Voi hyvin -lehti alkoi ilmestyä vuonna 1986. Työskentelin tuolloin toimittajana Kirkko ja kaupungissa. Uusi lehti kiinnosti minua ja silloista kollegaani, nyt jo edesmennyttä Marja Kuparista.
Luimme kiinnostuneena juuri perustettua lehteä, ja varsinkin Marja innostui tavasta, jolla henkiset etsijät kertoivat lehdessä vaelluksestaan. Siinä oli erilainen, raikas ja moderni ote verrattuna raskassoutuiseen ja totiseen kirkolliseen ja hengelliseen tilitykseen.
Keskustelimme Marjan kanssa usein siitä, miten sanoittaa kristillistä elämää, hengellistä etsintää ja mielen pyhiinvaellusta. Olisiko jokin uusi tapa kertoa uskonasioista ja tuoda ne lukijan postiluukkuun raikkaasti ja nykyaikaisesti?
Tämä tuli jälleen vahvasti mieleeni, kun luin Sanna Vaaran kirjan Modernien munkkien matkassa. Missä on vastaava kristillinen kirjailija, jolla on sujuva kynä ja riemukas lähestymistapa elämän syvätason peruskysymyksiin?
***
Nelikymppinen kolmen lapsen äiti menee kahdeksi viikoksi Espanjaan ascension-meditaatiokeskukseen. Hän kirjoittaa kokemuksistaan humoristisen ja ylivirittyneen kuvauksen. Lukija on aluksi hämmentynyt lajityypistä ja siitä, mitä kirjoittaja halua sanoa.
Kristillistä perinnettä tunteva lukija toki tunnistaa sanan ascencion, mikä tarkoittaa Jeesuksen taivaaseen astumista. Mutta siitä ei nyt ole kyse. Maantietoa tunteva tietää, että Ascesion on karu saari keskellä Atlanttia. Siitäkään ei ole kyse.
Sanna Vaaran kirjassa ascension on meditaatiomenetelmä tai sarja tekniikoita. Se on kehitetty 1980-luvulla ja sen tausta on transsendentaalisessa meditaatiossa.
Kirja tarjoaa jännittävän kurkistuksen uushenkisyyden maailmaan. Se ei ole dokumentti eikä toimi johdantona ascension-meditaatioon. Pikemminkin kyse on autofiktiivisestä eli keksittyä ja totta yhdistelevästä johdannosta Sanan Vaara -nimisen henkisyyden etsijän sisäiseen maailmaan.
***
Modernien munkkien matkassa on kirjoitettu luistavalla kynällä ja iloisella mielellä. Sitä on sujuva lukea, vaikka vauhti joskus hirvittää. Meditaatiokeskuksessa ruokavalio aiheuttaa ilmavaivoja, ja niistäkin puhutaan.
Vaara kuvaa myös mystistä Jumala-kokemusta, sulautumista Jumalan yhteyteen: ”Oivalsin, että Jumala On. Ja se ilmenee, tiedostaa Itseään minussa. Jumala on minussa, meissä kaikissa, kaikessa. Kaikki mitä teen, olen, tiedostan, on Jumalaa. Kaikki mitä Sannaksi kutsuttu tietoisuus kokee, sen myös Jumala kokee. Jumala on.”
Kirkollista lukijaa saattaa moinen meno hirvittää, mutta ei syytä huoleen. Kunpa joku kirjoittaisi Sanna Vaaran innolla ja energialla kristillisestä meditaatiosta, retriitistä tai vaikkapa naistenpäivistä.
Kirjan lopussa selviää (juonipaljastus!), että Vaara ei hanki itselleen opettajaa eli ryhdy moderniksi munkiksi. Se ei vielä ole hänen juttunsa. Silti henkisyyden tiellä häntä ajaa eteenpäin ”totuuden jano, tietoisuuden tutkiminen, nyrkkipyykki ja oivallukset”.
Sanna Vaara: Modernien munkkien matkassa. Hillitön henkinen elämäni. Viisas elämä. 213 s.
Kuva: Yksityiskohta Sanna Vaaran kirjan kannesta.
Lue myös:
Kommentti: Enkelihengellisyyttä, chakroja, värähtelyä – miksi uushenkisyys pelottaa kirkon väkeä?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.