Suvi Mononen viihtyi niin hyvin Kouvolan seurakunnan viestinnässä, että parivuotisen pestin loputtua haki sisäisessä haussa kirkkopäiväsihteeriksi. Ja tuli valituksi.
Monialainen toimenkuva on saanut medianomin vakuuttuneeksi siitä, että viestintä on hänelle oma ala. Näillä näkymin opinnot jatkuvat. Seuraavassa Monosen kuulumisia ja tunnelmia uuden työtehtävän ääreltä.
Turvallisuuskysymyksiin on panostettu
Mitä lähemmäs Kirkkopäivät ovat tulleet, sitä vaihtelevammiksi tehtäväni ovat muuttuneet. Ensimmäinen konkreettinen työni oli viime elokuussa, kun varasin tilat kaikille lähes 70 tapahtumalle.
Alkuvuodesta käsittelimme myös turvallisuusasioita. Ensiapu, järjestyksenvalvonta ja pelastussuunnitelma ovat ensiarvoisen tärkeitä tapahtumassa, johon odotetaan lähes 10 000 kävijää kolmen päivän aikana. Lisäksi täällä pidetään jo torstaista alkaen Kirkon viestintäpäivät.
Osa työstäni on hyvin itsenäistä, toisaalta teen yhteistyötä monien tahojen kanssa. Meillä on järjestäjän joukoissa parisataa henkeä, valtaosa vapaaehtoisia, joiden kanssa toivomme yhteistyön jatkuvan Kirkkopäivien jälkeenkin.
Iso osa valmistelutyötä oli ohjelmansuunnittelu, josta vastasivat paikallinen ja valtakunnallinen työryhmä. Osallistuin molempien kokouksiin.
Kirkkopalvelut kantaa vastuun järjestelyistä yhdessä paikallistahojen kanssa. Olen ollut päivittäin yhteydessä kehityspäällikkö Jari Kupiaisen kanssa, ja olemme tavanneetkin viikoittain.
Haavetyö päättyy kesäkuussa
Kaksivuotinen pestini Kouvolan seurakuntayhtymän viestinnässä loppui viime vuonna. Siinä toimessa pääsin tutustumaan Kuopion hienosti järjestettyihin Kirkkopäiviin.
Vaikka Lahdessa asunkin, viihdyn Kouvolassa niin hyvin, että halusin jatkaa täällä. Tämä on sopivan kokoinen paikka, missä oppii tuntemaan ihmiset varsin pian.
Kouvola tuli tutuksi jo opiskeluvuosinani. Aloitin yhteisöviestinnän opinnot Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa vuonna 2007, ja valmistuin medianomiksi 2011.
Tapahtumatuotanto sivuaa alaani, ja sitähän kirkkopäiväsihteerin työ pitkälti on. Tämä on mahtava kokemus, joka kestää kesäkuun alkuun. Viikko Kirkkopäivien päättäjäisistä, ja loppuraportin on oltava valmis.
Olen jo lueskellut Tampereen yliopiston viestinnän pääsykoekirjaa. Jos en pääse sinne, keksin kyllä jotain muuta.
Vappugospelia, teatteritapahtumaa ja pulaa majapaikoista
Kouvolassa ei ole aiemmin järjestetty Kirkkopäiviä. Tämä on hieno tilaisuus kaupungille, jonka sijainti on niin hyvä ja keskeinen, että täällä voi piipahtaa vaikka päiväseltään.
Itse asiassa majoitustilat loppuivat Kouvolasta jo joulun tienoilla. Sittemmin niitä on varailtu Kotkan, Lahden ja Lappeenrannan seutuvilta. Kirkkopäiville tullaan hyvinkin pitkän matkan takaa.
Olemme myös tehneet yhteistyötä Kouvolan matkailun kanssa mökkimajoituksen markkinoimiseksi
Majoitus on yksi asia, johon me järjestäjät emme voi vaikuttaa. Täällä on samaan aikaan muitakin suurtapahtumia. Teemmekin yhteistyötä muun muassa Lasten teatteritapahtuma Kuulaksen ja Kouvolan Vappugospelin kanssa.
Haluamme muutenkin tukea paikallistuottajia ja yrittäjiä. Toivommekin, ja myös kysyttäessä ohjaamme Kirkkopäiville osallistuvia käyttämään täkäläisten ruokapaikkojen palveluja.
Tykkimäkeen vai tansseihin?
Mitään katastrofia järjestelyissä ei ole käynyt. Kokousjärjestelyissä on tosin ollut opettelua.
En juo kahvia, joten en heti huomannut tilata sitä palaveriin. Tunnin kuluttua kokous muuttui levottomaksi kiemurteluksi. Lopulta yksi osallistujista kysyi: Eikö kahveja tulekaan? Onneksi emäntä oli paikalla ja järjesti ensi hätään pahvikupilliset.
Sittemmin olen varmistanut aina hyvissä ajoin kahvit joka kokoukseen.
Kirkkopäivistä alkaa kesä! Yritän jossain välissä itsekin päästä nauttimaan runsaasta tapahtuma-annista. Tavoittelen ainakin sunnuntain huvipuistojumalanpalvelukseen Tykkimäelle ja lauantain Tanssii pappien kanssa-tapahtumaan.
Viisi pappiamme opettelee Kouvolan Terpsikerhon tunneilla askeleita, jotta osaisivat pyörähdellä kävelykatu Manskilla.
Vaikeinta tässä työssä on varmaan se, että vastoinkäymisiä väistämättä tulee, ja joillekin niistä ei kerta kaikkiaan voi mitään. Esimerkiksi kaikkia halukkaita esiintyjiä ei voitu ottaa.
Parasta on yhteistyö niin monien mukavien ihmisten kanssa. Ehkä kaikkein paras kuitenkin on vielä edessä? Loppuhuipennus saisi olla, että Huh, kaikki meni lopulta hyvin.
Kuva: Hannele Niemi.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa Prossa.
Ilmoita asiavirheestä