Takavuosina lapset eivät välttämättä tienneet, mitä puolueita heidän vanhempansa äänestävät. Nykyään lapsille ei puhuta uskonnosta. Katsomuksista on tullut monissa kodeissa vaiettu aihe.
Tämä käy ilmi professori Arniika Kuusiston monikulttuurisia kouluja eri maissa tarkastelleesta tutkimuksesta, jonka taustatietoihin lapset ja nuoret listasivat perheensä katsomuksia.
Avoimet vastaukset paljastavat, etteivät lapset usein tunne niitä. Kouluikäinenkin saattaa muistella kuuluvansa johonkin kirkkoon, mutta ei ehkä muista kirkon nimeä.
– Lapset eivät välttämättä tiedä, uskovatko omat vanhemmat Jumalaan tai mihin uskontokuntaan he kuuluvat. Ei näistä asioista aina puhuta, Kuusisto sanoo.
Taustalla voi vaikuttaa perhehistorian taakka. Jos vanhempi on kokenut oman kasvatuksensa uskonnollisesti ahdistavana, saattaa hän vältellä aiheesta puhumista kokonaan, jotta ei vahingossakaan toistaisi samaa.
Toisaalta aiheen välttely liittyy individualismiin. Sen arvostus on lisääntynyt myös kasvatuksessa.
– Perheet ovat tulleet varovaisemmiksi katsomuksista puhumisessa. Ajatellaan, että jos ei puhuta mistään, niin lapsen katsomus kehkeytyy omanlaisekseen.
Jotta lapsi voisi muodostaa oman katsomuksensa, vanhempien tulisi kuitenkin tarjota pohdinnoille lähtökohta, Kuusisto
sanoo.
– Perheet ovat nykyään hyvin moninaisia. Lapselle voi kertoa, että näin tietystä asiasta ajattelee äiti, näin isä ja näin mummo. Niistä aineksista lapsi voi rakentaa omaa katsomustaan, eli tapaansa katsoa maailmaa, kun esillä on erilaisia ajattelumalleja.
”Eräs lapsi sanoi, että hänelle tärkeää on olemassaolo mutta hän ei haluaisi olla olemassa, koska kuoltuaan ihminen vain maatuu”
KATSOMUKSEN RAKENTUMINEN ja arvojen oppiminen ovat Arniika Kuusiston pitkäaikaisia tutkimusaiheita.
Nyt Kuusiston johtamassa hankkeessa tutkitaan pienten lasten eksistentiaalista resilienssiä. Tutkijat haluavat selvittää, minkälaisia asioita 2–6-vuotiaat lapset pitävät tärkeinä ja mihin he turvautuvat kohdatessaan vastoinkäymisiä, esimerkiksi ollessaan surullisia tai peloissaan.
Tavoitteena on löytää keinoja, joilla lasten eksistentiaalista hyvinvointia voitaisiin tukea varhaiskasvatuksessa. Eksistentiaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan oman elämän merkityksellisyyden ymmärtämistä. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä elämässä
vastaan tulevista haasteista.
Tutkiessaan aiemmin pienten lasten arvoja Kuusisto havahtui siihen, että jo päiväkoti-ikäiset lapset saattavat pohtia isoja eksistentiaalisia kysymyksiä ja kokea ahdistusta maailmanmenosta. Miksi maailmassa on pahaa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
– Eräs lapsi sanoi, että hänelle tärkeää on olemassaolo mutta hän ei haluaisi olla olemassa, koska kuoltuaan ihminen vain maatuu.
”Kasvattajilla voi olla myös omia vahvoja asenteita uskontoja kohtaan.”
KATSOMUKSISTA EI kuitenkaan välttämättä puhuta varhaiskasvatuksessa juuri sen enempää kuin kodeissakaan – vaikka pitäisi.
Kun Kansallinen koulutuksen arviointikeskus viime vuonna selvitti, miten varhaiskasvatuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma käytännössä toteutuu, nousi kehityskohteena esiin erityisesti katsomuskasvatus.
– Monin paikoin se toteutuu erinomaisesti, mutta sitten on monia päiväkoteja, joissa on vielä kehittämisen varaa, Kuusisto sanoo.
Taustalla vaikuttavat syyt ovat osin samoja kuin kodeissa: historian taakka ja ajatus siitä, että kasvatus voisi olla arvovapaata, jos uskonnoista ei puhuta.
– Suomessa katsomuskasvatus oli pitkään kytköksissä luterilaisen arvomaailman ja perinteen siirtämiseen. Kun sen nyt pitäisi tarjota välineitä ymmärtää erilaisia uskonnollisia ja uskonnottomia katsomuksia, on näkökulman päivittäminen monilta osin ehkä vielä kesken.
Kasvattajilla voi olla myös omia vahvoja asenteita uskontoja kohtaan. Ne eivät saisi kuitenkaan vaikuttaa työhön. Eihän matematiikastakaan traumatisoitunut opettaja voi päättää, ettei puhu lapsille numeroista.
Ajatus arvovapaasta kasvatuksesta on Kuusiston mukaan ylipäätään harha. Lapset aistivat herkästi, jos aikuinen puhuu tietystä uskonnosta tai katsomuksesta vähemmän arvostavasti kuin toisesta.
– Aikuisen arvot ja myös mahdolliset ennakkoluulot näkyvät vuorovaikutuksessa lapsille, olivat ne tiedostettuja tai eivät. Ammattilaisen on myös tärkeää tarkastella kriittisesti omia asenteitaan.
”Nuorisobarometrin mukaan 60 prosenttia nuorista toivoo koululta tukea oman katsomuksensa muodostamiseen.”
JOS AIKUISILLE katsomuksista puhuminen on vaikeaa, lapsille isot elämänkysymykset ovat usein aivan luontevia. Se tuli näkyviin myös keväällä julkaistussa Nuorisobarometrissa. Barometrin mukaan 60 prosenttia nuorista toivoo koululta tukea oman katsomuksensa muodostamiseen.
Arniika Kuusiston mukaan työkalut tähän ovat jo olemassa.
– Katsomusopetukseen kuuluu elämänkysymyksiin, oman paikan löytämiseen ja empatian oppimiseen liittyviä elementtejä. Niille vain pitäisi vain muistaa antaa tilaa, hän sanoo.
Päiväkodeissa katsomuskasvatus on kaikille yhteistä. Myös joissain kouluissa on toteutettu kaikille yhteisen katsomusopetuksen kokeiluja.
Mikäli kouluissa siirryttäisiin yhteiseen katsomusaineeseen, tärkeää on Kuusiston mukaan kiinnittää huomiota siihen, ettei katsomuksia arvoteta keskenään eriarvoisiin asemiin.
Kuusisto kiinnittää huomiota myös usein kuultuun argumenttiin, jonka mukaan yhteinen katsomusopetus mahdollistaa dialogin eri uskontojen välillä. Hän painottaa, ettei lapsen pitäisi joutua ryhmässä edustamaan jotain tiettyä uskontoa tai perinnettä. Niin perheet kuin katsomusperinteet ovat sisäisesti hyvin moninaisia.
”Kokemus oman identiteetin vääränlaisuudesta voi synnyttää pahoinvointia ja jopa ääriajattelua.”
KAIKKEIN TÄRKEINTÄ Kuusiston mielestä olisi, että päiväkodit ja koulut olisivat identiteettiturvallisia tiloja, joihin jokainen lapsi voisi tulla kokonaisena. Omaa katsomustaan ei pitäisi joutua jättämään aamulla narikkaan kiusaamisen pelossa.
Lapsella pitäisi olla samaan aikaan oikeus omaan katsomukseensa ja toisaalta oikeus kokea olevansa täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.
Havainto siitä, ettei näin aina ole, ajoi luokanopettajaksi opiskelleen Kuusiston 2000-luvun alussa ensin tekemään väitöskirjaa ja sen jälkeen jatkamaan tutkimusta aiheen parissa.
– Näin, että siinä oli sokea piste yhteiskunnassa. Vähemmistötaustoista tulevien lasten katsomusten ymmärtäminen oli todella ohutta. Oli jotenkin oletusarvo, että kaikki ovat sekulaareja luterilaisia.
Suomen uskonnollinen kenttä on viime vuosina entisestään monimuotoistunut. Kuusisto arvelee, että erilaisten katsomusten näkyvyyden lisääntyminen on helpottanut vähemmistöihin kuuluvien lasten asemaa esimerkiksi kouluissa. Toisaalta samaan aikaan asenteet ovat koventuneet ja vihapuhe ja rasismi lisääntyneet.
Oman katsomuksen muodostamisen tukemisen lisäksi katsomuskasvatuksen tärkeä tehtävä on lisätä lasten ymmärrystä, empatiaa ja hyväksyntää erilaisia maailmankatsomuksia kohtaan.
Radikalisaatiotakin tutkinut Kuusisto tietää, että kokemus oman identiteetin vääränlaisuudesta voi synnyttää pahoinvointia ja jopa ääriajattelua.
– Jos on jatkuvasti kokenut jäävänsä ulkopuolelle vertaisryhmän ja yhteiskunnan jäsenyydestä, nuori voi kokea surua ja katkeruutta, Kuusisto sanoo.
Radikalisaatiolta puolestaan suojelee se, jos lapsi ja nuori saa kokea kuuluvansa joukkoon ja tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on, myös katsomuksensa osalta.
Kuka?
Arniika Kuusisto
professori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa
Koulutus: FT, kasvatustieteen dosentti. Väitöskirja käsitteli arvojen siirtymistä, identiteettiä ja sosiaalista pääomaa Adventtikirkon piirissä kasvaneiden nuorten näkökulmasta.
Työ: Opetus ja tutkimus erityisesti varhaiskasvatuksen opintosuunnassa yliopistolla. Johtaa akatemiahanketta ”Lapsi ajassa – Eksistentiaalinen resilienssi varhaislapsuudessa”
Kiinnostaa: Elämän tarkasteleminen lasten näkövinkkelistä, heidän viisaudestaan ja ajattelun joustavuudesta oppiminen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä