Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on eläkkeellä oleva Gloria Lapitan Jyväskylästä.
”Muutimme Jyväskylään perheeni kanssa Filippiineiltä Baguiosta vuonna 1992. Oli kova pakkanen, eikä meillä ollut talvivaatteita. Kaksoseni olivat yhdeksän vanhoja ja nuorimmaiseni kaksivuotias. Oli hyvin vaikeaa. Rukoilin löytääkseni katolisen kirkon täältä. Etsiessäni sitä menin vahingossa lähellä sijaitsevaan mormonikirkkoon. Sieltä he neuvoivat oikean paikan, sain vastauksen.
Filippiineillä valtaosa on katolisia, kirkot ovat suuria ja täynnä. Siksi Pyhän Olavin kirkon pieni koko kiinnitti huomioni. Pian minulle tuli tavaksi käydä messussa lasteni kanssa ja lähdin myös kirkon vapaaehtoistyöhön.
Pyhän Olavin kirkko on minulle toinen koti. Olen seurakuntaneuvoston jäsen ja yhdyshenkilönä filippiiniläisille, maahanmuuttajille sekä ulkomaalaisille opiskelijoille. Vaikutan myös Suomen Caritaksen hallituksessa.
VAPAAEHTOISTYÖ ON antanut itseluottamusta sekä mahdollisuuden avautua ja toimia. Valitsen toisinaan kukat kirkkosaliin. Pidän erityisesti neilikoista, ruusuista ja krysanteemeista. Aiemmin siivosin kirkkoa. Viime vuonna juhlimme kirkkomme 60-vuotista taivalta. Olin järjestämässä myös joululaulutilaisuutta, sillä pidän laulamisesta valtavasti.
Jos en pääse kirkkoon, en voi hyvin. Korona-aikanakin kävin täällä. Meitä oli kymmenen henkeä tai vähemmän.
Aloitin työni Monikulttuurikeskus Gloriassa vuonna 2008. Siellä näin maahanmuuttajanaisten monimuotoisia ongelmia. Kirkoilla on tärkeä rooli heidän etsiessään omaa paikkaansa, jossa palvella Jumalaa.
Teimme yhteistyötä luterilaisen seurakunnan kanssa. Me filippiiniläiset kokoonnuimme leirikeskus Vesalassa keväisin. Tanssimme, söimme ja lauloimme sekä hiljennyimme Riihikirkossa. Kaipasimme kaikkea sitä leirikeskuksen uudisrakennushankkeen aikana. Käyn myös luterilaisen kirkon messussa.
Pyhän Olavin kirkkoa on vuosien varrella yritetty niin myydä kuin saada purettavaksi. Se on ollut raskasta. Me vastustimme ja taistelimme. Olimme hyvin helpottuneita ja iloisia ympäristöministeriön vahvistaessa viime joulukuussa kirkkorakennuksen suojelupäätöksen.
KATOLISTEN SISARTEN leikkikoulu Nunnalan toiminnan lopettaminen kolme vuotta sitten tuntui surulliselta. Olin siellä harjoittelijana tullessani Suomeen. Ursuliinisisarilla oli merkittävä rooli sopeutumiseeni tänne.
Suomi on monimuotoinen. Meillä on ihmisiä erilaisista sosiaalisista ja eettisistä taustoista, sukupuolista, uskonnoista ja suuntauksista. Maailma muuttuu ja on epävarma. Usko ja luottamus Jumalaan antavat voimaa kohdata myös koettelemukset. Kannattaa jatkaa rukoilemista.”
Gloria Lapitan Kuva: Virpi Kirves-Torvinen
Pyhän Olavin kirkko
Jyväskylän katolinen kirkko vihittiin käyttöön elokuussa 1962. Sen on suunnitellut arkkitehti Olavi Kivimaa. Moderniin arkkitehtuuriin vaikutti katolisen kirkon messujen uudistus 1960-luvun alussa. Seurakuntakeskukseen kuuluu pappila ja seurakuntasali. Kirkon yhteydessä toimii opiskelija-asuntola. Aiemmin siellä oli myös Katolisten sisarten leikkikoulu Nunnala.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä