ARVIO Kirkkodraama ei ole enää mikään kummajainen, ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen. Miltei joka seurakunnassa on vuosien varrella pelattu teatteria, kasattu juhlaesityksiä ja suunniteltu musikaaleja. Kirkkodraama – tanssi ja nukketeatteri mukaan lukien – on luonteva osa seurakuntien toimintaa, joskin hieman satunnainen.
Pääsisäisdraamasta, Ristin tiet, passionäytelmät, pääsiäiskuvaelmat kuten myös joulunäytelmät ja -kuvaelmat ovat tehneet teatterista hyväksyttävää. Tuskin enää vuosiin on kuultu paheksuntaa sen vuoksi, että kirkossa esitetään draamaa.
On siis tervetullutta, että kirkkodraamasta tehdään myös kirjoja. Tosin ei kovin monta ole tehty. Lilja-Kinnunen Riipisen 1980-luvun kirkkodraama käsitellyt väitöskirja ja siitä tehty kansaomainen ja hieman laajennettu Kirkkoteatterin kiirastuli (Suomen Lähetysseura 2000) ovat viimeisimmät yleisesitykset aiheeseen.
Huolimatta kirkkodraaman yleisyydestä, kaupalliset kustantajat eivät ole olleet halukkaita tekemään aiheesta kirjoja. Aihetta pidetään kaikesta huolimatta marginaalisena ja kaupallisesti epäkannattavana. Kieltävän vastuksen sai myös mäntsäläläinen Mia Pätisi tarjotessaan aihetta. Pätsi on saanut näyttelijäkoulutuksen Tanskassa, Suomessa hän on valmistunut teatterikorkeakoulusta tanssi- ja draamapedagogiikan linjalta. Lisäksi hän on tehnyt viime vuosina useita omintakeisia kirkkodraamoja.
Pätsin kirja Pyhimykset kirkossa, näyttelijät kirkossa on ilmestynyt kaksiosaisena. Kirja on omakustanne ja sitä saa ostaa niin sanottuna Book On Demand -tuotantona eli tilattu kirja painetaan ostajaa varten. Kirja ei seiso hyllykaupalla varastoissa. Kirjan ensimmäinen osa ilmestyi kesän kynnyksellä ja jälkimmäinen osa syyskuussa.
Ensimmäisessä osassa Pätsi katsoo historiaan ja myös pohtii kirkkodraamaa. Suomessa on alettu käyttää myös käsitettä kirkkoteatteri ja toisaalla puhutaan kristillisestä teatterista. Pätsi kuitenkin päätyy pitämään kiinni kirkkodraamasta, sillä se on kansainvälisesti tunnettu termi ja sillä on vahvat historialliset juuret.
Kirkkodraama on kuulunut kirkon elämään pitkään, joskaan ei Suomessa. meille kirkkodraama rantautui varsinaisesti vasta 1960- ja 1970-luvuilla.
Kirjansa ensimmäisessä osassa pätsi hakee vauhtia uskonnon ja teatterin synnystä sekä kirjoittaa myös itämaisesta teatterista. Pätsi on erikoistunut japanilaiseen noo-teatteriin, jonka tunnuksia ovat tyylitelty hitaus ja rituaalinomaisuus. Hän käyttänyt tätä metodia myös omissa ohjaustöissään, erityisesti Kai Niemisen tekstiin perustuvassa Mikaelissa (2007), joka itse asiassa käynnisti Pätsin laajemman kiinnostuksen kirkkodraamaan.
Pätsin kirjan toinen osa käsittelee Pohjoismaita ja Suomea. Kirjaan on haastateltu ainoata seurakunnan palkkaamaa vakituista kirkkodraamatyöntekijää, Jouni Lainetta. Hyvinkäällä vaikuttava Laine suosii kirkkoteatteri-käsitettä. Laineen mukaan kirkkodraamassa on pitää olla kolme perusajatusta: julistus, opetus ja sielunhoito. Monilla kirkkohistoriaan liittyvillä ohjauksillaan Laine on halunnut vahvistaa katsojien kirkkoidentiteettiä kertomalle heille, että kristinuskolla on pitkät perinteet sekä vanha asema maassamme ja yksilöiden elämässä.
Pyhimykset teatterissa ja, näyttelijät kirkossa on kuin valtava aineistopaketti, josta löytyy kirjoista kerättyä historiallista tietoa ja kiinnostavia henkilökuvia, ”todistuspuheenvuorioja”. Jouni Laineen lisäksi Pätsi on haastatellut Mikko Lammia, Timo Sinivuorta ja Miira Sippolaa.
Pätsin kirjan vahvuus on ilmiselvässä innostuksessa, jonka ansioista kirja ylipäätään on syntynyt. Sama asia voidaan nähdä heikkoutena, sillä nykymuodossaan kirja on lukijan kannalta vaativa. Siinä on ikään kuin kaikki ainekset ja koko selitys, mutta tiukempi näkökulma olisi saattanut ryhdistää kokonaisuutta. Tässä näkyy myös ammattitaitoisen kustannustoimittajan puuttuminen. Kirjan taitto on ikävästi ”repsottava”, tekstirivit irvistelevät.
Mutta kritiikki sikseen ja hatunnosto Mia Pätsille. Hän on työnsä tehnyt. Kirkkodraamasta kiinnostuneiden ja ilmiölle taustaa hakevien kannattaa hommata ensi tilassa Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa. Se voi hyvinkin osoittautua ideoiden ja vaikutteiden aarrearkuksi.
– – –
Lue Mia Pätsin haastattelu Kotimaan 9.10 näköislehdestä (jonne kaikilla Pron käyttäjillä on pääsy), sivut 16–17.
Ilmoita asiavirheestä