Helluntailainen 19-vuotias Aline Mukagaju on kulkenut pitkän matkan Keski-Afrikasta työharjoitteluun evankelisluterilaiseen seurakuntaan Kouvolaan. Hän kertoo tässä jutussa harjoittelukokemuksestaan, elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan.
”Kiitos, Jumala, tästä tilaisuudesta!”
Käyn Kouvolan iltalukiota ja opiskelen myös aikuiskoulutuskeskuksessa tieto- ja viestintätekniikkaa. Harjoittelu on osa opintojani.
Olen niin onnellinen, kun saan suorittaa harjoitteluni evankelisluterilaisessa seurakunnassa. Kiitos Jumala, kun annoit minulle tämän tilaisuuden!
Kristittynä haluan kulkea Jumalan viitoittamalla tiellä. Olen etuoikeutettu saadessani tehdä niin myös työssä.
”Haaveissani on sosionomin tutkinto”
Minulla oli tuuria. Seurakuntavaalit ovat vain kerran neljässä vuodessa, ja pääsin osallistumaan niiden järjestelyihin, muun muassa ohjasin ihmisiä ennakkoäänestyspaikalla kauppakeskuksessa.
Parasta harjoittelussani on monipuolisuus, asiakaspalvelusta tietotekniikkaan. Olen ollut mukana diakonia-, lapsi- ja lähetystyössä sekä avustajana mielenterveyskuntoutujien leirillä.
Työpisteeni on lähetyssihteeri Mirja Kekäleen huoneessa, heti sisäänkäynnin vieressä. Kävijät tulevat usein kysymään neuvoa minulta – se on mukavaa.
Seurakunnassa koen tekeväni tärkeää työtä. Tästä kaikesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.
Haaveissani on sosionomin tutkinto. Lääketiedekin kiinnostaa.
”Kiitän Jumalaa tekemällä hyvää”
Olen iloinen, että voin työssäni tehdä hyvää ja auttaa toisia. Saan näin kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, jonka Hän on minulle antanut.
Uskon voivani saada paljon hyvää aikaan myös omassa kirkossani, Helluntaiseurakunnassa.
On vain osattava kuunnella omaa ja toistenkin sydäntä.
Yhdessä tekeminen on tärkeää, niin vapaa-ajalla kuin työssä.
Kongosta sotaa pakoon Ruandaan
Kun perheemme muutti vuoden 1996 lopussa Kongon demokraattisen tasavallan koillisosasta, Masisin kaupungista sotaa pakoon Ruandaan, olin kaksivuotias. En muista siitä ajasta mitään.
Asuimme Ruandassa 13 vuotta. Kävin siellä peruskoulun, ja minulle suositeltiin rakennusalan opintoja.
Neljä vuotta sitten tulimme Kouvolaan. Täällä ymmärsin tahtovani työskennellä ihmisten parissa.
Perheeni on minulle hyvin läheinen. Äitini kuoli kolme vuotta sitten. Asun isäni ja kolmen veljeni kanssa. Meitä on kaikkiaan kahdeksan lasta. Vanhemmat sisarukseni ovat jo muuttaneet omilleen.
Vuoden kuluttua uskon opiskelevani edelleen. Ehkä olen jo päättänyt, mihin haen jatko-opintoihin, varmaankin sosionomiksi.
Asun yhä Kouvolassa. Ja uskoni on entistäkin vahvempi!
Ilmoita asiavirheestä