Jumalanpalveluksen kehittämiseen kohdistuu runsaasti intohimoja, mutta uudistajin näkemysten ääripäät ovat kaukana toistaan, kirjoittaa kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi ja koulutuskeskuksen jumalanpalveluselämän kouluttaja Juhani Holma
Kirkonkellari-verkkolehdessä.
Kopperin ja Holman mukaan toisessa ääripäässä ovat ne, joiden mielestä jumalanpalveluselämän kehittäminen pitäisi aloittaa urkujen räjäyttämisellä, ja ”toinen ääripää näyttäisi ihailevan roomalaista messua ennen Vatikaanin toista kirkolliskokousta”.
”Ääripäät ovat todella kaukana toisistaan. Soppaa vielä hämmentää se, että joku haluaa elävöittää jumalanpalvelusta Taizésta saaduilla vaikutteilla ja toinen on innostunut Tuomasmessun tyyppisestä jumalanpalveluselämän valintatalosta. Aivan oma lukunsa ovat myös ne, jotka ovat viehättyneet uusimpiin metalli-, dance- yms. messuihin”, he kirjoittavat.
He muistuttavat, että muotojen lisäksi jumalanpalvelusuudistuksessa kiistellään myös teologisista kysymyksistä. Tämä näkyy selvimmin ehtoollisteologian pohdinnoissa.
Lue kirjoitus Kirkonkellarista
Ilmoita asiavirheestä