokunnan jäsenet vastasivat, ettei ulkopuolisia asiantuntijoita ollut.
Valiokunnan jäsen Johanna Lumijärvi sanoi valiokunnan todenneen, että siihen kuuluu useita teologian tohtoreita ja raamatuntutkijoita. Hänen mukaansa myös Kirkkohallituksen tuottamaa Perhe ja avioliitto muutoksessa -kirjaa voidaan pitää asiantuntijoiden kuulemisena.
Risto Tuori: Emme voi kaikkien kirkon jäsenten tahtoa toteuttaa
Hanna Mithiku huomautti puheenvuorossaan, että mietintö keskittyy kirkon päättäjien, työntekijöiden ja jäsenten mielipiteisiin ja kantaa huolta niistä.
– Minä en ole mielipide. Olen ainutlaatuinen, Jumalan luoma, rakastava ja syntinen ihminen. Jos jonain päivänä haluaisin seistä rakastamani naisen kanssa alttarilla, mitä piispat vastaavat? hän kysyi.
Mithiku lisäsi, että kirkolliskokous ei tule koskaan olemaan asiasta yksimielinen.
– Minun elämäni on nyt, ja jos me odotamme että olemme tästä asiasta samaa mieltä, ainakin minun elämäni on ajat sitten mennyt. Jumalan siunauksesta ei tämä kokous tai kirkko päätä.
Asianajaja Risto Tuori sanoi joutuvansa työssään vastaamaan usein kielteisesti ihmisille, jotka haluavat jotain.
– Jos meillä on kirkossa jokin usko ja oppi, emme voi kaikkien kirkon jäsenten tahtoa toteuttaa.
Matti Perälä sanoi omassa puheenvuorossaan katuvansa, ettei aloittanut aplodeja Hanna Mithikun puheenvuoron jälkeen. Hän kertoi toivoneensa, että perustevaliokunta olisi selventänyt tarkemmin käsitystään luomisen ja avioliiton suhteesta.
– Ihmisen luomisen ja avioliiton rinnastaminen yks yhteen ei ole kovin syvää raamatuntulkintaa, Perälä totesi.
Matti Salomäki ihmetteli, mitä kaikkia käskyjä edustajien mielestä voidaan muuttaa.
– Eikö käskyjen pitäisi ohjata meitä eikä meidän käskyjä?
Jukka Hautala: Kirkon pitäisi tarjota älyllistä rehellisyyttä
Jukka Hautala huomautti, että ihmisillä on vahva esiymmärrys sanasta avioliitto. Hän kiinnitti edustajien huomion kahteen siirtymään avioliittokäsityksissä. Siirtyminen Lähi-idän seemiläisestä kulttuuripiiristä kreikkalais-roomalaiseen kulttuuripiiriin ajanlaskun alun molemmin puolin merkitsi moniavioisuuden muuntumista yksiavioisuudeksi. Toisena siirtymänä Hautala esitteli siirtymisen patriarkaalisesta kulttuurista jälkipatriarkaaliseen. Tätä siirtymää ei Hautalan mukaan ole Suomessa kokemuksellisella tasolla sisäistetty.
Hänen mukaansa perinteiseen avioliittokäsitykseen takertumisessa on kyse älyllisestä epärehellisyydestä.
– Minun mielestäni kirkon pitäisi tarjota ihmisille älyllistä rehellisyyttä.
Marianna Parpala totesi, että kirkolla on ajaton sanoma. Sen pitää Parpalan mukaan muuttaa yhteiskuntaa sen sijaan, että yhteiskunta muuttaisi kirkon oppia.
Jouni Turtiaisen mukaan toisen ihmisen asemaan asettumisesta ei voida johtaa yleisiä normeja, ellei kirkko sitten ole vain tämänpuoleinen yhteisö, jolla ei ole Jumalan erityistä ilmoitusta.
Eeva-Riitta Hahtola sanoi olevansa hämmentynyt siitä, että kirkolliskokouksen käytävillä on liikkunut koko viikon pappeja, jotka ovat valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia. Voit lukea uutisen pappien osallistumisesta kirkolliskokoukseen täältä.
– Miten Jeesuksen seuraamiseksi ja Raamatun mukaiseksi toiminnaksi voidaan markkinoida toimintaa, johon Jeesus ei ole kehottanut? Olen vakuuttunut siitä, että Jeesus ei olisi asiaa edistämässä, Hahtola sanoi.
– Perustevaliokunta sanoittaa kirkon ja rukouksen eroa niin, että siunatessaan kirkolla pitäisi olla varmuus siitä, että se pyytää Jumalan tahdon mukaista asiaa.
Jaana Hallamaa piti merkittävänä, että valiokunnan jäsenten erilaiset näkemykset on nyt kirjattu mietintöön.
– Ilman ristiriitoja mitään ei tapahdu eikä mikään etene.
Kuva: Pasi Leino. Kirkolliskokous keväällä 2018.
Lue myös:
Sateenkaariparien vihkimiseen valmiit papit lähtivät tapaamaan kirkolliskokouksen edustajia
Ilmoita asiavirheestä