Maailmalla tapahtuu nyt paljon terrori-iskuja ja niistä uutisoidaan tiuhaan. Pitäisikö myös Suomen kirkoissa järjestää hiljainen hetki tai rukoushetki ulkomailla tapahtuneen terroriteon vuoksi? Miksi tai miksi ei, ja millä kriteereillä? Tätä Kotimaa Pron kirkkoherraraati pohti lokakuun kysymyksenä.
Raati kiinnitti huomiota siihen, että eri alueilla Suomessa tarve tällaiselle rukoushetkelle on erilainen, samoin resurssit järjestää niitä vaihtelevat. Isolla paikkakunnalla resurssit ovat paremmat ja tarvekin kenties suurempi. Pienellä maaseutupaikalla ihmiset kohtaavat ja keskustelevat tapahtumista keskenään joka tapauksessa. Raadin mukaan tarvitaan harkintaa ja tilannetajua. Seurakuntien omaa harkintavaltaa näissä asioissa pidettiin yleisesti hyvänä ja kannatettavana.
Nykyään rukouksen valo loistaa ja leviää myös sosiaalisessa mediassa ja seurakuntien on tärkeää reagoida ihmisiä ahdistaviin tapahtumiin siellä.
On luontevampaa reagoida erillisellä tilaisuudella omalla paikkakunnalla tapahtuneeseen tragediaan kuin jossain kaukana tapahtuneeseen. Toisaalta jokaisessa jumalanpalveluksessa ja seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa on mahdollista tuoda rukouksessa Jumalan eteen myös maailmanlaaja terrorismin uhka ja siihen liittyvät pelot.
”Tieto rukouksesta leviää netissä ja kannustaa laajaa joukkoa”
Kaisa Huhtala, Porin Teljän seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Olemme järjestäneet kirkossamme rukoushetken, kun oman seurakuntamme alueella on tapahtunut tragedia. Silloin kirkko on täyttynyt hiljentymistä, Jumalan Sanaa ja rukousta kaipaavasta seurakunnasta. Myös silloin olemme kutsuneet ihmisiä kirkkoon, kun järkyttävä tapahtuma on koskettanut maatamme tai maanosaamme jossain kauempana. Silloin väkeä tulee vähemmän.
Kuitenkin niitäkin, jotka eivät tule paikalle, lohduttaa ja kannustaa tieto, että kirkossa rukoillaan. Tämän huomaa erityisesti siitä, miten somessa jaetaan kutsua saapua kirkkoon. Jos aiemmin valot kirkosta loistivat kyläyhteisöön, niin nyt kutsu kirkkoon ja rukouksen valo leviää ihmisten jakamana netissä.
”On hyvä että seurakunnilla on vapaa harkintavalta”
Timo Suutari, Kuhmon seurakunta, Kuopion hiippakunta
Jokainen jumalanpalvelus ja seurakunnan hartaushetki on samalla rukoushetki ajankohtaisten asioiden puolesta. Näitä tilaisuuksia on seurakunnassa viikoittain hyvin paljon, joten rukouksen ja muistamisen tarve saa useimmiten täyttymyksensä. Toivottavasti näin käy myös koulujen aamunavauksissa. Vaikeuksien tulisi kutsua ihmisiä osallistumaan yhteiseen jumalanpalvelukseen.
Mikäli onnettomuus tai katastrofi tapahtuu seurakunnan alueella, on luonnollista järjestää myös erillinen suruhartaus pian. Jos Suomessa sattuisi joku suuronnettomuus, olisi ihan hyvä saada yhteinen toimintaohje. Sen sijaan on hyvä, että seurakunnilla vapaa harkintavalta siinä, järjestetäänkö erillisiä rukoushetkiä kaukana tapahtuneiden onnettomuuksien, terrori-iskujen ja katastrofien vuoksi. Vapaus jatkukoon, ellei sitten kyseessä ole suursodan syttyminen.
”Tarvitaan harkintaa ja tilannetajua”
Arto Marttinen, Imatran seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Suruhartauksiin sisältyvä äänetön viesti laimenee, jos kynnys reagoimiseen on matala. Tarvitaan harkintaa ja tilannetajua, kykyä lukea somen ja muun ympäristön signaaleja. Tämän reaktiivisen käytännön rinnalle tarvittaisiin kirkon omaan olemukseen perustuvia kriteerejä. Esimerkiksi: onko terrori-isku suuntautunut kristittyjä vastaan? Jos uskomme, että ”olemme Kristuksessa yksi ruumis”, solidaarisuus muita kristittyjä kohtaan edellyttää meidän reagoivan. Suruhartaudet ovat tekoja, jotka osoittavat, että nämä sanat ovat meille totta: ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet”. Ohjeistajan roolia tarjoan Kirkon Tiedotuskeskukselle. Se päättää, onko reagointikynnys ylittynyt. Kimmo Saareksen toiminta Aleppon kellojen tapauksessa tarjoaa mallin, jota voi jatkossakin noudattaa.
”Hiljentymishetket ovat tärkeitä kaupunkien yksinäisille”
Heikki Holma, Tervolan seurakunta, Oulun hiippakunta
Terrori-iskut ulkomailla ja varsinkin kotimaassa järkyttävät ihmisiä riippumatta siitä, kuinka suuri määrä on uhreja kuolleina tai haavoittuneina. Rukoushetken järjestämistä harkittaessa yhtenä vaikuttavana tekijänä on vallitseva ympäristö. Pienillä paikkakunnilla henkilöresurssit ovat vähäiset tilaisuuksien järjestämiseksi ja toisaalta niiden järjestämisen tarve on pieni johtuen siitä, että ihmiset ovat tottuneet jakamaan iloja ja suruja keskenään. Suurilla paikkakunnilla on sekä henkilö- että tilaresursseja käytettävissä aivan eri tavalla. Suurilla paikkakunnilla on myös paljon yksinäisiä ihmisiä, joille kirkon järjestämät hiljentymishetket tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemus muiden kanssa.
”Rukous syntyy vapaudesta ja tarpeesta, ei pakosta”
Annakaisa Rantala, Orimattilan seurakunta, Tampereen hiippakunta
Rukous syntyy vapaudesta ja tarpeesta, ei pakosta. Ei voida mitattavilla määreillä määrätä, milloin täytyy järjestää rukoushetki tai pitää kirkon ovet auki. Seurakuntien kulttuurit ovat tässäkin erilaisia. Terrori-iskuihin ja vastaaviin reagoimiseen olisi hyvä seurakunnassa miettiä jotkut periaatteet ja suostua sitten siihen, että elämä ei aina asetu etukäteen tehtyyn suunnitelmaan. Seurakunnan osaaottava ja toivoon rohkaiseva someviesti saattaa olla paikallaan, vaikka erityistä tilaisuutta ei järjestettäisikään. Seurakunnan viesti tai järjestetty hiljainen hetki ei koskaan lietso paniikkia eikä vihaa, vaan kutsuu rukoukseen ja rauhan tekoihin. Seuraavan pyhän messu ja rukous siellä on koeteltu tapa tuoda hätä, suru ja oma avuttomuus Jumalan eteen.
”Kenen katastrofi, sen suru”
Jussi Mäkelä, Helginsin Vuosaaren seurakunta, Helsingin hiippakunta
Pelkästään tämän vuoden aikana maailmalla on tapahtunut paljon erilaisia katastrofeja. Ne järkyttävät myös meitä Suomessa, mutta moni tärkeä tehtävä jäisi tekemättä, jos joka kerta järjestäisimme suruhartauden. Useimmiten siihen ei ole tarvettakaan. Näin uskonpuhdistuksen merkkivuonna on hyvä muistaa cuius regio eius religio –periaate. Se tarkoittaa ”kenen maa, sen uskonto”. Tällä köykäisellä aasinsillalla päästään kirkossamme jo käytännössä olevaan periaatteeseen: kenen katastrofi, sen suru. Kun jollain alueella tapahtuu onnettomuus, sen alueen kirkossa järjestetään suruhetki. Tämä on yleisesti ottaen hyvä periaate.
Mutta tulevaisuudesta emme tiedä. Jossain vaiheessa maailmalla voi tapahtua sen luokan katastrofi, että kaikki muu menettää sillä hetkellä merkityksensä. Silloin tulee Suomen kirkon vastata joka niemessä ja notkossa ihmisten kollektiiviseen suruun ja avata ovensa.
”Pienessä seurakunnassa erillinen tilaisuus kansainvälisen terrorin vuoksi ei tunnu luontevalta”
Petri Hautala, Vähänkyrön seurakunta, Lapuan hiippakunta
Jos ajattelen asiaa suurten kaupunkien näkökulmasta, niin kyllä. Rukoushetki voitaisiin liittää muihin esimerkiksi viikolla pidettäviin tilanteisiin. Jos taas ajattelen pienten seurakuntien näkökulmasta, niin erikseen järjestetty tilaisuus kansainvälisen terrorin vuoksi ei oikein tunnu luontevalta. Meillä on tapana liittää erilaiset tragediat yhteiseen esirukoukseen jumalanpalveluksessa. Kriteerejä on vaikea asettaa. Jotkut iskut tulevat tietoomme, toiset taas jäävät pariksi riviksi uutisissa, vaikka uhreja saattaa olla sata.
”Muistamme uhreja esirukouksessa”
Ilkka Järvinen, Hyvinkään seurakunta, Espoon hiippakunta
Terrori-iskuja on tapahtunut paljon maailmalla. Rukoushetkiä emme ole järjestäneet erikseen, vaan olemme muistaneet uhreja ja kärsiviä ihmisiä messun esirukouksessa sekä arkipäivän rukoushetkessä, jota meillä vietetään joka arkipäivä kirkossa.
On vaikea vastata kysymykseen, millaisten kriteereiden täytyttyä Suomen kirkoissa pitäisi järjestää hiljainen hetki tai rukoushetki terrori-iskun tai vastaavan johdosta. Nämä asiat koskettavat aina eikä mitään rajaa voi lähteä vetämään. Rukous nousee sisältä päin eikä annettuna käskynä. Kirkkojen tulisi olla auki, jotta ihmiset voisivat tulla hiljentymään ja rukoushetket ovat tärkeitä. Ihmiset saavat monin tavoin tukea myös seurakunnan kotisivujen kautta, jonne on laitettu viime aikoinakin hartauskirjoituksia ja rukouksia ikävien tapahtumien johdosta.
Kuva: Vesa Moilanen/ Lehtikuva. Kirkkoherraraadin mukaan omaa paikkakuntaa kohdanneen tragedian johdosta on syytä järjestää kirkossa erillinen rukoushetki mahdollisimman pian. Turun tuomiokirkkoon kutsuttiin ihmisiä heti samana iltana 18.8, kun puukottaja oli tappanut kaksi ja haavoittanut useita Turun keskustassa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.