Kangasala-talon aulassa voi aistia jännityksen. 650-vuotisjuhlavuotensa juhlaviikkoa viettävä seurakunta on uskaltautunut pois omista tiloistaan ja järjestää Luther-iltamat, jossa Lutherista kerrotaan stand up -komiikan keinoin ja puhutaan uskonpuhdistajan rempseämmästä puolesta: hän oli myös ilon ja oluen ystävä.
– Monilla on Lutherista kuva synkkänä, ikävänä ja elämänkielteisenä hahmona, joka asettaa ihmisenä olemiselle hyvin tiukat rajat. Me haluamme kertoa, että tämä kuva Lutherista on väärä. Hän oli elämänläheinen, railakas ja iloinen tyyppi, sanoo suunnittelutyötä johtanut kappalainen Auni Kaipia.
Auditorioon kertyy 120 ihmistä. Paikalla on paljon aktiiviseurakuntalaisia, mutta myös ihmisiä, joita ei kovin usein seurakunnan tilaisuuksissa näy. Työntekijöitä on jalkautunut paikalle huomattavan paljon. Osa on saapunut paikalle omalla vapaa-ajallaan, mikä kertoo, että kyse on historiallisesta tapauksesta.
Stand up ja Luther
Stand up -koomikko Mikko Vaismaa tunnetaan kristillisestä vakaumuksestaan. Siitä huolimatta: miten Luther taipuu stand up-koomikon esittelyssä, kun komiikan yksi kulmakiviä on asioiden pilkkaaminen?
Sitä Vaismaa kysyy itsekin. Miten usko, hengellinen elämä ja huumori sopivat yhteen? Lutheriinsa perehtynyt koomikko vastaa: Luther ei jakanut asioita toisistaan erilleen. Hän ei erottanut arkista elämää ja uskontoa vaan halusi nimenomaan osoittaa, että usko kuuluu arkeen. Ja hyvään arkeen kuuluvat myös huumori, ilonpito ja hyväntahtoiset pilkkapuheetkin.
Vaismaa naulaa teesejä Wittenbergin linnankirkon oveen, isolla naulalla. Uupumus iskee Lutheriin 95 teesin kohdalla. Olisihan niitä ollut enemmänkin, mutta eiköhän tässä tullut tärkeimmät.
Naurunremahdukset kertovat, että Vaismaan huumori löytää tiensä perille, vaikka puhe sisältää samaan aikaan myös syvää sisältöä.
Elämä, armo ja olut
Arjesta jatkoi myös pappi ja olutharrastaja Lari Junkkari, mutta korjaa heti yhden aina toistuvan virheen. Teesejä ei naulattu. Ne liimattiin. Kirkon ovi ja seinät siinä ympärillä olivat tyypillinen paikka, johon liimattiin erilaisia tiedonantoja. Seinä oli ilmoitustaulu.
Teesit olivat yksi tiedonanto muiden joukossa. Luther myös toimitti teesit Mainzin arkkipiispalle toimitettavaksi edelleen paaville.
Lari Junkkari toivoo, että myös Lutherin kohdalla luulemisen sijasta otetaan selvää, kuka Luther oikeasti oli. Tietoa on runsain mitoin saatavilla ja se tuo esille toisenlaisen Lutherin, jossa on paljon ulottuvuuksia ja sävyjä.
– Lutherin aikana tavalliset ihmiset olivat kaiken aikaa pelon alla. Piti pelätä Jumalaa, joka uhkasi helvetillä ja kiirastulella. Piti pelätä papistoa, ruhtinaita ja heidän vasallejaan. Elämä oli yhtä pelkäämistä. Luther osasi katsoa elämää näiden pienten ihmisten näkövinkkelistä ja tunnisti pelon.
– Lutherin viesti oli, että Jumalaa ei tarvitse pelätä. Hän on armelias. Luther sitten käänsi Raamatun ihmisten omalle äidinkielelle, jotta pappien vedätys paljastuisi ja ihmiset voisivat itse tarkastaa, onko puheilla totuuspohjaa, Junkkari kiteytti.
Junkkarin teema oli Lutherin kolminaisuusoppi: elämä, armo ja olut. Junkkari muistutti, että Lutherin reformaation seurauksena ei syntynyt mikään askeettinen liike, vaan oluen ja makkaran ja luostareista karanneiden munkkien ja nunnien ilakoiva, elämänmakuinen liike.
Ronskit puheet
Luther tunnettiin ronskipuheisena miehenä. Oppilaat kirjasivat ylös muun muassa Lutherin pöytäpuheita, joista ensimmäinen kirja julkaistiin jo vuonna 1566. Oppilaat myös sensuroivat opettajansa hurjimpia puheita. Silti jäljelle jäi sellaisiakin, ettei Junkkari itsekään niitä suostu puheessaan lainaamaan.
Tätä kuvastaa Lutherin sanomaksi tiedetty lausahdus: Alakuloisesta takapuolesta ei pääse iloista pierua. Se muistuttaa siitä, että tällaisia me kaikki ihmiset olemme, mitä nyt joku yrittää teeskennellä hieman enemmän kuin joku toinen.
1500-luvulla puheenparsi oli paljon nykyistä ronskimpaa ja elämänmakuisempaa. Myös ero ylhäisön ja tavallisen kansan käyttämän kielen välillä oli huomattava. Koska Luther halusi saavuttaa kansan, kansanomainen kieli kuului asiaan.
Olut kuului arkeen
Oluen rooli oli 1500-luvulla toinen kuin nykyisin. Se oli arkinen juoma. Vesi oli usein saastunutta ja aiheutti tauteja. Veden keittäminen, käyttäminen olueksi ja humalan lisääminen olivat keinoja huolehtia juoman puhtaudesta.
Lutherin puoliso Katharina von Bora oli taitava oluentekijä. Hänen panemansa olut oli vahvuudeltaan noin kaksi prosenttista, siis hyvin mietoa. Sitä tarjoiltiin, kun kokoonnuttiin iltaisin Lutherin pöydän ääreen keskustelemaan, pitämään lystiä, soittamaan ja laulamaan. Luther olisi itsekin taitava soittaja ja innokas laulumies.
Pöydän ääressä istuivat myös Pohjolan uskonpuhdistajat Olaus Petri ja Mikael Agricola.
Lari Junkkari muistutti Lutherin opetuksesta, että jokainen ihminen toteuttaa Jumalan kutsumusta tehdessä rehellisesti omaa ammattityötään. Aivan varmasti siitä on kyse keittiömestari Terttu Ilosen kohdalla. Niin äärettömän maukkaita olivat 1500-luvun tyyliin valmistetut kaali-sipulipiirakkaa ja possu-sipulipiirakkaa sekä paahdetut juurekset.
Kohotettiin olutmalja Lutherille, Kangasalan seurakunnalle ja 100-vuotiaalle Suomelle. Maljassa oli erinomaista olutseura Lutherin panemaa bock-olutta, jonka nimi on reformaation juhlavuoteen sopiva: Teesi 96.
Kuvat: Rami Majamäki. Kuvia voiselata valkoisista nuolista.
1. Oluttakin oli tarjolla. Mutta vain pieni pikari.
2. Pappismies ja olutharrastaja Lari Junkkari johdatteli kangasalalaiset Lutherin kolminaisuusoppiin: elämä, armo ja olut.
3. Koolla herkkujen äärellä oli runsaslukuinen seurakunta.
4. Stand up -koomikko Mikko Vaismaa julistaa huumorin avulla.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.