Parvi lintuja lennähti Golgatalle, jossa ihmiset seisoivat syvän surun vallassa. Kristus oli ristillä naulat käsissään ja jaloissaan.
Äkkiä eräs lintu halusi tehdä jotain, ja se lennähti Kristuksen luokse ja yritti nokallaan kiskoa nauloja irti.
Mutta naulat olivat lujasti kiinni. Lintu yritti vielä kovemmin, mutta sen nokka vain vääntyi.
– Kiitos lintuseni, kuiskasi Kristus.
– Älä välitä vääntyneestä nokastasi. Pyydän, että Taivaallinen isäni järjestää sille käyttöä ja löydät ravintoa.
Ja niin lintu lennähti takaisin pensaaseen.
– Voi sinua, sanoivat toiset linnut. – Kuinka nyt saat ravintosi kun nokkasi on noin kummallinen.
Mutta ristinokkainen lintu oli rauhallisella mielellä, sillä se luotti siihen, mitä Kristus oli sille sanonut.
Peippolintuihin kuuluvia käpylintuja (Loxia) pesii Suomessa kolme lajia: pikkukäpylintu, isokäpylintu ja kirjosiipikäpylintu. Niitä voi olla vaikea erottaa luonnossa toisistaan, varsinkaan pikku- ja isokäpylintua.
Pikkukäpylintu on erikoistunut syömään siemeniä kuusenkävyistä, isokäpylintu männynkävyistä ja kirjosiipikäpylintu suosii lehtikuusen käpyjä.
Käpylinnut ovat vaeltajia ja liikkuvat havupuiden siemensadon mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Käpylintuja kuulee paljon useammin kuin näkee. Linnut lentävät korkealla ja vain metallinen kip-kip -ääni paljastaa ristinokan.
Koiraskäpylinnut ovat kirkkaan punaisia, naaraat vihertävän kellertäviä. Käpylintu on yksi varhaisimpia pesimälintujamme. Niiden pesintä alkaa jo talvella.
Jos pääsee läheltä näkemään käpylinnun, säikähtää: kuka on vääntänyt lintuparan nokan! Ristinokka on kuitenkin käytännöllinen käpyjen avaamisessa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä