Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo arvioi hiljattain päättynyttä reformaation merkkivuotta varsin onnistuneeksi. Erityisesti merkkivuoden kansainvälinen ja ekumeeninen aloitus runsas vuosi sitten Lundissa ja Malmössä oli hänen mielestään hieno asia.
– Paavi Franciscus vieraili siellä yhdessä Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtajan piispa Munib Younanin kanssa. Pidettiin sovinnollisia ja ekumeenisia puheita. Kokonaisuus oli erittäin kaunista ja toivoa herättävää. Voi sanoa, että katolilaiset ja luterilaiset ovat päässeet konfliktista kommuunioon, vaikka emme olekaan vielä päämäärässämme, Teemu Sippo luonnehtii.
Suomalainen ekumenia toimii Sipon mukaan muutenkin varsin hyvin. Kirkoilla on yhteys keskenään.
– Erityisesti katolisen kirkon suhteessa luterilaiseen kirkkoon voi vielä sanoa, että positiivisia kehityskulkuja on paljon. Ekumenia etenee pikku hiljaa. Uusi teologinen asiakirja Communion in Growth on hieno osoitus siitä, miten läheisiä olemme opillisesti luterilaisten kanssa.
Keskiajan kirkolla on Suomessa kaksi jatkajaa
Piispa Sippo arvostaa ylipäätään sitä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on säilyttänyt paljon siitä perinnöstä, joka tulee Suomen katoliselta ajalta.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä katolista näkökulmaa, että reformaatio merkitsi kirkollista ja opillista eroa Roomasta. Katolisina pysyneissä maissa ei tällaista murrosta ole tapahtunut.
– Totta kai Suomen evankelis-luterilainenkin kirkko on seurannut keskiajan kirkkoa tässä maassa, käytetäänhän esimerkiksi keskiaikaisia kirkkoja edelleen. Mutta me katolisessa kirkossa ajattelemme niin, että noudatamme yhteyttä paaviin, meillä on myös seitsemän sakramenttia ja luostarilaitos, Sippo sanoo.
– Siksi me katsomme olevamme se varsinainen katolinen kirkko tässä maassa, mitä luterilainen kirkko ei samassa mielessä enää ole. Mutta kyllä me kuitenkin tänään voimme iloita yhteydestämme ja kunnioittaa luterilaista kirkkoa, koska kirkoillamme on niin paljon yhteistä.
Katoliset kirkot käyvät kasvaville seurakunnille ahtaiksi
Sippo on erityisen kiitollinen sekä Suomen evankelis-luterilaiselle että ortodoksiselle kirkoille siitä, että katolinen kirkko voi eri puolilla maata lainata jumalanpalveluksiinsa molempien kirkkojen kirkkorakennuksia.
– Kirkko kasvaa. Niinpä katolisia kirkkoja on Suomessa tällä hetkellä liian vähän, ja ne ovat usein liian pieniä.
Katoliseen kirkkoon tulee Suomessa lisää jäseniä maahanmuuton myötä. Enemmistö kirkon 15 000 jäsenestä on tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisia.
Jonkin verran kirkkoon myös liitytään Suomen toisista kirkoista, tyypillisimmin luterilaisesta.
Mutta katolinen kirkkokaan ei ole immuuni maallistumiselle ja muille tämän ajan ilmiöille: siitä myös erotaan.
– Saamme tiedon niistä rekisteröityneistä katolisten seurakuntien jäsenistä, jotka eroavat kirkosta säädetyllä tavalla. Usein he ovat ihmisiä, jotka ovat jo pitkän aikaa vieraantuneet kirkosta. Tällöin kirkon jättäminen on johtopäätös, jonka he tekevät, Sippo sanoo.
Nuoria katolilaisia koskien on olemassa myös muuan ilmiö, mikä tuntuu piispaa myös harmittavan.
– On jonkin verran sellaisia nuoria, jotka haluavat mennä kavereiden kanssa luterilaiseen rippikouluun ja eroavat sen takia kirkosta – luonnollisesti vain vanhempien suostumuksella. Kysymys on yleensä sellaisista nuorista, joita ei ole saatu katoliseen uskonnonopetukseen ja joiden oma kirkollinen identiteetti on aika heikko. Pastoraalinen toiminta on tässä asiassa aika haastavaa.
Kirkko tarvitsee nykyistä paremmat suhteet valtiovaltaan
Katolinen kirkko on nykyisin osa Suomea ja sen uskonnollista maisemaa. Kun piispalta kysyy kirkon haasteista, taloudellisen tilanteen ohella hän mainitsee suhteet Suomen valtiovaltaan.
Sippo luonnehtii luterilaista ja ortodoksista kirkkoa valtiokirkoiksi, joilla on valtioon vakiintuneet ja lainsäädännöllä määritellyt suhteet. Katolinen kirkko on juridisesti näitä kahta suurempaa kirkkoa enemmän vapaakirkon asemassa.
Aikaisemmin erityisille suhteille valtiovallan kanssa ei Sipon mukaan ole ollut kovin paljon tarvettakaan, mutta esimerkiksi kirkon huono taloustilanne on lisännyt tätä tarvetta.
– Meidän pitäisi kirkkona astua nykyistä enemmän keskusteluyhteyteen valtiovallan kanssa. Tällä hetkellä kontakteja sinne ei ole riittävästi. Yhteiskuntasuhteita pitäisi rakentaa ja tehdä sen vuoksi töitä, Teemu Sippo sanoo.
Lue lisää katolisesta kirkosta Suomessa tämänviikkoisesta Kotimaasta.
Kuva: Matti Karppinen
Ilmoita asiavirheestä