Melkein mistä tahansa voi saarnata. Mutta on myös aiheita, joista on parempi vaieta kun nousee saarnatuoliin..
Itsestään paha pappi saarnaa, tietää vanhan kansan viisaus. Se on myös Kotimaa Pron Kirkkoherraraadin tiedossa. Itseen liittyviä esimerkkejä ei kannata viljellä liikaa, kuten ei myöskään politiikkaa, ei varsinkaan silloin, jos itse on tunnettu jonkun poliittisen suunnan kannattaja.
Myös henkilöön menevän kritiikin antamista saarnassa tulee Kirkkoherraraadin mielestä välttää. Raatiin kuuluu edustaja jokaisesta hiippakunnasta.
Raadille esitettiin kysymys:
Mitä aiheita saarnassa tulisi välttää?
Heikki Sariola, Kurikka (Lapuan hiippakunta):
Saarnaajan ei tule olla poliitikko, joka ottaa kantaa kaikkiin ajankohtaisiin kysymyksiin pyhän aiheesta riippumatta. Saarnaajan pitää välttää nimeltä mainittuun henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä. Ihmisten välisiä jännitteitä tulee käsitellä muualla. Saarnan tulisi puhutella kuulijoita, joten mikä tahansa kertomus tai muistuma on huono, jos kuulijat eivät voi sitä ymmärtää. Tämä vaara on saarnaajalla, joka kertoo innoissaan omasta matkastaan eksoottisiin oloihin. Saarnaajalla tulee olla jotakin hengellistä sanottavaa – ajatus tai kuva siitä mitä hän haluaa viestittää. Jos tämä puuttuu, hyväkään aihe ei kanna.
Sirkka Pylkkänen, Juva (Mikkelin hiippakunta):
Varmaan kaikki elämän ilmiöt ovat saarnassa käsiteltävissä, riippuu tietysti tulokulmasta ja kuulijajoukosta. Kenelle saarnataan ja mitä saarnataan? Onko tarkoitus vain provosoida? Mikä on saarnan pääpointti kulloinkin? Jos saarnaaja on näkyvästi jonkun puolueen jäsen, niin välttäisin oman puolueen politiikan esilläpitoa. Itse otan kantaa ajankohtaisiin asioihin, mutta pyrin tekemään sen Raamattua soveltaen (esim. kuntauudistukseen ja kaavoitusmääräyksiin olen ottanut kantaa: onko meillä perustuslain nojalla enää oikeus asua missä päin Suomea haluamme, jos on tontti mille rakentaa jne).
Stefan Forsén, Matteus församling (Porvoon hiippakunta):
Jokaista lööppiä voidaan lähestyä Jumalan evankeliumin avulla. Saarnassa voi käsitellä kaikkea, mikä kuuluu Jumalan luomaan maailmaan. Saarnan tarkoitus on tehdä todeksi sielunhoidollinen huolenpito ja hahmottaa kuulijalle ja seurakunnalle evankeliumia. Jos tämä toteutuu, niin saarnassa voidaan käsitellä kaikkia aiheita. Tarkoitus ratkaisee. Saarnassa tulisi välttää käsittelemästä tietoisesti tai alitajuisesti näkemyksiä, jotka luovat pirstoutumista, epämieluisuutta tai jotka manipuloivat tai painostavat eli ovat evankeliumin vastaisia. Saarnaajalle ei ole annettu valtaa tuomita tai halveksia toisia, eikä sellainen ole evankeliumia.
(Varje löpsedel kan bemötas med ett evangelium från Gud. Inget i Guds värld är fel att behandla i en predikan. Predikans syfte är att förverkliga en pastoral omsorg och att gestalta evangeliet för åhörarna/församlingen. Om detta förverkligas så kan alla ämnen avhandlas i predikan. Det är syftet som avgör. Det man måste undvika i predikan är att uppenbart eller omedvetet förverkliga sådana avsikter som skapar splittring, obehag, manipulerar, förtrycker…går mot evangeliet. Ingen predikant har getts fullmakt att fördöma eller uttrycka förakt för andra – och i det finns ingen evangelium.)
Lauri Jäntti, Lapinlahti (Kuopion hiippakunta):
Mielestäni saarnassa vältettäviä asioita on vähän. Kyllä saarna saa olla ajankohtainen ja ottaa kantaakin. Lööppeihin viittaamista tosin kannattaa harrastaa harkiten, ei niinkään periaatteesta, vaan siksi, että se vaikuttaa helposti pinnalliselta. Kokonaan välttäisin: kenenkään yksityiselämään liittyviä asioita, oman elämän tapahtumien toistuvaa käyttämistä esimerkkinä ja kannanottoja puoluepoliittisiin kysymyksiin
Aihetta tärkeämpää on käsittelytapa. Tulenarkojakin aiheita voi käsitellä, jos osaa tehdä sen hyvin ja saarnan genreen sopivasti.
Hannu Pöntinen, Vantaankoski (Helsingin hiippakunta):
Kannatan Laurin listaa [Kokonaan välttäisin: kenenkään yksityiselämään liittyviä asioita, oman elämän tapahtumien toistuvaa käyttämistä esimerkkinä ja kannanottoja puoluepoliittisiin kysymyksiin.] Oma lisä tuohon on vain, että on hyvä pohjautua Raamatun tekstiin ja selittää sitä, mutta itse saarnassa tulee välttää liiallista uskonnollista/raamatullista fraseologiaa ja pyrkiä puhumaan asia tämän päivän kertomuksena/tarinana.
Katri Rinne, Maaria (Turun hiippakunta):
Saarna ei ole tekstianalyysi eikä teologisten ja sivistyssanojen kokoelma ts. opinnäyte tai oman egon kohottamisen väline. Sanan säilää ei saa myöskään käyttää oman edun tavoitteluun, politikointiin, toisten aliarvioimiseen tai tuomitsemiseen. Saarnan tulee puhutella saarnaajaa itseään eli sisältää painava asiaa, yksi asia kirkkovuoden ajan tekstistä, joka tuodaan kiinnostavasti ja ymmärrettävästi tähän päivään ja tämän päivän elämään. Saarnata voi kaikesta, kunhan saarnan kärki osoittaa kohti Kristusta. Armo kuuluu kaikille. Olennaista on aitous ja rehellisyys niin ihmisten kuin Jumalan edessä. Ts. asuuko saarnaajan sydämessä Kristus. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Lauri Salminen, Nokia (Tampereen hiippakunta)
Saarna on puhuttua Jumalan sanaa, siksi sen aihepiireihin ei kuulu politikointi, ihmisten solvaaminen tai saarnaajan oman persoonan korostaminen. Saarnaaja on tehtävässään palvelemassa seurakuntaa – ei korostamassa itseään.
Juhani Lavanko, Karjasilta (Oulun hiippakunta):
Saarnaajana olen puhumisen ja vaikenemisen jännitteessä. Tilannekohtaisesti voi olla tarve lähestyä saarnassa mitä tahansa olemassaoloamme koskettavaa asiaa kristillisen uskon valossa. Tämän vuoksi vierastan ajatusta joidenkin aiheiden välttelystä saarnassa. Eihän kristillinen usko ole todellisuuspakoista. Kuitenkin käytännön saarnatilanteessa on välttämätöntä soveltaa Wittgensteinin filosofista lausumaa siitä mistä ei voi puhua täytyy vaieta. Jos esimerkiksi kuulijakunnassa on lapsia, on ahdistusta ja pelkoa herättävistä ajankohtaisista asioista joko tyystin vaiettava tai puhuttava erityisen varovaisin sanakääntein.
Kalervo Salo, Leppävaara (Espoon hiippakunta):
Varsinaista kiellettyjen aiheiden listaa lienee mahdotonta laatia. Varsin monia asioita voi hyvän maun rajoissa käsitellä. On kuitenkin muistettava, että saarnan päätehtävänä on käsitellä uskon ja kristillisen elämän kysymyksiä. Selkeän poikkeuksen tekee sielunhoidollisten tai muutoin (lain nojalla) salassa pidettävien asioiden paljastaminen. Pappi, jo kirkkolain nojalla, sitoutuu tietyissä asioissa vaitiolovelvollisuuteen. Yhteiskunnallisia asioita voi saarnassa käsitellä, mutta puoluepoliittisesta kannanotosta toki tulee pidättäytyä.
Kuvassa saarnatuoli Lappeen kirkossa Lappeenrannassa. Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä