Helsingin hiippakunnassa on meneillään kanteluiden kevät. Tuomiokapituliin toimitettiin runsaan kahden kuukauden aikana lähes 40 kantelua.
35 niistä koskee pastori Marjaana Toiviaista. Aktiivisesti turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastustaneen papin toiminnasta kanneltiin kapituliin huhtikuussa poikkeuksellisen runsaasti.
Kaksi kantelua puolestaan tehtiin pastori Kai Sadinmaasta. Hän vihki kaksi samaa sukupuolta olevaa paria uuden avioliittolain tultua voimaan maaliskuussa.
Helsingin hiippakunnan tilanne osoittaa, kuinka ratkaisevasti yksittäisistä papeista tehdyt kantelut vaikuttavat tilastoihin. Kotimaa24 kysyi kaikista yhdeksästä tuomiokapitulista, kuinka paljon ne saivat kanteluita vuosina 2008–2016.
Selvitys paljastaa, että määrät vaihtelevat rajusti hiippakunnasta ja vuodesta toiseen.
Kantelu tarkoittaa yhteydenottoa ylempään valvovaan viranomaiseen tilanteessa, jossa epäillään viranomaisen toimineen moitittavasti. Kirkossa viranomainen on pappi tai seurakunta ja valvova viranomainen tuomiokapituli.
Kantelun voi tehdä kuka tahansa papin, kirkkoherran tai tuomiokapitulin jäsenen toimintaan tyytymätön kansalainen. Kirkon jäsenyyttä tai asuinpaikkaa ei kysellä. Kantelu on aina kirjallinen. Sen voi toimittaa kapituliin kirjeitse tai sähköpostitse.
Kantelut käsittelee tuomiokapitulin kollegio. Siihen kuuluvat hiippakunnan piispa, tuomiorovasti, lakimiesasessori, kaksi pappisasessoria, hiippakuntadekaani ja maallikkojäsen.
Helsingin hiippakunnan lakimiesasessori Ritva Saario sanoo, että osa kanteluista – myös suuri osa Marjaana Toiviaista koskevista – on alun perin kirjattu valituksiksi. Sellaisena voidaan pitää vapaamuotoista yhteydenottoa, jota ei nimetä kanteluksi tai jossa ei eritellä, mitä tuomiokapitulin halutaan tutkivan.
Tuomiokapituli voi alkaa selvittää viranhaltijan toimintaa myös ilman kantelua, esimerkiksi lehtitietojen perusteella.
Kynnys kantelemiseen matala
2000-luvun ensimmäisinä vuosina tuomiokapituleihin tehtyjen kanteluiden määrä kasvoi reippaasti. Kotimaa kertoi toukokuussa 2008, että vuonna 2000 kapituleihin kanneltiin 22 kertaa ja vuonna 2007 jo 49 kertaa.
Vuonna 2008 kanteluita tehtiin peräti 69.
Sen jälkeen määrät ovat laskeneet ja pysyneet melko tasaisina. Vuodesta 2009 alkaen kanteluja on tehty koko maassa vuodessa vähimmillään 33 ja enimmillään 48, osoittavat kapitulien toimittamat tiedot.
Vuosina 2008–2016 eniten kanneltiin Turun hiippakunnassa, 89 kertaa. Toisena tuli Kuopion hiippakunta, jonka kapituliin kanneltiin 68 kertaa. Vähiten kanteluita, 13, toimitettiin Lapuan tuomiokapituliin ja toiseksi vähiten, 17, Helsingin tuomiokapituliin.
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulia ovat työllistäneet yksittäisten seurakuntien linjaerot kirkkoherran ja luottamushenkilöiden välillä, kertoo kapitulin lakimiesasessori Matti Mäkinen.
– Monesti taustalla on näkemyseroja, ja kirkkoherran toiminta halutaan saattaa arvioitavaksi. Näin voi käydä seurakunnissa, joissa kirkkoherra on perinteisellä ja luottamushenkilöt modernimmalla linjalla, tai seurakunnissa, joissa asetelma on toisinpäin, Mäkinen sanoo.
Myös Espoon hiippakunnan 42 kantelusta 20 eli noin puolet koskee kahta pappia ja heidän toimintaansa, kertoo Espoon tuomiokapitulin lakimiesasessori Sari Anetjärvi.
Vähiten kanteluita vastaanottaneen Lapuan tuomiokapitulin lakimiesasessori Tuomas Hemminki uumoilee, että osaltaan erot kantelumäärissä saattavat johtua alueellisista kulttuurieroista. Lapuan hiippakunnassa pyritään Hemmingin mukaan ennakoimaan mahdollisia riitatilanteita ja ohjeistamaan osapuolet niin, että kanteluita ei tulisi.
Hänen mukaansa kynnys kanteluiden tekemiseen on yleisesti ottaen erittäin matala.
– Kansalaisten oikeus kannella ja valittaa on laaja. En ole ylityöllistetty näistä kanteluista, mutta se näköjään johtuu siitä, että meille tulee niitä vähemmän kuin muille, Hemminki sanoo.
Runsaasti kanteluita käsittelevä arkkihiippakunnan Matti Mäkinen pitää kantelemisen mahdollisuutta tärkeänä kansalaisen oikeusturvan ja viranomaisvalvonnan kannalta.
Helsingin hiippakunnassa vähiten seurauksia
Pahimmillaan kantelu johtaa pappisviran menettämiseen. Tavallisin seuraus on varoitus. Osassa kanteluja seurauksena on ollut viranhaltijan saama ohjaus.
Useimmiten kantelu ei kuitenkaan johda mihinkään. Helsingin hiippakunnassa seuraamuksia ei tullut yhdestäkään tarkastelujaksolla tehdystä kantelusta.
Kaikissa asioissa kantelun tai valituksen oikea osoite ei ole tuomiokapituli. Hallinto-oikeuteen valitetaan silloin, kun vaaditaan muutosta viranomaisen, kuten kirkkovaltuuston, tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen päätökseen.
Käräjäoikeuteen kirkko voi joutua esimerkiksi työsopimuslakia tulkittaessa tai silloin, kun kirkon viranhaltijaa syytetään rikoksesta. Oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille voi kannella, jos epäilee, että viranomainen tai virkamies ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.