Kirkkoon kuuluminen vaihtelee merkittävästi alueittain, mikä hankaloittaa yhteistä suunnittelua, sanoo kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki. Hän listasi Kotimaan pyynnöstä kolme kirkon kohtalonkysymystä.
Alueellisen erilaisuuden ja suunnittelun vaikeuden lisäksi Salomäen väitteitä olivat kirkon joutuminen sivuraiteille yhteiskunnassa ja kirkon muuttuminen kuluttajakirkoksi.
Hanna Salomäki näkee kirkon haasteena myös sen, että hiippakunnat poikkeavat yhä enemmän toisistaan jäsenyyden, kasvatustyön ja toiminnan tavoittavuuden suhteen.
– Tämä on ongelma suunnittelun ja yhteisten strategioiden kannalta. Jos turvaudutaan vain ”keskiarvokirkon” lukuihin, alueelliset erot hämärtyvät, eikä ”kriisikuntia” havaita niin helposti, Salomäki sanoo.
Oulun hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen kommentoi Kotimaassa Salomäen teesi toteamalla, että alueellisista eroista ollaan koko kirkon hallinnossa tietoisempia kuin paikallisesti. Monissa paikallisseurakunnissa ollaan kuitenkin heräämässä siihen, että pääkaupunkiseudun kehitys saattaa tulla omaankin pitäjään.
– Onhan se inhimillistä toivoa, että asiat jatkuisivat niin kuin ennenkin. Vaikka Oulun hiippakunnassa perinteinen sitoutuminen on vielä vahvaa, täytyy meidänkin olla hereillä.
Lue l9.10 ilmestyneestä Kotimaasta laaja juttu kirkon kohtalonkysymyksistä. Hanna Salomäen kolmea väitettä kommentoivat Kari Ruotsalaisen lisäksi Porvoon piispa Björn Vikström, Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi ja kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen.
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä