Suomalaisia herätysliikkeitä yhdistää kokoontuminen marttyyrikertomusten ympärille, väittää teologian tohtori Teemu Kakkuri.
Raahessa pappina työskentelevä Kakkuri piti viime viikonloppuna Suomen Pipliaseuran vuosijuhlilla Kokkolassa esitelmän raamattutyön vaikutuksesta herätysliikkeiden syntyyn. Uhriutuminen nousi esille esitelmässä.
Kakkuri on juuri saanut valmiiksi tietokirjan Suomalainen herätys (Kirjapaja), joka alkaa 1600-luvun pietismistä ja päättyy Luther-säätiöön. Syksyllä ilmestyvää kirjaa kirjoittaessaan Kakkuri huomasi, että herätysliikkeiden kertomukset itsestään olivat vainotun yhteisön kertomuksia.
– Herätysliikkeissä on samaistuttu Egyptin ja Babylonian puristuksessa elävään Israeliin, maaherran edessä syytettynä seisovaan Paavaliin ja katolisen kirkon hyljeksimään Lutheriin.
Kakkurin mielestä herätysliikkeiden historiassa ei ole todellisuudessa kaltoin kohtelua yhtä paljon kuin mielikuvissa. Joukko nuoria herännäispappeja seisoi kyllä 1830-luvulla Kalajoen käräjillä, mutta enemmistö heistä sai melko pian arvostetun aseman. Samoin kävi evankelisen liikkeen isälle Fredrik Gabriel Hedbergille. Hän vietti vain lyhyen ajan sivuun siirrettynä vankilasaarnaajana Oulussa, ja oli jo pian arvostettu rovasti.
– Liikkeissä on rummutettu näitä ainoita harvoja marttyyrikokemuksia.
Kakkurin mielestä uhriutumisriittejä ja uusia viholliskuvia etsivää uskonnollisuutta ei kannattaisi enää jatkaa.
– Keskustelupalstoilla kirjoitetaan, että kirkossa ei saa enää julistaa Jumalan sanaa. Minä kuulen koko ajan ravitsevaa Jumalan sanaa eri puolilla Suomea. Poimimalla tietysti löytyy kielteisiä kokemuksia, joiden äärelle marttyyriteltan voi pystyttää, Kakkuri suomii.
Kokkolassa viime viikonloppuna järjestetty Suomen Pipliaseuran ekumeeninen raamattutapahtuma kokosi järjestäjän arvion mukaan eri tilaisuuksiin yhteensä noin 3 500 henkeä.
Lue Kotimaa Pro:sta Danielle Miettisen blogi aiheesta.
Ilmoita asiavirheestä