Kahdeksan odottamatonta kysymystä rippikoulussa

Miksi virret ovat niin ankeita?

Eivät virret ole minusta lainkaan ankeita! Ne ovat aivan yhtä hyviä biisejä, kuin nykyisinkin tehtävät kappaleet. Ne voidaan kyllä soittaa ankeasti, mutta niin voidaan myös nuorten suosimaa musiikkia.

Pyydän rippikoululaisia aina antamaan minulle jonkin biisin, jota he mielellään kuuntelevat. Soitan sen sitten heille oikein ankeasti vetämättömällä tempolla. Saatan soittaa myös virsiä ensin klassiseen tyyliin, kuten kirkossa. Sitten olen vetänyt ne reggaen tai rockin tyyliin.

Nuoret eivät ehkä tiedä, että virsiä soitetaan muillakin soittimilla kuin uruilla. Esimerkiksi täällä Kuopiossa meillä on tuomasmessuja, joissa soitetaan bändisoittimilla.

Samalla tavalla vastaisin edelleen, jos kysymys tulisi eteen. Katsotaan asiaa yhdessä käytännön kautta. Kyllä nuoret ovat aina ymmärtäneet asian. Pitää myös muistaa, etteivät nuoret tunne virsiä kovin hyvin. Myös siksi ne voivat kuulostaa heistä ankeilta.


Ossi Jauhiainen

, kanttori, Alavan seurakunta

Tarkoittiko Jeesus, että kaikki muut uskonnot ovat huonoja ja ne pitäisi hävittää maan päältä?

Olin ennen juhannusta viikon rippileirillä. Käsittelimme normaaliin tapaan lähetyskäskyä. Siinähän käsketään: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Piti miettiä hetki, mitä tähän kysymykseen sanoisin.

Vastasin, etten halua arvostella muita uskontoja tai ottaa niihin sinällään kantaa. Jeesuksen keskeinen viesti lähetyskäskyssä on, että kaikkien kansojen tulisi kuulla pelastava ja toivoa tuova sanoma, evankeliumi. Tämä tehtävä voi osoittautua mahdottomaksi, mutta siihen tulee silti pyrkiä. Sanomahan on kuitenkin hyvä, joten miksi sitä ei levittäisi eteenpäin!

En tiedä, lähtisinkö nyt keksimään sen enempää. Aika samalla linjalla pysyisin ottamatta kantaa muihin uskontoihin. Jos asiaa miettisi pidemmälle, siitä voisi kehitellä joitakin opillisia pohdintoja. Rippikoululaisille ei kuitenkaan parane antaa liian monimutkaisia vastauksia.


Päivi Keränen

, nuorisotyönohjaaja-lähetyssihteeri, Vähänkyrön seurakunta

Uskotko itse siihen, mitä sanot Raamatusta?

Olin kesäkuussa vetämässä rippileiriä. Oli raamattutunti, jolla pohdittiin Jeesusta. Olimme käsitelleet erilaisia kuvia Jeesuksesta, kun eräs rippikoululainen kysyi tätä minulta. Vastasin hänelle, että uskon Raamatun olevan totta, mutta epäilen aina välillä.

Kerroin myös, että Raamattua pitää lukea historiallis-kriittisesti. Se on myös evankelis-luterilaisen kirkon näkemys. Pitää myös muistaa, että Raamattumme on osittain käännöksen käännös, joten sanat voivat tarkoittaa aivan eri asioita kuin alkuperäistekstissä.

Osaisin nyt vastata kysymykseen vahvemmin. Ei epäileminen tee ihmisestä huonompaa tai parempaa. Raamatussakin oli epäilevä Tuomas, jota Jeesus piti opetuslapsenaan ja jolle hän osoitti rakkautta epäilystä huolimatta.


Hanna Ingman

, teologian ylioppilas, kesäteologi, Kajaanin seurakunta

Miksi rakkaus ei joskus riitä, mistä sitä saa lisää, jos se loppuu?

Olin harjoittelijana Rauman seurakunnassa 1990-luvun puolessa välissä. Seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyvällä kyselytunnilla pojat olivat nimettömänä tehneet minulle kysymyksiä aiheesta. Tämä kysymys erottui joukosta yllättävänä ja syvällisenä. Kysymys on tärkeä monelle nuorelle, varsinkin jos hän sattuu olemaan avioeroperheestä. Nuori on saattanut nähdä lähipiirissään, kuinka rakkaus ei riitä. Hän miettii, miten hänen omille suhteilleen tulevaisuudessa käy.

Myöhemmin olen käyttänyt kysymystä pohjana vihkipuheissa. Muistutan, että ihmisen kyky rakastaa on aina vajavaista. Jumala on kuitenkin rakastanut meitä ensin. Siksi meillä on kyky rakastaa toisia ja vaalia rakkautta. Meillä on oikeus tuoda asiamme Jumalan kasvojen eteen rukouksessa.

Yritän muistuttaa, että huonoinakin päivinä voi pyytää apua ylhäältä.


Sanna Kauppinen

, nuorisotyön ja varhaisnuorisotyön pappi, Joensuun seurakunta

Onko avioero rikos?

Olin tuolloin vielä seurakuntatyössä. Minulla oli juuri oma avioeroprosessi käynnissä. Asia oli ollut esillä myös leirillä. En tiennyt rikosmaailmasta tuon taivaallista. Se kysymys oli selvästi minulle osoitettu. Sain sen rippipappina vastattavaksi henkilökohtaisesti.

Vastasin, että ei se rikos ole ainakaan siinä mielessä, että siinä rikottaisiin rikoslakia. Kerroin yleisesti, että ero on kova elämän kriisi. Se tekee pahoja asioita molemmille osapuolille, myös lapsille.

Pidän nykyään osastoidussa vankilassa vain yksilörippikouluja. Kävimme alkukesästä läpi asioita ja muistin tämän kysymyksen. Silloin havahduin, että kuudes käsky tosiaan menee näin: ”Älä tee aviorikosta.” Itse olen oppinut sen vanhan käännöksen mukaan: ”Älä tee huorin.” ”Rikos” on suomessa hyvin voimallinen sana. ”Huorin” on laajempi, mutta merkitykseltään lievempi. Nyt osaisin yhdistää kysymyksen tämän käskyn uuteen suomennokseen, jossa avioero siis liittyy myös rikokseen.


Tapio Pastila

, vankilapastori, Turun vankila ja psykiatrinen vankisairaala

Eikö Maria pettänyt Joosefia?

Pidin päivärippikoulussa oppituntia Jeesuksesta sekä ihmisenä että Jumalana, eli siis kaksiluonto-opista. Pohdimme Jeesuksen merkitystä ja erityisesti hänen ristinkuolemaansa ja neitseestä syntymistään. Olin kertonut, että Maria oli neitsyt ja tuli raskaaksi. Nuoret tietysti ihmettelivät, kuinka se oli mahdollista. Jos hän ei ollut yhdynnässä Joosefin kanssa, oliko hän tehnyt niin jonkun muun kanssa? Eräs poika kysyikin, että eikö Maria silloin pettänyt Joosefia.

Kerroin, että neitseestä sikiämisen ihmeessä oli kyse juuri siitä, ettei Maria ollut sukupuoliyhteydessä kenenkään kanssa. Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumala oli tarkoittanut, että Maria kantaisi Hänen poikaansa.

Neitseestä syntymistä on vaikea ymmärtää. Nuorilla ajattelu on mustavalkoista, mikä tekee opettamisesta haasteellista. He haluavat yleensä todisteita. Kerroin, etten voi täysin tietää miten asia on tapahtunut. Ylipäänsä kaikkea ei voi järjellä selittää. On vaikea avata uskonkysymysten pohdintaa, koska se on hämmästelyä ja ihmettelyä suurten asioiden äärellä.

Mielestäni osasin melko hyvin vastata kysymykseen.


Maija Konttinen

, seurakuntapastori, Karjasillan seurakunta

Miksi Jumala salli pikkuveljeni kuoleman?

Olin urani alkuvaiheessa vetämässä rippikoulua. Puhuimme Jumalan rakkaudesta. Kysymyksen jälkeen tuli aivan hiljaista. Kaikki jäivät kuuntelemaan. Se oli hankala paikka. Ajattelin, ettei vastaukseksi sovi päälle liimattu ja ulkoa opittu lause. Sellainen ei lohduta 14-vuotiasta tyttöä. Puhuin kärsimyksestä ja ristinteologiasta. Ristinteologia opettaa, ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin liittyä Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan. Samalla olemme osallisia ylösnousemuksesta. En tiedä tunsiko tyttö itsensä autetuksi tai oliko hän tyytyväinen vastaukseeni.

Nyt viisitoista vuotta myöhemmin vastaisin kutakuinkin samoin. Meillä papeilla on vaarana tarjota kiiltokuvajumalaa, joka varjelee kaikelta pahalta. Kyllä rippikoululainen ymmärtää, ettei se pidä paikkaansa. Lapsen tai nuoren kuolemassa on kyse aina suuresta surusta.

Sielunhoidollisesti voi kuitenkin sanoa, että Jumala katsoo elämäämme eri perspektiivistä. Hänelle kaiken mittaiset elämät ovat täysiä elämiä.


Kari Kauppinen

, Riihimäen seurakunnan kappalainen

Mutta missä on Elia?

Olin vuosituhannen vaihteessa töissä Laihian seurakunnassa. Leirillä oli puhuttu, kuinka Jeesus on taivaassa Isän oikealla puolella vastaanottamassa ihmisiä. Kyseessä oli pastorin oppitunti, jolla en itse ollut paikalla. Kyselin oppilailta heidän tullessaan tunnilta, mitä heille jäi taivaasta mieleen. He vastasivat minulle nauraen: ”Ei se pappi osannut vastata tähän: Mutta missä on Elia?”

Pastori oli käsitellyt aikaisemmin sitä, kuinka Jumala lähetti tuliset vaunut noutamaan Elian taivaaseen. Silti sanotaan, että taivaassahan ei pitäisi olla muita kuin Jeesus. Muut odottavat viimeistä tuomiota. Nuoria siis mietitytti, oliko Elia jossain matkalla, vai onko hänkin siellä taivaassa jo odottamassa.

Kysymys ei ehkä ollut leirin merkittävin, mutta se jäi elämään varsinkin sillä leirillä. Olen urani aikana vetänyt satakunta rippileiriä, eikä tätä ole koskaan ennen sitä tai sen jälkeen esitetty. Vastaus jäi papiltakin antamatta.

Minä en osannut vastata tähän, enkä osaa edelleenkään. Kysymys on pohjimmiltaan kuitenkin teologinen. Rippikoululaiselle vastaisin nyt, että ryhdytään tutkimaan asiaa yhdessä. On varmasti myös Raamatun tuntijoita, jotka osaisivat heittää vastauksen tähän.


Pete Ketola

, nuorisotyön johtaja, Seinäjoen seurakunta

Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPienen kylän suuri suru
Seuraava artikkeliJälleen tuplajuhlat viikonloppuna

Ei näytettäviä viestejä