– Kirkon suurin haaste tulee olemaan uskollisuus omalle tehtävälleen moniäänisessä yhteiskunnassa, sanoo Kurikan kirkkoherra Heikki Sariola arvioidessaan kuluneen vuoden kirkollista uutisantia.
Kotimaa Pron kirkkoherraraadin tämänkertainen – ja samalla viimeinen – kysymys kuului:
Mikä on kuluneen vuoden merkittävin kirkollinen uutinen? – Saa luetella useammankin ja laittaa pienen perustelun.
Vastauksista ei voi tehdä selvää listaa, vaan monet isot ja pienet asiat ovat koskettaneet kirkkoherroja eri puolilla Suomea. Monia kuitenkin askarrutti uskonnon asema julkisessa tilassa sekä kirkon kahtiajako avioliittolaista ja hoosiannasta käydyn keskustelun myötä.
– Olemmeko pikku hiljaa kulkemassa kohti yhteiskuntaa, jossa kirkon sanoman esille tuominen julkisessa tilassa, kirkon seinien ulkopuolella koetaan aina vähintäänkin ongelmalliseksi, pohtii Juhani Lavanko Oulun Karjasillan seurakunnasta.
Näin mukaan ehtineet kirkkoherrat vastasivat:
Lauri Jäntti, Lapinlahti:
Mitään isoa yksittäistä uutista on vaikea nostaa erityisen tärkeäksi. Jotkut pitempiaikaiset trendit voimistuivat selvästi, kuten kirkon jäsenyyden oheneminen ja moniäänisyyden vahvistuminen erityisesti homoseksuaalisuuden suhteen. Yksinkertaistettu ”jako kahteen” vahvistui ainakin mediassa. Kirkon rakennemuutos eteni odotetusti ja tyypillisen varovaisesti. – Yksittäisinä juttuina mieleen jäivät:
1) Paavi Fransiscuksen toiminta katolisen kirkon sisäiseksi puhdistamiseksi, rajojen ylittämiseksi sekä kääntymiseksi enemmän kohti yhteiskunnallisia ongelmia ja apua tarvitsevaa ihmistä. Erityisenä kohokohtana mainittakoon hänen vierailunsa Turkissa syyskuussa, jolloin hän rukoili Sinisessä moskeijassa suurmufti Rahmi Yaranin vierellä ja kehotti vastustamaan fundamentalismia taistelemalla köyhyyttä, nälkää ja eriarvoisuutta vastaan.
2) Arkkipiispan ilmoitus, että kirkon tulee määritellä avioliittokäsityksensä. Kiintoisaa on, että se on tähän asti ollut epämääräinen.
3) Kirkon yhteisövero-osuuden korvaaminen valtion vuosittaisella avustuksella.
Stefan Forsén, Matteus församling
Mielestäni vuoden 2014 merkittävimpiä kirkollisia uutisia ovat olleet ne, jotka käsittelivät kirkkoja, jotka avasivat ovensa asunnottomille, sekä uutiset ihmisistä, jotka avasivat kotinsa asunnottomille opiskelijoille, kuten myös uutiset kirkoista jotka tarjoavat toisenlaisen joulun.
Kirkon tiedottaminen seurakuntavaaleista ja mahdollisuus tehdä kirkon kautta hyvää, oli myös merkittävä.
Erityisen merkittävä oli myös Hesarin uutinen ihmistä, jotka pysyvät kirkossa, vaikka kirkosta eroamisesta on tullut trendi. Lisää sellaisia uutisia! Suomi on pohjimmiltaan kirkollinen maa.
De betydelsefullaste kyrkliga nyheterna under år 2014 har, enligt min mening, varit de som handlat om kyrkor som har öppnats för bostadslösa, mänskor som har öppnat sina hem för bostadslösa studerande, kyrkor som inbjuder till en annorlunda jul.
Kyrkans nyhetsförmedling om församlingsvalet och möjligheten att göra det goda genom kyrkan, var också i sig betydelsefullt.
Och framförallt Hesaris nyheter från krogarna om vanliga finnar som vågar säga att det har blivit en trend att skriva ut sig ur kyrkan, men att de åtminstone stannar kvar. Mera sådana nyheter! Finland är ett i grunden kyrkligt land.
Juhani Lavanko, Karjasilta:
En osaa nimetä erityistä kirkollista uutista ylitse muiden. Kirkon tila suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin asia, joka puhuttaa. Olemmeko pikku hiljaa kulkemassa kohti yhteiskuntaa, jossa kirkon sanoman esille tuominen julkisessa tilassa, kirkon seinien ulkopuolella koetaan aina vähintäänkin ongelmalliseksi? Tällaisia ajatuksia nousee mieleen käydystä suvivirsi – ja viimeksi hoosiannakeskustelusta. Laulaa saa jos ja vain jos kyse ei ole uskonnonharjoituksesta, vaan kulttuuriperinteestä. Jos todistettavasti herää uskonnolliseksi luokiteltavia tunteita hoosiannaa laulaessa, niin pitääkö kieltää sekin uskonnottomassa koulun joulujuhlassa? Lienevätkö uskonnollisten ja uskonnottomien identiteetit ihan kohdallaan, kun ollaan tultu näin ylivarovaisiksi?
Katri Rinne, Maaria:
1. Seurakuntavaalit. Niissä tuotiin näkyvästi esille seurakunnan tekemä työ ja yhteisöllisyys; yhdessä hyvää. Mukana julkisuuden henkilöitä, jotka olivat reilusti seurakuntalaisia. Ennakkoäänestys ja yhden päivän vaali antoivat mahdollisuuden äänestää halukkaille. Äänestysoikeudesta seurakuntavaaleissa meni ilmoitus kotiin, joka oli uutta ja sai paljon kehuja. Seurakuntalainen huomattiin.
2. Kirkossa prosessissa oleva rakenneuudistus. Tämä on lisännyt paljon keskustelua kirkosta, kirkon merkityksestä, kirkkoon kuulumisesta, arvoista. Seurakuntalaiset keskiössä. Mitä seurakuntalainen odottaa omalta seurakunnaltaan? Tuonut myös hyvää näkyvyyttä.
3. Suvivirsikeskustelu keväällä toi hyvin esille, mitä Suomen kansa haluaa. Se haluaa suvivirren, hoosiannan ja enkeli taivaan. Perinteet kantavat ja antavat turvaa muutosten keskellä.
4. Enkeli taivaan Turun murteella on saavuttanut suuren suosion pienessä ajassa. Se on kerännyt kehuja ja myönteisiä kannanottoja tuhansia. Jotain myönteistä kirkon piiristä. Klikkauksia parissa päivässä 30 000!
5. Ruokakassijonot. Meillä Maariassa jaamme viikossa noin 400 ruokakassia yleisen seurakuntatyön puitteissa vapaaehtoisvoimin. Jonot ovat pidentyneet viime vuodesta. Jonoissa nyt lapsiperheitä, eläkeläisiä ja opiskelijoita, yksinhuoltajia ja yksinasuvia eläkeläisiä. Yhä suuremmalla osalla on taloudellisesti tiukkaa ja kirkko ja seurakunta hoitaa yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä entistä enemmän.
Hannu Pöntinen, Vantaankoski:
Ajatukseni kulkevat samaan tapaan kuin Lauri Jäntillä ja Juhani Lavangolla. Mieli tekisi kuitenkin nostaa merkittävimmäksi uutiseksi erään pienen lapsen pyyntö äidilleen nukkumaan mennessä :”Jeesusta mua.” Joku vielä haluaa tätäkin. Jotkut vanhemmat vielä tekevät tätäkin.
Heikki Sariola, Kurikka
Vuoden 2014 aikana tapahtui paljon pientä – heikkoja signaaleja ajan ja elämän muutoksista. Eniten jäin miettimään loka-marraskuussa tapahtunutta kirkosta eroamisen piikkiä. Sen selityksenä tarjottiin useita vaihtoehtoja, mutta kovin tyydyttävää selitystä ei löytynyt. Ennemminkin tilanne kertoi siitä, että kirkon jäsenyys on hyvin löyhässä monien ihmisten kohdalla. Viimeinen pisara saattaa olla mikä tahansa. Oletan, että jatkossakin tulee näin käymään.
Kirkon suurin haaste tulee olemaan uskollisuus omalle tehtävälleen moniäänisessä yhteiskunnassa. Kirkon ja yhteiskunnan tiet näyttävät eriytyvän yhä enemmän ja silloin kirkon oma sanoma ja tehtävä nousevat entistä tärkeimmiksi. Kyseessä ei voi olla kansankirkollinen puolustautuminen ja vanhaan tarttuminen, vaan selkeä näky siitä, minkä puolesta kirkko haluaa puhua tämän ajan keskellä. Kaiken toiminnan tulee lähtee evankeliumista ja armon sanoman julistamisesta.
Ilmoita asiavirheestä