Iltalehti kerää parhaillaan lukijoiltaan kauhutarinoita pieleen menneistä rippikoululeireistä. Esimerkkinä huonoista riparikokemuksista käytetään muutaman vuoden takaista leiriä, jossa lehden mukaan inarilaisia nuoria näännytettiin nälkään ja osa heistä vilustui.
Kirkkohallituksen rippikoulusta vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen myöntää, että ylilyöntejä tapahtuu ajoittain. Hän kuitenkin haluaa suhteuttaa asian tilasto- ja tutkimustiedolla, että tänäkin vuonna arviolta 53 000 nuorta käy rippikoulun ja tämä tarkoittaa 2200 erilaista ryhmää. Vaikka yksikin ikävä tapaus on hänestä liikaa, niin hän pitää niitä loppujen lopuksi marginaalisina ilmiöinä.
– Tutkimustulokset kertovat, että enemmän kuin yhdeksän kymmenestä rippikoulun käyneestä nuoresta on tyytyväinen kokemukseen. Myös vanhempien käsitys rippikoulusta ja sen järjestelyistä on tutkimusten valossa ollut hyvin positiivinen. Perheiden näkökulmasta kyseessä on hyvä ja kasvattava kokemus.
Kokkonen kertoo, että ikäviä rippikoulutapauksia kantautuu kirkkohallituksen tietoon harvoin, mutta ne nousevat samalla usein suurempaan julkisuuteen. Hän viittaa muun muassa muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa nuorille näytettiin ikärajaltaan sopimatonta Jeesus-elokuvaa.
Kokkonen ei alkuunkaan allekirjoita usein esitettyä väitettä, että herkässä vaiheessa olevia nuoria painostettaisiin tai käännytettäisiin rippikoulussa.
– Nuoret ovat lähtökohtaisesti suhtautumisessaan hengellisyyteen avaria ja joustavia, mutta rippileirien lähtökohta on nuorta kunnioittava. Oman mielipiteen muodostamiselle halutaan myös antaa tilaa. Olen sitä mieltä, että jos painostamista ja manipulaatiota tapahtuisi, niin se kyllä näkyisi rippikoulujen tyytyväisyysluvuissa.
Jos kuitenkin nuorella tai hänen vanhemmallaan on ikävä kokemus rippikoulusta, Kokkonen suosittelee vahvasti antamaan negatiivisen palautteen sen kertomisen mahdollisesta vaikeudesta huolimatta suoraan seurakuntaan.
– Tarvittaessa kannattaa ottaa vaikka yhteyttä suoraan kirkkoherraan. Kannustan keskustelemaan avoimesti, sillä näin rippikoulutyötä saadaan kehitettyä seurakunnissa. Lisäksi uskon, että ikäväksi koetun asian nostaminen keskusteluun avaa osapuolien näkökulmia asiaan puolin ja toisin.
Katso Iltalehden kertomuspyyntöjuttu
Kuva: Erne Hakala/Fleim
Ilmoita asiavirheestä