Jumala päätti lähettää vitsauksia ihmisille, sillä he elivät korskeasti ja unohtivat Luojansa.
Ensin tuli kova tuuli ja repi ihmisasutuksista katot irti. Sitten satoi rankasti vettä, jonka jälkeen aurinko paahtoi kuumemmin kuin koskaan. Lopulta Jumala antoi sataa suuria rakeita, jotka moukaroivat itseriittoisia ihmisiä.
– Riittää jo, huusivat ihmiset lopulta taivasta kohti. – Me ymmärrämme, ettemme ole maapallolla yksin.
Ja Jumala kuuli ihmisten huudot ja palautti maailman mallilleen.
Myöhemmin lapset katsoivat kananmunia ja muistelivat, että rakeet olivat olleet sen kokoisia.
Kun munasta kuoriutui keltainen tipu, lapset alkoivat ajatella kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on tehnyt. Tuulen, sateiden, paahteen ja rakeiden jälkeen asiat palasivat normaaleiksi ja ihmisten oli taas hyvä elää.
Pörröiset kanapojat herättivät ihmisissä lämpimiä tunteita ja muistuttivat uuden elämän mahdollisuudesta.
Tipu ei ole mikään laji, vaan linnunpoikanen yleensä ja kananpoikanen aivan erityisesti. Keltaiset kananpojat kuuluvat pääsiäiseen uuden elämän ja ylösnousemuksen vertauskuvana.
Muna on pääsiäisen sanoman kristillinen perussymboli. Kananpoika on sen jatke. Keltaisena se on kuin pieni aurinko, ylösnousemuksen aamun lähettiläs.
Kana (Gallus gallus domesticus) on kesytetty lintu, jonka arvellaan polveutuvan Kaakkois-Aasian punaviidakkokanasta. Kanoja on ihmisten hyöty-eläiminä kaikkialla maailmassa.
Kanarotuja on useita, mutta valtaosa valkoisista tuotantokanoista on leghorn-rotua. Vanha suomalainen maatiaiskana on uhanalainen kotieläinrotu.
Joku on sanonut, että kananpojat eivät ole kristillisiä pääsiäiskoristeita. Elävät kananpojat eivät olekaan koristeita, vaan vertauskuvia. Ja vieläpä kristillisiä, siinä missä pajunkissatkin.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä