Kansalaisaloite eutanasian laillistamisesta keräsi parissa kuukaudessa yli 63 000 allekirjoitusta, joten se tulee etenemään aikanaan eduskuntaan.
Vuoden ensimmäisenä kysymyksenä Kotimaa Pron kirkkoherraraati pohti tätä vaikeaa aihetta. Heiltä kysyttiin: Mitä ajattelet eutanasiasta yleensä? Entä sellaisissa tapauksissa, joissa kuolemaan johtavan sairauden viimeisten vuorokausien sietämättömiä kipuja ei pystytä helpottamaan millään keinolla, ei edes nukuttamalla?
Vastauksissa oli selvää hajontaa. Osa kirkkoherroista vastustaa eutanasiaa kaikissa tapauksissa, osa toivoo Suomeen eutanasian sallivaa lakia ja osan mielestä aktiivinen eutanasia olisi ajatuksena mahdollinen vain aivan äärimmäisissä tapauksissa.
Kirkkoherroille on tärkeää, että kenenkään ihmisen elämän arvo ei riipu hänen toimintakyvystään. Elämä on pyhä ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen asti. Aktiivista eutanasiaa ei saa koskaan kannattaa saati toteuttaa sosiaalisten tai taloudellisten paineiden takia.
Osa kokee, että ihmiselämään kuuluu myös hallitsematon kuolinkamppailu, jossa läheisten ja ammattilaisten on oltava tukena ja rinnalla sekä kipua lievitettävä kaikin keinoin. Osan mielestä taas kuolevan ihmisen kiduttaminen viimeisten päivien aikana ei ole oikein.
Esiin nostettiin myös sellainen huomio, että myötätunto on kautta aikain tuottanut eutanasiaratkaisuja riippumatta lainsäädännöstä. Eräs kirkkoherra kyseli, voitaisiinko Suomessa päästä käytäntöön, jossa töistä voisi saada saattohoitovapaan.
”Ihmiselämän loppuun kuuluu kuolinkamppailu”
Pekka Valkeapää, Vihdin seurakunta, Espoon hiippakunta
En hyväksy eutanasiaa. Ajattelen, että saattohoito on kehittynyt viime vuosina reiluin harppauksin ja tällä voidaan taata riittävä kivunlievitys ja psykososiaalinen sekä sielunhoidollinen tuki kuolevalle. On ongelmallista arvioida, kuka tekee päätöksen kuolettavan ruiskeen antamisesta. Potilas se ei voi olla kuin yleisessä merkityksessä, siis ilmaisemalla viimeisen tahtonsa hyvissä ajoin. Päätös armokuolemasta jäisi näin ollen lääkärille. Lääkäri taas on jo lääkärinvalansa puolesta velvoitettu viimeiseen asti vaalimaan elämää. Eutanasian kautta vietäisiin pois ihmisen loppuun kuuluva kuolinkamppailu. Tietysti on pieni joukko kuolemia, joissa voimakkaalla kipulääkitykselläkään sietämättömät kivut eivät poistu. Näiden kuolemien kohdalla toivon lääketieteen kehityksen korjaavan tilanteen.
”Elämää on suojeltava, mutta ihmistä ei pidä kiduttaa”
Risto Kormilainen, Suomussalmen seurakunta, Kuopion hiippakunta
Elämää on suojeltava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Elämä ei ole aina meidän hallittavissamme. Lääketieteen etiikan näkökulma nousee vahvasti siitä, että elämää ei voida katkaista missään tilanteissa. Teologian ihmiskuva nousee Jumalan luomisessa antaman lahjan ja tehtävän pohjalta.
Elämässä kuitenkin tulee tilanteita, joita emme voi millään muotoa hallita. Vakava loukkaantuminen onnettomuudessa voi viedä sellaisille rajoille, joissa elämään ei ole mitään mahdollisuuksia. Silloin voi kysyä, onko ihminen elossa, vaikka sydän juuri ja juuri lyö. Tai sairaudet voivat viedä siihen pisteeseen, ettei paluuta millään tavalla lähellekään normaalia elämää ole. Sellaisissa tilanteissa näkisin eutanasialla olevan paikan. Minusta ihmistä ei pidä kivulla kiduttaa, vaan päästää hänet pois kärsimyksistä. Hyväksyn eutanasian, mutta sen tulee tapahtua ehdottomasti ihmisen omasta tahdosta ja kontrolloidusti valvotuissa olosuhteissa.
”Elämä on pyhä viimeiseen hengenvetoon saakka”
Marja-Liisa Malmi, Parikkalan seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Vaikea kysymys eutanasiasta nousee toisaalta riittävän ja hyvän saattohoidon saatavuudesta kuoleman lähestyessä ja toisaalta yhä lisääntyvästä individualismista. Saattohoito kivun lievityksineen on kehittynyt suurin harppauksin. Yli 100 lääkäriä ympäri maata on jo nyt saanut kuolevien potilaiden erityiskoulutuksen.
Elämästä ja kuolemasta halutaan itse päättää. Ajatus sietämättömästä kivusta, elämänhallinnasta luopumisesta ja siitä, että makaa vuoteella tapahtumattomuuden keskellä toisten autettavana, tuntuu kestämättömältä.
Kuitenkin elämä on arvokas ensimmäisestä viimeiseen hengenvetoon. Elämä on pyhä. Mielestäni saattohoidon laatu ja saatavuus ovat vastaus eutanasiaan. Turvallinen läheisten läsnäolo, jos mahdollista. Suurimmissa kivuissa kuoleva nukutetaan. Aktiivista kuolinapua vastustaa Lääkäriliitto, ja se on myös kristillisen etiikan vastaista.
”Voisiko töistä saada saattohoitovapaan?”
Risto Leppänen, Liedon seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Kysymys sietämättömästä kärsimyksestä on vaikea, eikä siitä pidä vaieta. Niillä tiedoilla joita minulla on, aktiivisen eutanasian kannattaminen ei tunnu oikealta. Uskon, että ihmisen elämä on viime kädessä Jumalan käsissä. Kuka tekisi eutanasiasta päätöksen ja kantaisi siitä vastuun? Minusta Suomessa pitää kehittää saattohoitoa ja luoda sille yhteneväiset kriteerit. Mahdollisimman kivuttoman kuoleman tulee olla jokaiselle mahdollista. Tällä hetkellä Suomessa on vain neljä saattohoitokotia ja nekin kaikki sijaitsevat Etelä-Suomessa. Kuolema on viety kauaksi ihmisen elämästä. Olisi tärkeää, että läheisilläsi olisi mahdollisuus saattaa ja jakaa kuoleman tuskaa. Voisiko Suomessa töistä saada saattohoitovapaan?
”Toivon, että eutanasia laillistettaisiin”
Satu Saarinen, Oulujoen seurakunta, Oulun hiippakunta
Ajattelen, että tietyissä tapauksissa eutanasia on hyvä ja armollinen asia. Kuoleminen ei ole aina helppoa, jos ei ole eläminenkään! Kaikkeen saatamme matkallamme tarvita apua. Olen itse ollut lähellä ja läsnä kahdessa kuolemassa. Kivunlievitys onneksi toimi heidän kohdallaan, ja kuolemat olivat kauniit. Mutta aina ei näin ole. Saattohoitoa tulisi edelleen kehittää, ja näin tehdäänkin. Toivon kuitenkin, että myös eutanasia laillistettaisiin. Siitä ei tule tehdä ulkopäin määriteltyä hoitokäytäntöä, vaan eutanasia tulisi olla vain kuolevan itsensä toiveesta tapahtuva.
”Elämän arvo ei riipu ihmisen toimintakyvystä”
Ulla Kosonen, Oulunkylän seurakunta, Helsingin hiippakunta
Vuosittain on Suomessa ihmisiä, jotka sairastavat parantumattomasti ja kärsivät kivuista, joita ei lääketieteen keinoin voida lievittää. On tarpeen keskustella, voiko näissä tapauksissa aktiivinen kuolinapu olla perusteltua.
Eutanasia on myös synnyttänyt keskustelua ihmisarvosta sekä elämisen arvoisesta elämästä. On tärkeä muistaa, että myös raihnaisuus, vammaisuus ja epätäydellisyys kuuluvat ihmisyyteen. Elämän arvo ei ole yhtenevä esimerkiksi tietynlaisen toimintakyvyn kanssa.
Samaiset teemat esiintyvät myös sosiaali- ja terveydenhuollossa arvioitaessa hoidon perusteita, rahan riittävyyttä ja resurssien kohdentamista. Siinä missä eutanasia voi olla apu yksittäisen ihmisen kuoleman edessä kohtaamaan kestämättömään kipuun, se ei voi olla vain sivu käypä hoito -ohjeistusta tai osa poliittisen päätöksenteon keinovalikoimaa.
Vastaisin varovaisesti kyllä hyvin rajattuun kuolinapuun. Muuten näen eutanasiassa sellaisia riskejä ihmiskuvan suhteen, että en sitä ovea avaisi. Sen sijaan saattohoidon sairaanhoidollisia, sosiaalisia ja lääkinnällisiä ulottuvuuksia on kehitettävä ja resurssoitava.
”Myötätunto tuottaa ratkaisuja vaikka laki ei niitä sallisi”
Kimmo Reinikainen, Ylöjärven kirkkoherra, Tampereen hiippakunta
Ennen elämän kuuluminen Jumalalle oli itsestään selvää. Kuitenkin kysymys, voiko Jumala vaatia minua kestämään toivotonta kipua, on modernille ihmiselle oikeutettu. Kirkko sanoo, että elämä on pyhää. Elämä on Jumalan kädessä. Allekirjoitan. Silti ajatus elämän luovuttamattomasta itseisarvosta on aina ollut enemmän tai vähemmän idealistista. Ihminen on joutunut päättämään toisen ihmisen elämästä.
Toisessa ääripäässä tämän päivän individualismi väittää, että elämä on ihmisen omaa omaisuutta. Ympäröivä yhteisö ei enää omista jäsenensä elämää. Se on tavallaan itsekästä. Yhä vielä yhteisö edellyttää, että täyttä määräysvaltaa yksilölle ei voi antaa, vaikka kysymys on omasta elämästä. Vähintään sen, joka armokuoleman välittää, tulee voida hyväksyä toimensa perusteet ja saada niille oikeutus. Lain ja omantuntonsa edessä.
Joudumme keskustelemaan yleisesti hyväksyttäviä perusteita: lievittämätön kipu, täysi toimintakyvyttömyys, toivoton parantumattomuus, elämänhallinnan menettäminen, elämänhalun menetys, masennus… Oma toiveeni olisi, että keskustelulle annettaisiin aikaa. Joudumme luottamaan demokratiaan.
Pystymme pidentämään elinikää, siten joudumme nyt pohtimaan sen lyhentämistä. Sama kehittynyt järki, joka on mahdollistanut tämän, joutuu nyt ratkaisemaan ongelman. Ääritilanteissa lienee edelleen niin, että myötätunto tuottaa ratkaisuja, vaikka laki ei niitä sallisi. Niin on tapahtunut kautta historian.
”Aktiivista eutanasiaa voitaisiin harkita vain aivan äärimmäisissä tapauksissa”
Jouko Ala-Prinkkilä, Kauhajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta
Eutanasiaa parempi vaihtoehto hyvään kuolemaan (eu-thanatos) on useimmissa tapauksissa hyvin toteutettu palliatiivinen hoito. Se on parantumattomasti sairaan ja kuolevan potilaan oireenmukaista hoitoa, jolla lievitetään hänen fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja hengellisiä tuskiaan.
Palliatiivisen hoidon on oltava kokonaisvaltaista, eli siinä on huomioitava paitsi potilas myös hänen läheisensä. Hoidon on oltava moniammatillista: siinä tarvitaan lääketieteellisen osaamisen lisäksi esimerkiksi sosiaalista ja hengellistä osaamista. Ammattilaisten rinnalle tarvitaan omaisia sekä riittävän koulutuksen saaneita vapaaehtoisia. Parantumattomasti sairasta ja kuolevaa potilasta ei pitäisi jättää yksin, vaan häntä tulisi saatella hyvässä kuolemisessa, johon kuuluu myös tilinteko oman itsen, lähimmäisten ja Jumalan kanssa. Siksi hyvä saattohoito on suuri haaste paitsi hoitolaitoksille myös seurakunnille.
Hyvään palliatiiviseen hoitoon saattaa kuulua passiivinen eutanasia eli tuskia tuottavista elämää pitkittävistä hoidoista pidättäytyminen. Sen sijaan aktiivinen eutanasia eli kuoleman jouduttaminen lääketieteellisin toimenpitein ei siihen kuulu. Aktiivista eutanasiaa voitaisiin harkita vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa kaikesta hoidosta huolimatta potilaan tuskat ovat kohtuuttomia ja sietämättömiä. Tällöinkin kriteerien on oltava erittäin tiukat, jotta eutanasiasta ei vähitellen muodostuisi esimerkiksi sosiaalisista ja taloudellisista paineista johtuen ”maan tapaa”.
”Kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen ihmisen henkeä”
Helene Liljeström, Sibbo svenska församling, Porvoon hiippakunta
Eutanasia-kysymys kuuluu vaikeimpiin kysymyksiin etiikan alueella. Nykyaikainen lääketiede on niin kehittynyt, että on mahdollista pitää ihminen elossa myös hyvin sairaana. Jo tänä päivänä kysymys hoidon jatkumisesta voi olla vaikea ratkaista. Sekä sairas ihminen itse, hänen läheisensä että hoitavat lääkärit joutuvat ottamaan kantaa vaikeisiin kysymyksiin, kun hoito ei enää ole muuta kuin keinotekoista hengissä pitämistä ja kuolemanprosessin pitkittämistä. Meillä on kuitenkin tänä päivänä jokseenkin selvä raja, jota ei voi laillisesti ylittää. Jos ihminen ei jaksa elää ja haluaa pois, kukaan muu ihminen ei saa edesauttaa asiaa antamalla kuolettavan ruiskun tai vastaavaa.
Elämä on Jumalan lahja ja pyhä asia eikä kellään ihmisellä ole oikeutta riistää toisen ihmisen henkeä. Lääketiede antaa jo tänään niin paljon mahdollisuuksia kipujen poistamiseen, että ei ole syytä avata eutanasia-mahdollisuutta. Eutanasia toisi liudan uusia ongelmia ratkaistavaksi. Esimerkiksi säästösyyt voisivat vaikuttaa sekä poliitikkojen, lääkäreiden että sairaan ihmisen valintoihin. Elämä on yllätyksellistä. Joskus tapahtuu sellaista, mitä kukaan ei ole voinut ennustaa. Ihminen joka on ollut syvässä koomassa voi herätä. Ihminen joka on ollut syvässä depressiossa voi parantua jne. Kukaan ei voi taata, että elämässä ei tarvitsisi kokea kärsimyksiä, fyysisiä ja psyykkisiä. Varsinkin sairaan ihmisen kohdalla lääketiede ja inhimillinen, lämmin kohtelu voi kuitenkin auttaa ihmisiä kestämään. Voimme tehdä paljon enemmän sillä alalla, esimerkiksi kehittämällä saattohoitomuotoja vielä enemmän.
Kuva: Emilia Karhu
Helene Liljeströmin näkemykset jäivät vahingossa editointivaiheessa pois ja ne on lisätty juttuun 11.1.2017.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Saattohoidon asiantuntija eutanasiasta: Onko kaikki muu jo tehty hyvän kuoleman eteen?
Mielipide: Eutanasia ei ratkaise kuoleman ongelmaa vaan luo uusia
Päivi Räsänen: Kannan huolta eutanasialain etenemisestä seuraavalla vaalikaudella
Jukka Sariolan kolumni: Eutanasia valkokankaalla
Ilmoita asiavirheestä