Kanttorin on venyttävä työssään monelle mutkalle seurakuntalaisten ja työyhteisön toisinaan ristiriitaisten toiveiden toteuttamiseksi.
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan vs. kanttori Merja Lohilahti tietää, että työntekijä ei ole uupumiselta suojassa luovassa ja innostavassa mutta työajoiltaan epätyypillisessä työssä. Yhtälö vaikeutuu, kun mukaan lisätään monipuolinen työnkuva sekä seurakuntalaisten ja työnantajan toiveet.
– Kun työssä on mukana koko sydämellään, sen vie helposti mukaan myös kotiin ja vapaa-ajalle, Lohilahti pohtii.
Työajattomuus ja rajut tunnelmanvaihdokset kuormittavat
Kun kanttoreilta kysytään, mikä työssä kuormittaa, vastaus on usein työaika tai oikeammin työajattomuus. Kanttorin työpäivä voi olla pitkä ja koostua useista tapahtumista. Tämä aiheuttaa aikataulun suunnitteluun paineita. Lohilahdelle aikataulujen tilkkutäkin kokoon kursiminen on tuttua.
– Työ on joskus sellaista, että on yksi tilaisuus aamulla, pari kokousta päivällä ja kuorotoimintaa illalla. Välissä on taukoja, joita ei välttämättä voi hyödyntää palautumiseen, sillä paikasta toiseen siirtyminen vie aikaa ja väleissä on hoidettava muita asioita.
Tilaisuuksien vaihtuessa myös tunnelmat muuttuvat. Saman päivän aikana voidaan kulkea hääjuhlan ilosta hautajaisten suruun.
– Pitää muistaa, että jokainen tilaisuus on siihen osallistuvalle yksilölle ainutkertainen. Kanttorin pitää mukautua tilanteisiin ja muistaa olevansa palvelemassa seurakuntalaisia.
Isossa seurakunnassa kaikki kanttorit eivät tee yhtä paljon kaikkea
Merja Lohilahden kalenterin täyttävät kirkolliset toimitukset, jumalanpalvelukset, rippikoulutunnit, vierailut kouluissa ja seurakunnan kerhoissa. Lisäksi työnkuvaan kuuluu keskeisesti kuorotyö. Näihin kaikkiin tilanteisiin on myös valmistauduttava, osallistuttava kokokouksiin ja vastattava erilaisiin yhteydenottoihin.
Tuomiokirkkoseurakunnan kanttorin työpisteinä on viisi kirkkoa ja kolme kappelia. Lisäksi Lohilahti johtaa kolmea seurakunnan kuoroa.
– Suurissa seurakunnissa kanttorien tehtäviä jaetaan niin, että kaikki eivät tee ihan kaikkea, mutta pienten seurakuntien kanttori tekee kaiken yksin. Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa tehtäväni on laulu- ja kuoronjohtopainotteinen. Esimerkiksi urkujen huollosta ja virityksestä huolehtii työkaverini.
Yksinäinen puurtaminen ja ryhmätyö vuorottelevat, palavereja riittää
Kirkolliset toimitukset ja jumalanpalvelukset ovat kanttorin työssä ajallisesti pienessä roolissa. Ennen kuin mitään voidaan toteuttaa, on pitänyt suunnitella, tavata muita esiintyjiä ja seurakuntalaisia, kuunnella ja neuvotella toteutuksesta, hankkia tarvittavat nuotit, sovittaa kappaleita uruille tai kuorolle ja harjoitella tilaisuutta varten.
Kanttorin työ on yhtäältä yksinäistä puurtamista musiikin parissa tai tietokoneen äärellä. Toisaalta se vaatii kykyä toimia ryhmässä. Erityisesti alkusyksystä toimintojen käynnistyessä on paljon palavereja, joissa kanttorin on oltava mukana.
– Olen mukana messupalavereissa, kanttorien ja Tuomiokirkon tiimipalavereissa sekä kuorojen hallituksen kokouksissa. Alkusyksystä oli kuorojen koelaulutilaisuuksia ja laulettavan ohjelmiston suunnittelua, Lohilahti kuvailee.
Fysiikka on kovilla, kun soittaa kahdeksan siunaustilaisuutta samana päivänä – Muista venytellä!
Fyysistä kuormitusta aiheuttaa urkurin soittoasento. Selkä, niska, hartiat ja kädet ovat kovilla sellaisina päivinä, kun kanttorin on soitettava esimerkiksi kuudet hautajaiset tasatunnein.
Merja Lohilahden pisin hautauspäivä on ollut kahdeksan siunausta samana päivänä.
– On rennompaa soittaa kirkossa, jossa urut eivät ole suoraan yleisön edessä. Silloin voi edes hiukan venytellä ja liikkua.
Monisormioiset urut tekevät soittamisen ergonomian haastavaksi. Ainoastaan urkupenkin korkeutta ja etäisyyttä voi säätää. Työtä onkin hyvä tauottaa venyttelemällä. Myös äänenhuolto on kanttorin työtä. Kanttori laulaa usein olosuhteissa, joissa ääni rasittuu merkittävästi.
– Yritän välttää laulamista ulkona kovassa pakkasessa. Monissa seurakunnissa on valitettavasti myös sisäilmaongelmia, jotka aiheuttavat kroonistuvia ongelmia lauluäänen kanssa.
Kanttori on palveluammatissa: ”Saatan laulaa omaiselle puhelimessa virsimelodioita”
Seurakuntalaisiin Merja Lohilahti pitää yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse ja kasvokkain. Kanttorin on kyettävä tilaisuuksia suunnitellessa yhteistyöhön. Hän antaa suunnitteluun oman musiikillisen ammattitaitonsa.
– Saatan siunaustilaisuutta suunnitellessamme laulaa puhelimessa omaiselle virsien melodioita.
Lohilahti kokee hengellisen musiikin ammattilaisena ajoittaista ristiriitaa siitä, että oma kirkkomusiikkikoulutus ja osaaminen ohittuvat nykyisessä seurakuntatodellisuudessa.
– Kanttorina minut on koulutettu kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin ammattilaiseksi, mutta nykyään on mentävä seurakuntalaisten toiveiden mukaan.
Esimerkiksi häämusiikiksi voidaan toivoa kappaleita, joita kanttori ei välttämättä edes tunne.
– Koska oma osaamiseni ja musiikkimakuni painottuu klassiseen musiikkiin, en välttämättä ole niitä koskaan kuullutkaan. Toisaalta haluan myös palvella seurakuntalaisia.
Lohilahti korostaa, että kanttori on palveluammatissa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa kanttoreilta vaaditaan aina vain enemmän musiikillista osaamista, eri tyylilajien ja soitinten hallintaa.
”Toivon seurakuntiin dynaamisempia kokouskäytäntöjä”
Lohilahti toteaa työnsä voimavaraksi innostuksen, joka syntyy etuoikeudesta saada tehdä työtä itselle tärkeän asian ja arvojen parissa.
– Toisinaan voimavarasta on vaarassa tulla myös kuormitustekijä. Innostunut työntekijä joutuu myös muistuttamaan, että välillä tehtäviä ja valmistautumisen määrää on myös rajattava oman jaksamisen vuoksi.
Suuren seurakunnan antama työn voimavara ovat loistavat työtoverit, työyhteisön monet erilaiset ihmiset.
– Pienillä paikkakunnilla, joissa ainut työkaveri on myös esimies, voivat henkilösuhteet ja työhön liittyvät näkemyserot aiheuttaa valtavaa kuormitusta.
Merja Lohilahti tuumii, että työssä jaksamista parantavat perustellut muutokset, joilla esimerkiksi jäykkää, suunnittelematonta kokoustamista voidaan purkaa. Hän toivoisikin seurakuntiin asiakeskeisempiä, dynaamisempia kokous- ja päätöksentekokäytäntöjä.
– Yrityselämän tehokkuutta voisi monissa asioissa tuoda myös seurakuntiin. Nykyisen työpaikkani vahvuus on se, että kokoukset ovat suunniteltuja ja niillä on selkeät asialistat. Ne myös loppuvat sovittuina aikoina, Lohilahti sanoo.
Byrokratia, epätyypilliset työajat ja työajattomuus uuvuttavat kanttoreita
Työajan hallinta tai hallitsemattomuus näyttäytyy usein merkittävimpänä kanttoreiden työhyvinvointia syövänä tekijänä. Työajattomassa työssä vaarana on, että vapaat jäävät pitämättä ja palautuminen kärsii. Työn epätasainen jakautuminen työviikkoon ja -päivään aiheuttaa liiallisen työmäärän ohella eniten jaksamisen pulmia kanttoreille. Viikonloppu- ja iltatyö koetaan erityisen uuvuttavina.
Työajan pirstoutuminen viikonloppuihin ja iltoihin tarkoittaa monille vapaa-ajan hajanaisuutta. Kun työn vie mukanaan, jäävät vapaat pitämättä kuin varkain. Eri kyselyissä jopa yli puolet kanttoreista kertoo jättävänsä vapaan väliin noin kerran kuussa.
Toinen esiin tuleva pulma on työmäärän sisällöllinen rajaaminen. Joka toinen kanttori kokee, että työmäärä on ajoittain liian runsasta. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että työhön kuuluvaan suunnitteluun ja valmisteluun käytettyä aikaa on usein vaikea arvioida ennakolta.
Neljännes kanttoreista tuo esiin vähintään ajoittaisia työssä jaksamisen ongelmia, mutta toisaalta varsinaisesta työuupumuksesta kanttorit eivät kärsi muita työntekijäryhmiä useammin.
Byrokratia ja hallinnollisissa tarkoituksissa järjestetyt palaverit ovat myös yksi kanttoreita uuvuttavista tekijöistä. Pappeihin nähden kanttoreita kuormittavat hieman enemmän työilmapiiriin liittyvät asiat kuten työpaikkakiusaaminen. Kanttori on oman alansa asiantuntija, eivätkä häneen kohdistetut musiikilliset vaatimukset ole aina realistisia.
Myös yleisö on muuttunut tyyli- ja laatutietoiseksi. Kun ennen kirkollisissa toimituksissa haluttiin kuulla tutut, perinteiset virret, nykyseurakuntalainen haluaa oman itsensä näkyviin myös musiikkivalinnoissaan. Kanttoreilta vaaditaan siis aiempaa enemmän musiikkimateriaalin etsimistä ja sovittamista. Kanttorilta edellytetään usein moniosaajuutta, jossa työntekijä hallitsee suvereenisti eri tyylilajit ja soittimet ja osaa välittää osaamisensa myös yleisölle.
Kanttoreille keskeinen työhön motivoiva tekijä oli kokemus omasta soveltuvuudesta alalle, mahdollisuus saada toimia musiikin parissa, tunne Jumalan johdatuksesta ja kutsumuksen toteuttamisesta.
Työhön merkityksellisyyttä taas tuo tunne itsensä toteuttamisesta ja hyödyksi olemisesta. Työn hengellisyys ja seurakuntalaisten positiivinen palaute vahvistavat kokemusta siitä, että kanttorina työntekijä on omalla, ainutlaatuisella paikallaan työyhteisössään.
Kati Niemelä: Papisto ja Kanttorit 2010. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja.
Ulla Pohjannoro: Näkökulmia seurakuntien musiikkitoimintaan. Kanttorien kokemuksia ja tulevaisuuden näkymiä, Sibelius akatemia, 2010.
Kanttori jaksaa työssään:
• Kun muistaa pyhittää lepopäivän, vaikka se olisi arkiviikolla.
• Kun ottaa musiikillisen auktoriteettiroolin rohkeasti. Seurakuntalaisen musikkimaun mieliksi voi venyä paljon, mutta ei loputtomiin.
• Kun hän varaa aikaa myös omille, kiinnostaville projekteille rutiinityön lisäksi.
• Kun hän rajaa hallintotehtäviä niin, ettei kallis työaika kulu turhaan palavereissa istumiseen.
• Kun hän nauttii siitä, miksi työhön alun perin lähti: hengellisyydestä ja musiikista.
Kuva Merja Lohilahdesta: Teemu Lehto
Lue myös muut työhyvinvointisarjan jutut:
Diakoniatyö on sirpaleisuuden sietoa − ”Parasta on suora palaute asiakkailta”
Nuorisotyö ei ole hengailua: Kun on selkeät suunnitelmat, niistä voi myös poiketa
Lapsityönohjaaja Huittisista: ”Rajaaminen auttaa jaksamaan” – Lue myös työhyvinvointivinkit!
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.