Kauan sitten, kun maailma oli nuori ja asiat tuoreita, enkelit joutuivat – syystä, jonka vain Luoja tietää – maan asukkaiden kanssa käsirysyyn. Enkeleillä oli kuitenkin helppo homma selvitä ihmisistä, jotka luulivat heitä metsän siipikarjaksi.
Ihmisten hämmästys oli suuri, kun enkelit kohosivat siivilleen ja nousivat muodostelmassa kohti taivasta iloisesti ihmisille vilkuttaen.
Käsirysyn seurauksena maan pinnalle oli jäänyt enkelien sulkia ja höyheniä.
– Tehdään niistä raketti, jonka avulla voimme lähteä taivaallisten siivekkäiden perään, ehdotti kylän keksijä, jonka jälkeläisistä aikanaan tulisi insinöörejä.
Ja niin ihminen alkoi rakentaa sulkaraketteja, maailman ensimmäisiä lentäviä koneita. Suippokärkinen pajukehikko päällystettiin enkelien sulilla.
Mutta seuraavana aamuna, kun ihmiset heräsivät, raketit olivat muuttuneet vihreiksi, teräväkärkisiksi ja pensasmaisiksi puiksi.
– Tämä taitaa olla Jumalan viesti meille: pysykää maan pinnalla, ihmiset arvelivat.
Katajaa (Juniperus communis) eli kotikatajaa tavataan koko Suomessa. Se on levinnyt laajalle koko pohjoiselle pallonpuoliskolle. Suomalaiset mieltävät itsenä ”katajaiseksi kansaksi”, koska kataja on taipuisa ja sitkeä: se ei katkea.
Koska kataja on havupuu, sillä on myös käpyjä, mutta ne ovat pehmeitä ja niitä kutsutaan marjoiksi. Katajanmarjoista saadaan maustetta, ja niitä käytetään kansalääkinnässä. Katajanmarjat ovat kuitenkin myrkyllisiä, eikä niitä pitäisi nauttia suuria määriä.
Pylväsmäiset katajat eivät ole rauhoitettuja, mutta tuskin kukaan järkevä ihminen kaataa niin komean puun ilman syytä. Ahvenanmaalla isot pylväskatajat ovat rauhoitettuja.
Kataja on kuin vihreä liekki tai raketti. Ainakin, jos katsoo lapsen silmin. Ja joskus luontoa on hyvä katsoa niin.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä