Kevätauringon säde löysi tiensä pilvien välistä talon katolle. Säteessä oli jo voimaa. Se alkoi sulattaa lunta ja pian oli ensimmäinen pisara valmiina putoamaan räystäältä.
– Odota, huudahti Jumala nähdessään pisaran liikahtavan.
– Mitä, eikö vielä ollutkaan minun vuoroni, pisara sanoi pettyneenä.
– Kyllä sinun vuorosi kohta tulee, mutta ei tänään.
– Kuinka niin?
– Kevät alkaa vasta huomenna ja sinun on määrä olla kevään ensimmäinen pisara, joka tippuu räystäältä.
– Oi, saisinko sen kunnian!
Ja niin Jumala katsoi kelloaan ja veti pilven verhoksi. Pisara jäätyi.
Seuraavana päivänä Jumala antoi auringonsäteen taas lämmittää saman talon kattoa ja jääpisara muutti olomuotoaan. Siitä tuli vesipisara.
– No nyt, ole hyvä pisara pieni!
Ja niin alkoi kevät.
Suomessa on neljä toisistaan selvästi erottuvaa vuodenaikaa. Kevätkuukausiksi lasketaan tavallisesti maalis-, huhti- ja toukokuu.
Mutta vanhan tähtitieteellisen laskentatavan mukaan kevät sijoittuu hieman toisin. Se alkaakin vasta kevätpäiväntasauksesta eli maaliskuun 20. tai 21 päivänä. Vastaavasti kevät päättyy vasta kesäpäivänseisaukseen eli 21. tai 22. kesäkuuta juuri juhannuksen tietämillä.
Meteorologiassa puolestaan puhutaan termisestä keväästä, mikä tarkoittaa ajanjaksoa vuoden alkupuoliskolla, jolloin vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi nollan ja kymmenen lämpöasteen välillä.
Eri puolilla Suomea terminen kevät alkaa eri aikoihin, etelärannikolla maaliskuussa, Pohjois-Lapissa vasta toukokuussa.
Kevään alkaminen riippuu siis siitä, mistä ja miten sitä katsoo.
Milloin räystäät alkoivat tippua?
Silloin, kun ensimmäinen katolta putoava pisara välähti auringon valossa matkalla kohti kevätpuroa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä