Kaarlo Kalliala pitää selvänä, että tuomiokapituleissa joudutaan nyt käsittelemään Lähetyshiippakuntaan liittyviä asioita. Hiippakunta nousee hänen mukaansa esille myös piispojen neuvottelussa ensi viikolla.
Luther-säätiön seurakunnat ja muutama muu seurakunta perustivat lauantaina Lahdessa Lähetyshiippakunnan, joka ei kuitenkaan ole uusi uskonnollinen yhdyskunta. Lähetyshiippakunta katsoo mahdollistavansa niin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukseen pitäytyville jäsenille kuin myös muille luterilaiseen uskoon tunnustautuville seurakuntayhteyden hiippakuntarakenteessa.
Piispa Kaarlo Kalliala sanoo, että Lähetyshiippakunta on perustajiltaan jälleen yksi uusi askel poispäin Suomen luterilaisesta kirkosta.
– Aikaisempaan on se muutos, että ennen oli vain piispa, jolla oli vaikeasti hahmotettava ruotsalais-suomalainen hiippakunta. Nyt hiippakunta on perustettu Suomeen ja kysymyksenasettelu tiivistyy, Kalliala toteaa lauantai-iltana.
Hiippakuntaa perustamassa oli myös Rauman Pyhän Marian seurakunta, jonka pastori Martti Vaahtoranta ainakin on arkkihiippakunnan alainen luterilainen pappi.
Kalliala toteaa, ettei hän ota kantaa yksittäisten pappien asemaan, sillä jos hän näin tekisi, hän samalla tulisi jäävänneeksi itsensä tuomiokapitulin mahdollisesta päätöksenteosta.
– Mutta kun Lähetyshiippakunnan perustajina on seurakuntia, jotka perustavat hiippakunnan, jonka papit katsovat olevansa hiippakunnan pappeja, silloin meidän kirkon hiippakuntien ja tuomiokapitulien pitää selvittää, mikä tämä kuvio oikein on. Totta kai asia tulee käsiteltäväksi, Kalliala toteaa ja sanoo pitävänsä selvänä myös sitä, että Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli selvittää Lähetyshiippakunnan vastavalitun piispan aseman.
Tampereen kapituli erotti aikanaan edelliseen rakenteeseen Ruotsin ja Suomen Lähetyshiippakuntaan vihityn piispan Matti Väisäsen Suomen luterilaisen kirkon pappisvirasta. Piispaksi valittiin lauantaina Tampereen hiippakunnan papistoon niin ikään kuuluva Risto Soramies.
Kaikki Lähetyshiippakunnassa olevat papit eivät ole Suomen luterilaisen kirkon piispojen vihkimiä, vaan osa on vihitty Lähetyshiippakunnan aiemmassa rakenteessa.
Voiko käydä niin, että Lähetyshiippakunnan kaikki luterilaisessa kirkossa vihityt papit erotettaisiin Suomen luterilaisen kirkon pappisvirasta?
– Sitä en ennakoi. Tämä on uusi asia, jonka tuomiokapitulit tutkivat.
– Mikä on tällainen ilmiö, jossa katsotaan, että on oma hiippakunta, omia pappeja, virka, oma jumalanpalveluselämä ja ilmeisesti jonkinlainen järjestysmuoto, mutta joka katsoo, että se ei ole kirkko ja joka ei halua laillisesti rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi? Se ei ole ihan itsestään selvä asia. Itsestään selvää on, että se herättää aikamoisia kysymyksiä. Näyttää siltä, että joukko on organisoitunut mahdollisemman pitkälle, mutta haluaa tehdä tämän kuitenkin organisoitumatta uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tai kirkoksi.
”Kirkollisen jatkuvuuden” vuoksi Lähetyshiippakunta ei halua järjestäytyä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Perustamisasiakirjassaan se katsoo Suomen luterilaisen kirkon kantavan muun muassa väärän kirkon tuntomerkkejä.
– Tuohan on sellainen tapa, jolla mikä tahansa kirkon kaltainen yhteisö vanhurskauttaa olemassaolonsa ja katsoo, että se jatkaa aitoa kristinuskoa. Luultavasti Lähetyshiippakunta siis näkee, että se mistä se on lähdössä organisatorisesti ei edusta jatkuvuutta. Ei se, että joku katsoo olevansa oikeassa kerro sitä, että se on oikeassa. Suomen luterilaisessa kirkossa katsomme, että edustamme tätä jatkuvuutta ihan itse.
Lue myös: Risto Soramiehestä Lähetyshiippakunnan piispa
”Vakava hätätila” – lähetyshiippakunnalta raskaat madonluvut kirkolle
Ilmoita asiavirheestä