Korona muutti arjen.
Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana.
***
Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Mimosa Mäkinen, miten työsi on muuttunut?
– Työni keskiössä ovat nyt entistäkin vahvemmin seurakunnan johtamiseen liittyvät tehtävät: päätöksenteko, toiminnan, työn ja työyhteisön koordinoiminen ja tulevaan varautuminen.
– Pari viime viikkoa ovat olleet aikamoista haipakkaa, kun päivät ovat täyttyneet etäkokouksista, verkkohartauksista ja jatkuvasti päivittyvistä ohjeista. Joka päivä yritän olla yhteydessä myös seurakuntalaisiin, kysellä kuulumisia viestein tai soitoin.
Miten seurakuntalaiset ovat suhtautuneet tilanteeseen?
– Seurakuntalaiset ovat suhtautuneet tilanteeseen ymmärtävästi. Niin seurakuntalaisten kuin työntekijöiden keskuudessa on ollut vahva toisten tukemisen ja sopeutumisen henki. Luonnollisesti kuulen kaipuuta entisiin toimintamahdollisuuksiin, mutta samalla on vahva ymmärrys siitä, että terveys on nyt etusijalla.
– Yhteydenotoissa on huolta, pelkoa ja epävarmuutta, mutta samaan aikaan ilmassa on toivoa, uusien mahdollisuuksien näkemistä ja vilpitöntä auttamisen tahtoa.
Miten työyhteisössä kannustetaan toisia?
– Vaikka kasvokkain kohtaamisia on vähän, työyhteisön henki on säilynyt positiivisena. Olen iloinnut työtovereideni joustavasta ja sopeutuvasta otteesta sekä yhteen hiileen puhaltamisesta.
– Työyhteys toteutuu nyt etäkokouksissa ja sosiaalisen median kautta. Hyviä kokemuksia ja ideoita jaetaan, kimurantteja ongelmia ratkotaan yhdessä, ja toisten uusia oivalluksia tsempataan. Työyhteisön toiveesta aloitamme ensi viikolla virtuaaliset kahvihetket. On mukava nähdä, mitä ne tuovat tullessaan.
Miten pidät yllä omia voimavarojasi?
– Yritän keskittyä oleelliseen, vaikuttaa niihin asioihin, joihin oikeasti voin ja nähdä ne monet mahdollisuudet, joita meillä vielä on.
– Omalle toimintakyvylleni on tärkeää säilyttää toiveikas asenne tulevaan. Poikkeustilanteessakin perusasiat kantavat: riittävästi unta ja liikettä keholle, tuuletusta mielelle ja rukousta sielulle.
Mitä olet oppinut?
– Uudenlaista tapaa ajatella ja elää seurakuntana silloinkin, kun emme voi kokoontua yhdessä. Haluan uskoa, että me opimme tästä ja löydämme jotakin uutta. Samalla koronan myötä itsestäänselvyydet karisevat ja asiat asettuvat mittasuhteisiinsa, kun joutuu pohtimaan, mikä on oikeasti keskeistä ja tärkeää.
– Omassa työssäni olen oppinut sopeutumaan ja muuttamaan suuntaa nopeasti. Samalla joudun opettelemaan hyvin konkreettisesti sitä ihmisyyden ikuisuusläksyä, että elämää ei voi hallita, kaikki ei ole omissa käsissä.
Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa?
– Huomaan kaipaavani erityisesti niitä monia arkisia ja pyhiä yhteyden hetkiä, joita saan kokea seurakunnassamme. Arkisia, mutta tärkeitä kohtaamisen hetkiä ihmisten kanssa kirkon käytävillä tai Kauniaisten kaduilla sekä sitä yhdessä jaettua pyhää yhteyttä, kun vietämme messua ja polvistumme yhdessä ehtoollispöytään.
– Nyt on vaalittava yhteyttä toisin tavoin. Onneksi se ei katoa, vaikka tapaamisemme ovat tauolla.
Kuva: Mika Mäkinen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.