Jumalanpalveluksen dramaturgia tökkii

– Jumalanpalvelus on dramaturgisesti kuvattuna kuin iso jähmeä kone. Se liikahtaa ja pysähtyy. Liikahtaa ja pysähtyy. Paljon parempi olisi, jos liturgian käynnistäisi joku aalto, joka kantaisi ja veisi kohti meditatiivista suvantoa, jonka taas uusi aalto saa liikkeelle, Lohjan seurakunnan kanttori, säveltäjä Harri Kerko sanoo.

Kirkkomusiikin säveltäjät ry:n puheenjohtaja Kerko puhui järjestämässään ”Jumalanpalvelus ja yhteiskunta ”-seminaaripäivässä. Helsingissä, Musiikkitalon Organo-salissa istuu kymmeniä hiljaisia kirkkomusiikin ammattilaisia.

– Aina sanotaan, että jumalanpalveluselämän kehittäminen on seurakuntaelämän keskiössä, mutta onko se sitä? On tärkeää tiedostaa, että jumalanpalvelusuudistukset olivat oikeastaan vain rakenteellisia ja kosmeettisia. Sisältöön ja dramaturgiaan ei kajottu, Kerko jatkaa.

– Dramaturgiaa olisi rakennettavissa nimenomaan musiikin keinoin paljonkin lisää. Siten liturgian elementit saataisiin rytmittymään yhdeksi kokonaisuudeksi.

Hän arvioi, että todellisen uudistamisen ja kehittämisen estää se, että jumalanpalveluselämä mielletään voimakkaasti omalakiseksi kanonisuutensakin takia.

– Kaikki on kiveen hakattua, mitään ei saisi muuttaa.

Kerko heittää haasteen kirkon omalle kentälle: millainen rooli jumalanpalvelusmusiikin kehittymiseen voisi olla kirkkomusiikin sidosryhmillä, hiippakuntatasolla tai aivan ylätasolla. Hän kysyy, kuka jumalanpalvelusuudistusta ohjaa. Onko sille joku strategia tai suuntaviivoja? Seminaaria ovat järjestämässä useat yhteistyökumppanit ammattiliitoista kirkollisiin taustaryhmiin. Salissa on kaikkien edustajia, mutta hiljaisuus jatkuu rikkumattomana.

Kerkollakaan ei ole tietoa kirkollisesta tai sen liepeillä olevasta instanssista, jolla olisi mitään erityisiä jumalanpalveluksen musiikin kehittämiseen liittyviä tavoitteita.

– Jumalanpalveluksen dramaturgista uudistamista pitäisi kutsua pohtimaan liikemaailman puolelta tuttu ajatushautomo. Siihen pitää ehdottomasti saada kirkon ulkopuolisia asiantuntijoita mukaan: muita muusikoita, yhteiskuntatieteilijöitä, väestörakenteen tutkijoita, sosiologeja, Harri Kerko visioi.

– Sen pitää olla laaja tiimi. Jos kirkossa ryhdyttäisiin keskenään tämmöistä asiaa pohtimaan, kysyisimme samoja kysymyksiä vielä 15 vuoden päästä samoissa seminaareissa.

Lue lisää Kirkkomusiikki ja yhteiskunta -seminaarista Kotimaa Prosta.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”Jihuu, se lentää!”
Seuraava artikkeliSeurakuntapuutarhurit työskentelevät villisti vaihtelevissa oloissa

Ei näytettäviä viestejä