Ruotsissa luterilaisen Strängnäsin hiippakunnan piispanvaalin ehdokkaaksi päätyi paikallisten kirkollisten viskaalien hämmästykseksi katolinen piispa Anders Arborelius. Hän kuitenkin kieltäytyi.
Voisiko katolinen tai jonkin muun kirkon pappi päästä Suomen luterilaisen kirkon vaaliin? Vastaus ei ole aivan helppo. Kirkkolakia ja -järjestystä on tutkittava huolella.
Arkkipiispan teologisen erityisavustajan Mika K T Pajusen mukaan katolinen pappi tai piispa ei ainakaan nopeassa tahdissa etenisi Suomen luterilaisen kirkon piispaehdokkaaksi.
– Suomessa vaatimuksena on, että piispanvaaliehdokkaan tulee olla pappi, jolla on pappisoikeudet Suomen luterilaisessa kirkossa ja hänen pitää antaa kirjallinen suostumus ehdokkaaksi.
Tällaisten ehtojen saavuttaminen puolestaan kestäisi niin kauan, että piispanvaali ehtisi mennä ohi.
Piispanvirka on tullut Suomeen katolisen kirkon kautta. Puhutaan niin sanotusta apostolisesta seuraannosta. Pajusen mukaan uskonnollisessa tai hengellisessä mielessä voidaan tunnustaa jonkin toisen kirkon virka päteväksi, vaikka kyseessä ei ole luterilaisen kirkon järjestyksen mukainen luterilaisen kirkon virka.
– Sen jälkeen kun reformaatiossa kirkkojen yhteys katkesi, mutta piispan virka jatkui molemmilla puolilla, on tullut tunnustuskuntakohtaisia vaatimuksia viranhaltijoille. Tämä on jännite, joka näkyy laajemminkin kirkkolainsäädännössämme, jonka juuret ovat vahvasti tunnustuksellisessa ajassa. Myöhemmin on tehty ekumeenisen ajan sovelluksia, jossa on kerrottu esimerkiksi, miten toisten kirkkojen papit voisivat saada pappisoikeudet Suomen luterilaisessa kirkossa.
Vihittäisiinkö katolinen pappi uudelleen?
Periaatteessa minkä tahansa kristillisen kirkon pappi voisi päätyä Suomen luterilaisen kirkon papiksi tai piispaksi, mutta polku on erilainen eri kirkkojen edustajille. On katsottava muun muassa teologisia, oikeudellisia ja koulutuksellisia vaateita. Halukkaalla voisi olla edessään pitkä tie.
Vuonna 2005 Ruotsin luterilaisen kirkon pappi, teologian tohtori Tuulikki Koivunen-Bylund osallistui Turun piispanvaaliin. Hän sai tuomiokapitulin päätöksellä vuodeksi erivapauden olla Suomen luterilaisen kirkon pappi.
Kirkolliskokous on hyväksynyt tiettyjen kristillisten kirkkojen kanssa sopimuksen pappisviran vastavuoroisesta hyväksymisestä. Yksi kirkko, jota sopimus koskee, on juuri Ruotsin kirkko. Jos tällainen sopimus on hyväksytty, pappisvirkaan Suomen luterilaiseen kirkkoon voi päästä piispalle ja tuomiokapitulille annettavalla näytteellä.
– Näitä kirkkoja ovat lähinnä Luterilaisen maailmanliiton ja Porvoon yhteisön kirkot, jossa on muun muassa anglikaanisia kirkkoja, ja Saksan evankelinen kirkko EKD, Mika Pajunen sanoo.
Tämän jälkeen asia menee monimutkaisemmaksi: ”Lisäksi on noudatettava, mitä papiksi vihkimisen edellytyksistä on edellä määrätty. Jos häntä ei aikaisemmin ole vihitty papiksi evankelis-luterilaisessa tai sellaisessa kirkossa, jolla on ehtoollisyhteys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, hänet on vihittävä pappisvirkaan”, kirkkojärjestys toteaa.
Koska Suomen luterilaisella kirkolla ei ole ehtoollisyhteyttä katolisen tai ortodoksisen kirkon kanssa, kirkkojärjestyksen perusteella näyttäisi siltä, että ortodoksisen tai katolisen kirkon pappi pitäisi vihkiä Suomen luterilaisessa kirkossa uudelleen papiksi. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa papiksi vihkiminen on vieläpä sakramentti toisin kuin luterilaisessa kirkossa.
– Toisaalta kuitenkin kapitulille ja piispalle annetaan jonkin verran valtaa päättää muitten kirkkojen pappien ottamisesta Suomen luterilaisen kirkon papiksi, Mika Pajunen lisää.
Käytännössä voisi olla, ettei sen koommin katolisen tai ortodoksisen kirkon pappeja alettaisi vihkiä uudelleen.
– Jos tällainen tilanne tulisi, toivoisin, ettei vihittäisi, mutta kirkkolaki antaa siihen edellytykset, Pajunen toteaa.
– En tiedä, onko ollut ennakkotapausta, jossa katolinen tai ortodoksinen pappi olisi tullut Suomen luterilaiseen kirkkoon työhön. Mutta meillä on ennakkotapaus, jossa katolinen pappi on tullut toisen luterilaisen kirkon kautta Suomen luterilaiseen kirkkoon työhön. Hänet on saatettu vihkiä uudestaan papiksi tuossa toisessa ulkomaisessa kirkossa.
Pohjimmiltaan problematiikan voi tiivistää siihen, ymmärretäänkö pappisvihkimys yhden pyhän yhteisen kirkon vai puhtaasti yhden tunnustuskunnan järjestelyksi.
– Ekumeenisessa liikkeessä viran tunnustettavuus on yksi suurista kysymyksistä, Pajunen sanoo.
Lue myös:
Katolinen piispa valittiin ehdolle luterilaisen kirkon piispanvaaliin
Kuva: Minerva Seppälä
Ilmoita asiavirheestä