Elämä pysäytti paltamolaisen luottamushenkilön Hannu Haverisen, 59, kaksi kertaa marraskuussa 1986.
Ensiksi hänen vaimonsa oli menehtyä synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Siitä viikon päästä veturinlämmittäjänä työskennellyt mies itse joutui vakavaan junaonnettomuuteen.
Syvät kokemukset kirkastivat talon rakentamista suunnittelevalle nuorelle perheenisälle, kuinka äärimmäisen arvokas lahja elämä on. Hän koki tapahtumissa vahvasti myös Herran varjeluksen.
– Tajusin, etten ole sillä tavoin etuoikeutettu, ettei minulle voisi tapahtua mitään ikävää. Olen kuitenkin turvassa Luojan kämmenellä, eikä minulla ole hätää. Sattumia ei elämässä ole.
Oma vakaumus ja kiinnostus vaikuttaa seurakunnassa saivat Haverisen lähtemään mukaan seurakunnan hallintoon. Hän on toiminut Paltamon seurakunnan luottamustehtävissä vuodesta 1990, ja valtuuston puheenjohtajana tämän kauden alusta.
”Kristillinen arvopohja antaa vakaan perustan kohdata eri aikojen haasteet”
Paltamon runsaan 2 700 jäsenen seurakunta sijaitsee Oulujärven pohjoisrannalla Kainuussa. Seurakunnan hallinto toimii Haverisen mukaan tänä päivänä aika lailla samalla tavoin kuin 25 vuotta sitten.
– llmapiiri on kuitenkin tätä nykyä avoimempi ja toiminta iloisempaa, monipuolisempaa ja ketterämpää. Myös vapaaehtoistyötä tehdään paljon. Taloudellisia haasteita ja rahasta puhumista ei sen sijaan alkuaikoina ollut siinä määrin kuin nyt.
Paltamossa seurakunta tekee yhteistyötä kunnan, urheiluseuran, partion, eri herätysliikkeiden ja vapaiden hengellisten järjestöjen kanssa.
– Tulevaisuudessa haluaisin nähdä vielä enemmän kristittyjen yhteyttä ihan käytännön tasolla ilman opillisten esteiden luomia raja-aitoja. Toivoisin, että voisimme hyödyntää seurakunnan toiminnassa nykyistä enemmän myös mobiilipalveluita.
Kristillisen kasvatuksen merkitys seurakunnassa on Hannu Haverisen mielestä yhä tärkeämpää, koska yhteiskunta näyttää ottavan siihen etäisyyttä.
– Kristillinen arvopohja antaa vakaan perustan kohdata eri aikakausien haasteita.
”Toivon työikäisten miesten löytävän paikkansa seurakunnassa”
Myös muilla seurakunnan työaloilla on hänen mukaansa tehty vuosikymmenien varrella merkittävää työtä ihmisten keskellä.
– Toivon, että tulevaisuudessa myös työikäiset miehet löytävät oman paikkansa seurakunnasta. Olisiko meillä halua kysyä seurakunnan ulkopuoleltakin ideoita uudenlaiseen miestyöhön? Onhan seurakuntamme tämän vuoden teemanakin ”Ihan pihalla”. Se tarkoittaa, että voidaan mennä ihmisten luo, eikä jäädä vain seurakunnan tiloihin.
Paltamon seurakunnassa on jo ollut kesällä nuotioiltoja eri kylillä. Jumalanpalvelusta on vietetty puistossa ja Suomalaista messua kesäteatterissa.
Paltamon seurakunnassa kokeillaan rohkeasti myös uusia asioita. Jo kolmisen vuotta siellä on toiminut esimerkiksi Healing Rooms -rukousklinikka, joka on vakiinnuttanut paikkansa. Kävijöitä on ollut sekä omasta että muista seurakunnista.
– Tämäkin toiminta täydentää osaltaan seurakunnan monipuolista vapaaehtoistyötä.
”Käskassara-piiri muistuttaa lapsuuteni työseuroja”
Hannu Haverinen muutti Paltamoon työn perässä Oulun opiskeluvuosien jälkeen 1980-luvulla. Mies on lähtöisin Kuhmosta läheltä Venäjän rajaa.
– Vanhempani olivat uskovia ihmisiä, ja hengelliset asiat tulivat tutuiksi jo varhain isäni pitämässä pyhäkoulussa. Vähintään juhlapyhinä isä ja äiti halusivat viedä meidät lapset joko taksilla tai linja-autolla 30 kilometrin päähän Lentiiran rajaseutukirkkoon.
– Myös seuraperinne oli 1960-luvun Kuhmossa vahva, ja kotikylällämme pidettiin usein seuroja. Enonikin oli paikkakunnalla tunnettu seurapuhuja, Haverinen muistelee.
Haverinen on iloinen siitä, että Paltamon seurakunnassa on samantapaista toimintaa kuin lapsuuden kotikylällä.
– Esimerkiksi Käskassara-piiri muistuttaa lapsuuteni työseuroja. Ahkerat kädet ovat jo vuosien ajan neuloneet sukkia diakoniatyön hyväksi, ja tänä vuonna on neulottu villasukkia syntyville lapsille sekä 90-vuotialle ja sitä vanhemmille.
”Yhtymä turvaisi seurakuntatyön Kainuun syrjäisissäkin kolkissa”
Valtuuston puheenjohtajana toimimisen lisäksi Hannu Haverinen kuuluu Kajaanin rovastikunnan yhteistyötoimikuntaan sekä Kainuun seurakuntayhtymän mahdollista perustamista selvittävään ohjausryhmään.
– Selvitysmies on suorittanut seurakuntakierrokset ja loppuraportti on valmistunut. Seuraavaksi seurakunnissa pohditaan asiaa, ja mahdolliset päätökset tapahtuvat keväällä 2018.
Haverisen henkilökohtainen näkemys kallistuu yhtymän perustamisen puolelle.
– Yhtymän perustaminen olisi viisasta, kun otetaan huomioon seurakuntien tulokehitys ja jäsenmäärämuutokset viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Yhtymä turvaisi seurakuntien työn laajan Kainuun syrjäisemmissäkin kolkissa.
Haverisen mielestä tärkeintä eivät kuitenkaan ole järjestelmät ja rakenteet vaan se, että seurakunnat hengellisinä yhteisöinä kykenevät ja tahtovat olla uskollisia alkuperäiselle kutsumukselle ja lähetyskäskylle.
– Mikäli ajaudumme yleisen mielipiteen tai muiden syiden vuoksi pois niistä, meille voi käydä kuin makunsa menettäneelle suolalle. Toivon, että kirkko pysyy uskollisena Raamatun sanalle.
”Hän on kantanut meitä niin hyvinä kuin vaikeina päivinä”
Vuonna 2013 veturinkuljettajan työstä eläkkeelle jäänyt Hannu Haverinen kertoo, että luottamushenkilönä toimiminen seurakunnassa on hänelle yksi tapa käyttää omia lahjoja yhteiseksi hyväksi.
Eläkkeellä ollessaan hän on pyrkinyt olemaan enemmän myös kotona. Viimeiset neljä vuotta hän on kesäisin remontoinut puolisonsa kanssa kesäpaikkaa ja omakotitaloa.
– Lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen, mutta vaimoni käy vielä töissä Kajaanissa yrittäjänä. Olen ottanut tavoitteekseni tehdä hänelle aamupalan töihin lähtiessä ja ruoan siihen mennessä, kun hän palaa töistä kotiin.
– Olen monesta asiasta kiitollinen sekä läheisilleni että Jumalalle. Hän on kantanut meitä niin hyvinä kuin vaikeinakin päivinä.
Kuva: Hannu Haverisen kotialbumi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä