Sotien jälkeen vuonna 1950 Suomi oli vielä monella tapaa köyhä maa. Tilannetta helpottamaan useampi kirkollinen vaikuttaja päätti järjestää kansalaiskeräyksen. Ensimmäisen keräyksen tuotto jaettiin seurakunnan diakoniatyöhön paikallisseurakunnissa sekä laitosdiakonian kehittämiseen.
Keräys onnistui, tuotto oli kolminkertainen tavoitteeseen nähden. Onnistuminen innosti osaltaan jatkamaan ja kehittämään keräystä. Nimi muutettiin Yhteisvastuukeräykseksi.
Tutkija ja kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara avaa yhteisvastuun käsitettä tammikuussa 2024 julkaistussa Dialogi-verkkojulkaisussa. Malkavaara muistuttaa tekstissään yhteisvastuun sitovuudesta muun muassa velallisten suhteen.
Hänen mukaansa sanan käyttö yleistyi sota-aikana. Yhteisvastuu oli isänmaallisuutta ja yhteisiä tavoitteita tarkoittava sana.
Yhtenä mallina Yhteisvastuukeräyksille olivatkin sota-aikana toteutetut Kansan apu -keräykset. Kansan apu jakoi tukea sotaleskille ja -orvoille, sotainvalideille ja siirtoväelle.
Vuonna 1963 Yhteisvastuukeräyksen tuotto laajennettiin koskemaan ulkomaita. Ensimmäisenä ulkomaisena kohteena oli Ambo-Kavangon kirkko silloisessa Lounais-Afrikassa. Nykyiseltä nimeltään se on evankelis-luterilainen kirkko Namibiassa.
Suomalaiset ovat keränneet ja lahjoittaneet varoja Suomessa muun muassa kehitysvammaisten ihmisten työllistämiseen ja saattohoidon kehittämiseen.
Kansainvälisiä keräyskohteita ovat olleet muun muassa Haitin maanjäristyksen uhrien auttaminen, koulutuksen kehittäminen eri maissa, aidsiin sairastuneet sekä Guatemalan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien parantaminen.
Suuri kiitos kuuluu kaikille niille suomalaisille, jotka ovat lahjoittaneet keräykseen, tai toimineet vapaaehtoisina kerääjinä. Kaikkien keräykseen osallistujien määrä 75 vuoden aikana yltänee seitsemännumeroiseen lukuun.
Vuonna 2010 Yhteisvastuukeräyksellä oli historiansa suurin tuotto, 6,8 miljoonaa euroa. Keräyksen tuotto alkoi laskea vähitellen, ja alimmillaan se oli noin kahdessa miljoonassa eurossa pahimpina koronavuosina, kun keräyshtavat olivat rajoitettuja. Sen jälkeen tuotto lähti uudestaan nousuun. Alustavien tietojen mukaan viime vuoden keräystulos jää kuitenkin viimevuotista tuottoa noin 200 000 euroa pienemmäksi.
Tuotto on tärkeä mittari keräyksen onnistumista arvioitaessa, mutta siihen ei pidä juuttua.
Konkreettisen avun lisäksi keräyskohteisiin liittyvän tiedon jakaminen on oleellista. Toinen tärkeä tehtävä etenkin Suomessa on ollut yhteiskunnallisiin epäkohtiin vaikuttaminen, esimerkiksi saattohoidon kehittämisessä.
Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen tuotonjako uudistui. Suhteessa aiempaa enemmän ohjataan kotimaahan. Tuotosta 30 prosenttia kohdistuu oman seurakunnan diakoniatyöhön, Suomen Partiolaiset saavat 20 prosenttia, ja 50 prosenttia ohjataan kriisitilanteissa eläville nuorille eri maissa Kirkon Ulkomaanhavun kautta.
Tämänkin vuoden lahjoittajien ja kerääjien ansiosta helpotetaan lukuisten yksilöiden elämää ja parannetaan maailmaa. Tarvetta siihen totisesti on.
Yhteisvastuukeräystä toteuttaa Kirkkopalvelut, joka omistaa Kotimaata kustantavan Kotimaa-Sacrum Oy:n.
Ilmoita asiavirheestä