Valkeakoskella sijaitsevan Sääksmäen seurakunnan kirkkoherra Markku Antola, 63, on kulkenut 30 viime vuotta jäillä naskalit kaulassa. Viime sunnuntaina hän tarvitsi niitä ensi kertaa tositoimissa pudottuaan retkiluistimien kanssa jäihin Hattulassa.
– Ilman naskaleita olisin tuskin päässyt ylös. Nytkin kamppailin yli kymmenen minuuttia avannossa, kun jää vain rikkoutui yhä uudelleen edessäni. Yllätyin siitä, kuinka hankala avannosta on nousta, kun jalat eivät ylety pohjaan.
– Olen satakiloinen mies ja märän haalarin kanssa painoin varmaan 140 kiloa. Puhelin kastui ja lakkasi toimimasta heti, eikä kukaan kuullut avunhuutojani, mutta enkelit olivat auttamassa, Antola kertaa tapahtumia Kotimaalle.
Antola oli käynyt edellisenä päivänä hiihtämässä rannassa poikiensa kanssa. Saatuaan sunnuntaina retkiluistimet kuntoon hän päätti mennä vähän kauemmas.
– Rannassa oli sen verran kinostunutta lunta, että kauempana siintävä puhdas jää houkutti. Olin lopulta 250 metrin päässä rannasta, kun jää petti. Juuri ennen putoamistani tein lyhyen WhatsApp-videon. Se olisi voinut jäädä viimeiseksi ikinä, mutta vielä ei ollut minun aikani lähteä.
Yli tunti pakkasessa läpimärkänä – ”Kylmä vesi ei tapa heti”
Markku Antola pystyi säilyttämään rauhallisen mielen hurjassa tilanteessa eikä mennyt jäissä paniikkiin. Asiassa auttoi 20 vuotta kestänyt avantouintiharrastus.
– Kylmä vesi ei tapa heti. Ajattelen myös, että niin kauan kuin on elämää on toivoa. Olen elämäni kanssa sopusoinnussa eikä kuolema pelota minua. Hätätilanteessa ei kuitenkaan voi ajatella kuolemaa vaan sitä, miten pelastautua.
Lopulta Antola onnistui kierähtämään jään päälle nostamalla myös jalan pois avannosta jään reunalle. Kuulokkeet, pipo ja sauvat jäivät järveen.
– Kierin hiljalleen viisi pyörähdystä ja pidin taukoa. Minua pyörrytti ja henkeä ahdisti. Sitten kierin lisää, kaikkiaan noin sata metriä. Kaislikosta yritin kävellä autolle, mutta putosin jäihin uudestaan.
Lopulta Antola käveli lähimmälle laiturille ja siitä autolle, kaikkiaan kolmen ja puolen kilometrin matkan. Pakkasta oli monta astetta. Kaikkiaan hän oli ulkona läpimärissä vaatteissa tunnin ja vartin.
– Ennen putoamista harmittelin, että tulipa lyhyt luistelulenkki ja vain vähän liikuntaa. Mutta jäissä ponnistelun ja märissä vaatteissa kävelyn tuntee kyllä kropassa. Päivä päättyi sittenkin urheilun puolelle. Käsilihaksia jomottaa vieläkin.
Maanantaina Antola kuitenkin meni lääkärintarkastuksen jälkeen normaalisti töihin.
”Vaimo on tottunut tyhmänrohkeuteeni”
Markku Antola on käynyt läpi tapahtunutta läheistensä kanssa. Seitsemän siskoa ovat moittineet velimiestä ankarasti.
– Vaimo on tottunut tyhmänrohkeuteeni. Hän sanoi, että mitäpä paimen ei tekisi laumansa eteen. Rupeaa vaikka varoittavaksi esimerkiksi.
– En voi hyvällä tahdollakaan laulaa sitä laulua, että olen mies jolle ei tapahdu mitään. Mutta kyllä minä tästä otan opikseni. Tein monta virhettä. Vaikka uskon, että aikamme on Jumalan käsissä, voi ihminen omalla typeryydellään jouduttaa kuolemaansa.
Pahimmiksi virheikseen Antola mainitsee sen, että lähti jäille yksin ja meni liian kauas rannasta. Jalkojen olisi hyvä ylettyä aina pohjaan. Myös kännykän olisi voinut suojata tiiviillä muovipussilla.
Antola on meinannut hukkua myös kaksi kertaa aiemmin. Ensimmäisen kerran 5-vuotiaana pikkupoikana ja toisen kerran 35-vuotiaana Taiwanilla. Muitakin rankkoja kokemuksia elämän varrelle mahtuu. 20 vuotta sitten mieheltä paloi talo ja hän menetti kaiken omaisuutensa.
– Uskon, että minulla on vielä jotakin tehtävää täällä. Vaarat uhkaavat meitä joka päivä liikenteessä ja erilaisten sairauksien ja onnettomuuksien muodossa, mutta tärkeintä on yhteys Luojan kanssa ja iankaikkinen elämä. Asetan mielessäni kaikki vaarat siihen perspektiiviin.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä