Kotimaa Prossa aloitti jälleen uusi kirkkoherraraati noin vuoden mittaisen toimikautensa. Ensimmäisenä tehtävänä raatilaiset saivat vastata kysymykseen: Pitäisikö kirkkoherran tai piispan vaaliin osallistuvia velvoittaa ilmoittamaan taloudellisista tai muista viranhoitoon jotenkin vaikuttavista sidonnaisuuksistaan vaalien yhteydessä?
Vastaajien mukaan kirkossakin vaaleihin osallistuvien olisi hyödyllistä ilmoittaa tarkasti sidonnaisuutensa, vaikka vaalijärjestys ei siihen velvoita. Avoimuus ja läpinäkyvyys lisää luottamusta ja on tärkeää, miltä asiat näyttävät. On parempi pelata avoimin kortein kuin joutua lööppeihin jälkikäteen. Pienellä paikkakunnalla pienikin sidonnaisuus on merkittävä. On pyrittävä irti hyvä sisarus -verkostoista.
Toisaalta raatilaiset pohtivat, että mikään ilmoitus ei avaa sidonnaisuuden psykologista merkityksellisyyttä. Kysytään myös, saako johtavissa asemissa olevilla olla enää mitään yksityistä. Olemmeko kyltymättömän uteliaita pikku fariseuksia vaatiessamme kaikkea julkiseksi?
”Kirkon piirissä pitäisi aina ajatella, miltä joku asia näyttää ulospäin”
Petri Hautala, Vähänkyrön seurakunta, Lapuan hiippakunta
Kyllä sidonnaisuuksista ilmoittamiseen pitäisi velvoittaa myös kirkon johtotehtäviin pyrittäessä, vaikka kirkon johtavia viranhaltijoita ei voi suoraan verrata esimerkiksi ministereihin. Kirkon piirissä pitäisi aina ajatella, miltä joku asia näyttää ulospäin. Jos joku sidonnaisuus tai joku kiusallinen asia tulee esiin vasta valinnan jälkeen, saattaa äänestäjille ja suurelle yleisölle jäädä petetty olo. Aina on parempi tuoda asiat esiin etukäteen kuin että ne tulevat esiin lööppien kautta. Se, mitä kaikkea pitäisi ilmoittaa, on vaikeampi asia. Nyrkkisääntö voisi olla: jos itse epäröi, pitäisikö tämä tuoda esiin, kannattaa soittaa parille kollegalle ja kysyä, mitä he asiasta ajattelevat. Maalaisjärjellä näissä pitäisi pärjätä.
”Pienellä paikkakunnalla pienetkin paikalliset sidonnaisuudet voivat merkitä paljon”
Annakaisa Rantala, Orimattilan seurakunta, Tampereen hiippakunta
Sidonnaisuuksia on kovin monenlaisia: taloudellisia, aatteellisia, luottamustehtäviin liittyviä. Selkeät kiinnittymiset näihin olisi helppo listata ja niistä tulisi ilmoittaa. Julkiseen virkaan ja julkiseen vallankäyttöön kuuluu julkisuus myös tältä osin. Kun sidonnaisuudet ovat jo vaalin yhteydessä tiedossa, valitsijat tietävät (ainakin tältä osin) mitä saavat. Läpinäkyvyys lisää aina luottamusta. Näin myös taitetaan etukäteen kärki tulevilta spekulaatioilta. Vapaaehtoiset sidonnaisuudet kertovat mielenkiinnon kohteista ja sydämen suunnasta. Pienellä paikkakunnalla pienemmätkin paikalliset sidonnaisuudet voivat siten merkitä paljon. Kirkon kentässä erityisesti kirkollisilla sidonnaisuuksilla (esimerkiksi luottamustehtävä herätysliikkeessä, jäsenyyskin) on merkitystä.
”Annetaan hakijoille sama oikeus yksityisyyteen kuin muillakin on!”
Jussi Mäkelä, Helginsin Vuosaaren seurakunta, Helsingin hiippakunta
Tendenssi näyttäisi olevan, että johtaviin asemiin pyrkivillä ei saisi olla mitään yksityistä. Olisiko aika tunnistaa itsestämme pikku fariseuksen piirteet ja myöntää, että kyse on kyltymättömästä uteliaisuudestamme? Paras hakija saattaa jäädä valitsematta vain ihmisten ennakkoluulojen perusteella. Annetaan hakijoille sama oikeus yksityisyyteen kuin muillakin on! Hakijan sidonnaisuudet eivät väistämättä tuota tiettyä lopputulosta. Ja vaikka valitulla ei olisi sidonnaisuuksia, ei sekään tarkoita, etteikö hän voisi toimia väärin. Itsestäänselvyys on, että viranhaltijan tulee jäävätä itsensä päätöksen teosta, jos hänellä on oma lehmä ojassa. Jos hän ei niin tee, on vain oikeus ja kohtuus, että asia nostetaan julkiseksi. Meillä on laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Emme voi kysyä esimerkiksi, onko hakija jonkin puolueen jäsen, vaikka on nähty, että sillä on merkitystä joidenkin viranhoitoon.
”Myös voimassa olevat sivutoimiluvat olisi hyvä ilmoittaa”
Timo Suutari, Kuhmon seurakunta, Kuopion hiippakunta
Kirkkoherran tai piispan vaaliin osallistujan olisi hyvä ilmoittaa oikeastaan kaikki vastuulliset tehtävät yhdistyksissä, säätiöissä, osakeyhtiöissä ja muussa liike-elämässä. Lisäksi tulisi ilmoittaa mahdolliset voimassa olevat sivutoimiluvat. Herätysliiketausta kiinnostaa aina papin ja piispanvaaleissa. Aika erikoinen on ajatus, että pappi on mukana liiketoiminnassa. Ehkä sitäkin tapahtuu. Yllä mainittu lisäisi toki avoimutta ja läpinäkyvyyttä vaaleissa. Omaisuus ja sijoitukset ovat hankalampi kysymys: palvelisiko niiden julkituominen viran täyttämistä? Paikat yhtiöiden hallituksissa tulisi toki ilmoittaa.
”Mikään ilmoitus ei paljasta sidoksen psykologista sitovuusastetta”
Arto Marttinen, Imatran seurakunta, Mikkelin hiippakunta
Julkiseen virkaan valittaessa päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja avointa. Valitsijan kuluttajasuoja edellyttää, että hän valintaa tehdessään tietää valintaan vaikuttavat sidonnaisuudet eli sen, miltä osin valittavan kyky päätöksentekoon on sidottua ja ei-vapaata. Silti mikään ilmoitus ei paljasta sidoksen psykologista sitovuusastetta. On hyvä tietää valittavan hengellinen tausta, mahdollinen sijoittajaprofiili ja erilaiset jäsenyydet, mutta rekrytoinnin näkökulmasta haluaisin eteeni myös soveltuvuusarvion sekä kattavat tiedot hakijan urasta aikaisempien esimiesten ja/tai työtoverien lausunnoilla täydennettynä. Hedelmistään se puu yhä tunnetaan.
”On pyrittävä eroon hyvä sisarus -verkostoista”
Kaisa Huhtala, Porin Teljän seurakunta, Turun arkkihiippakunta
Seurakunnassa ja kirkossa, kuten muuallakin, on kaikin tavoin pyrittävä eroon tilanteesta, jossa hyvä sisarus -verkosto sulkee ulkopuolelle päättäjiä tai heitä, joihin päätökset kohdistuvat. Tärkeintä on avoin päätöksenteko, joka herättää luottamusta. Mitä vähemmän on sidonnaisuuksia, jotka saattaisivat olla omiaan vaikuttamaan linjauksiin tai päätöksiin, sitä selkeämpi on tilanne. Kirkkoherran ja piispan pitää myös pystyä olemaan tasapuolinen kaikkien kirkon sisäisten herätysliikkeiden suuntaan, vaikka jokin liike olisikin merkittävä vaikuttaja omalle ajattelulle. Näihin tehtäviin aikovilla on harvoin taloudellisesti merkittäviä sidonnaisuuksia. Jos näin kuitenkin on, pitäisi asiantilan olla avoimesti tiedossa. Läpinäkyvyyden vuoksi olisi tarpeen kertoa osallisuuksista, vaikka ne eivät toimintaan vaikuttaisikaan.
”Median ja valitsijoiden on mahdollista kaivaa sidonnaisuudet esille vaaliprosessin aikana”
Heikki Holma, Tervolan seurakunta, Oulun hiippakunta
Kirkkoherran tai piispan valitsijoiden on hyvä olla selvillä asianomaisen viranhoitoon vaikuttavista sidonnaisuuksista, olivat ne sitten taloudellisia tai yhteisöllisiä. Velvoitus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan edellyttäisi kirkon vaalijärjestyksen muuttamista. Se ei kuitenkaan liene tarpeen, sillä kirkkoherran- ja varsinkin piispanvaaleihin liittyy nykyään niin monia julkisia esiintymisiä eri medioissa ja paneelikeskusteluissa, että viranhoitoon vaikuttavat sidonnaisuudet tulevat esille tai median ja valitsijoiden on mahdollista kaivaa ne esille ennen kirkkoherran tai piispan valintaa.
”Järjestöjen ja yhdistysten jäsenyys mietityttää eniten”
Karl af Hällström, Lovisa svenska församling, Porvoon hiippakunta
Kaikissa vaaleissa olisi hyvä, jos valitsijat tietäisivät kaiken olennaisen ehdokkaista ennen äänestystä. Kysymys kuuluu, mikä on olennaista eri toimissa tai viroissa. Kirkkoherran ja piispan viroissa painopiste on muualla kuin taloudenhoidossa – taloudellistakin vastuuta toki on, mutta useimmiten on myös talouden ammattilaisia apuna. Sijoituksien ja velkojen selostamista ei ehkä pitäisi vaatia. Taloudelliset (ja muut) rikokset ovat tietenkin asia sinällään. Enemmän voivat mietityttää eri järjestöt ja yhdistykset. Metsästysseura, Lions, Odd Fellows, Suomi Ensin, Suomen Teologinen Instituutti, Yhteys-liike – sidonnaisuudella tällaisiin voi olla merkitystä äänestyskäyttäytymiseen (millä mihinkin suuntaan).
”Virassa olevalta odotetaan tasapuolisuutta ja reilua peliä”
Ilkka Järvinen, Hyvinkään seurakunta, Espoon hiippakunta
Avoimuus on hyvä asia ja lisää luottamusta. Kunnissa ja valtiolla on omat määräykset sidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Sidonnaisuuksista kysellään valintatilanteessa kirkonkin vaaleissa, mutta ymmärtääkseni ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole. Siksi piispan- tai kirkkoherranvaalitilanteessa ehdokkaan oma ilmoitus lisää avoimuutta. Ajan henki varmasti on, että myös kirkon puolella pitäisi velvoittaa ilmoittamaan merkittävät sidonnaisuudet. Raja mennee siellä, missä kunnissa ja valtiollakin. Käytännön työssä seurakunnan kirkkoherra saattaa joutua jääväämään itsensä jossain tilanteessa esimerkiksi talousarviomäärärahojen käsittelyssä. Kristillisessä kentässä kiinnostavat sidonnaisuudet herätysliikkeisiin ja järjestöihin. Vaikka olisin jonkun liikkeen jäsen tai kuuluisin esimerkiksi jonkun järjestön hallitukseen, virassa minulta odotetaan tasapuolisuutta ja reilua peliä.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.