Turussa ensi viikolla koolla oleva kirkolliskokous pui kirkon tulevaisuuden suuntaa. Samalla se porautuu syvälle kirkolliseen identiteettiin ja itseymmärrykseen.
Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta puolustaa käsitettä kansankirkko. Kirkkohallituksen syksyllä hyväksymä kirkon tulevaisuusselonteko Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa puhuu sen sijaan kansojen kirkosta.
Tulevaisuusselontekoa laatineen työryhmän sihteeri, TT Timo-Matti Haapiainen perustelee käsitettä kansojen kirkko sillä, että kirkon pitää huomioida globaali eli maailmanlaaja identiteettinsä. Kirkko yhdistää kaikkia eri kansoja. Kansojen kirkko on ekumeenisesti avara nimi.
– Termi olisi tasapainottava. Se avautuisi kansainvälisyyteen, mutta ei sen tarvitsisi sulkea myöskään pois kirkon kansallista merkitystä, Haapiainen toteaa.
Tulevaisuusvaliokunta on antanut mietintönsä selonteosta. Kirkolliskokous käsittelee sitä kokoontuessaan 5.–8. toukokuuta Turun kristillisellä opistolla.
Haapiainen muistuttaa, että kansankirkon voi tulkita nationalistisesti eli kansallismielisesti. Tässä piilee vaara, että oma kulttuuri nostetaan muiden kulttuurien yläpuolelle. Siksi käsite ei sovi hyvin monikulttuuristuvaan yhteiskuntaan.
– Mikään käsite ei sinänsä tee autuaaksi. Itseymmärryksen pitäisi lähteä jostain muusta kuin yksittäisestä sanasta. Jos haluaa hämmentää keskustelua, tarvitaanko kirkko-sanan eteen mitään määrettä. Kirkko on jo itsessään Jumalan kansa. Pohjoismaissa käydään kansankirkko-keskustelua, mutta maailmassa on paljon kolkkia, jossa koko sanaa ei tunneta, Haapiainen muistuttaa.
Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta liputtaa avoimesti kansankirkon puolesta.
– Valiokunta ei näe kansankirkko-sanassa nationalistista sävyä eikä käsite ole myöskään kristinuskon globaalin ulottuvuuden kannalta poissulkeva. Kansojen kirkko on ihan ok, mutta valiokunnan mielestä näitä ei kannata asettaa vastakkain, tulevaisuusvaliokunnan sihteeri, dosentti Niko Huttunen sanoo.
”Suomen kansa -käsite on jo 1800-luvulta asti ymmärretty niin, että se sisältää moninaisuutta: Kaikki sen pojat ja tyttäret ovat samaa kansaa, puhukoot mitä kieltä tahansa”, tulevaisuusvaliokunnan mietintö muotoilee Topeliuksen
Maamme kirjaa lainaten.
Huttunen painottaa myös, että termi kansankirkko on vakiintunut ja se kuvaa kansaa koko kirjossaan.
Kansankirkkoa on kritisoitu herätysliikkeistä käsin liiasta opillisesta väljyydestä tai jopa opittomuudesta.
– Ei kritiikkiä voi väheksyä, mutta ei kansankirkko ole tunnustukseton. Kyllä siihen ilmiselvästi kuuluu tietynlainen väljyys, mutta Kristus on sen keskus, Huttunen sanoo valiokuntamietintöön vedoten.
Ei Timo-Matti Haapiainenkaan näe, että käsite kansankirkko häipyisi käytöstä.
– Mutta sitä käytettäessä on hyvä muistaa, että kansa ei ole rajoittava määritelmä, vaan se on erilaisuudelle tilaa antava, sisäänsä sulkeva käsite. Kyse on tarkastelunäkökulman avartamisesta, hän sanoo.
Niko Huttunen toivoo, että teema puhuttaisi kirkolliskokouksessa.
– Varsinkin kun on ilmiselvää, että monikulttuurisuus kasvaa yhteiskunnassa ja kirkossakin. Jos eduskuntaan meni nyt läpi kaksi maahanmuuttajataustaista edustajaa, voisiko meillä olla kirkolliskokouksessa samansuuntainen kehitys, hän pohtii.
Keski-Porin kirkon penkkejä. Kuva: Olli Seppälä – Juttu julkaistu Kotimaassa 30.4.
Ilmoita asiavirheestä