Aloitetaan hyvistä uutisista. Suomessa ei ole sellaista poliittista toimijaa, joka kieltäytyisi tapaamisesta, jos joku Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista sitä ehdottaisi. Näin sanoo Niilo Toivonen, joka on vuosia seurannut poliittisiin päättäjiin kohdistuvaa lobbausta aitiopaikalta.
Tämän vuoden alussa Toivonen aloitti konsulttitoimisto Milttonissa johtavana neuvonantajana. Hänen työtään on auttaa talon asiakkaita ymmärtämään poliittista päätöksentekoa ja sitä, miten siihen voisi vaikuttaa. Ennen nykyistä pestiään hän vietti runsaat kahdeksan vuotta eduskunnassa, ministeriöissä ja Euroopan parlamentissa SDP:n palveluksessa, viimeksi pääministeri Sanna Marinin erityisavustajana.
Hän on perehtynyt aiheeseen myös kirkkososiologian opinnoissaan. Pari vuotta sitten valmistunut gradu käsitteli Kataisen ja Stubbin hallitusten päätöksenhteon perusteita kirkolle keskeisissä kysymyksissä.
– Jos kirkko haluaa tavata jotakuta, niin uskon, että se varmasti järjestyy. Tämähän ei ole itsestäänselvyys, näin hyvin asiat eivät ole kaikilla organisaatioilla Suomessa, Toivonen sanoo.
Ja mikä parasta, Toivosen mukaan kirkkoa myös kuunnellaan.
– Kirkon sanomalla on painoarvoa. Sillä on merkitystä, mitä mieltä kirkko on.
VALTAA KIRKOLLA siis olisi. Valitettavasti tämä ei ole koko totuus kirkon vaikuttamistyöstä. Niilo Toivosen mukaan kirkko ei nimittäin käytä valtaansa.
– Kirkko on kokoaan pienempi toimija niin näkyvyydeltään kuin vaikuttavuudeltaan, Toivonen sanoo.
– Jos resurssien valossa katsoo, niin vaikuttavuus voisi olla paljon isompi.
Kirkko antaa kyllä lausuntoja tärkeinä pitämiinsä lakihankkeisiin, ja kirkon keskeiset toimijat tapaavat poliitikkoja. Vaikuttamistyön volyymi ei kuitenkaan ole Toivosen mielestä oikeassa suhteessa kirkon asemaan ja kokoon.
– Näen, että siinä olisi paljon nykyistä enemmän mahdollisuuksia.
Demaritaustainen Toivonen ei halua ottaa kantaa siihen, minkälaista politiikkaa kirkon pitäisi pyrkiä edistämään. Mutta jotenkin ääntä pitäisi uskaltaa käyttää. Kirkolla on nimittäin suomalaisten arjesta esimerkiksi diakoniatyön kautta sellaista tietoa, jota millään toisella toimijalla ei ole.
– Kirkolla on omistajuutta monista asioista ja teemoista yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja sen uskottavuus puhua niistä on aivan omaa luokkaansa. Siksi vaikuttamista pitää tehdä ja sen pitää perustua ymmärrykseen siitä, mitä tässä maassa tapahtuu.
– Minusta se on kirkon velvollisuuskin puhua niistä asioista, jotka kirkko näkee tärkeiksi.
Niilo Toivonen kuvailee omaa suhdettaan kirkkoon lämpimäksi.
Kuva: Jukka Granström
KIRKON HALLITUSOHJELMATAVOITTEET ovat jo perinteeksi muodostunut ja julkisuudessa näkyvä vaikuttamisen keino. Niissä sanallistetaan kirkon käsitys suomalaisen yhteiskunnan tilasta ja toiveet tulevalle hallitukselle.
Tavoitteet laaditaan asiantuntijatyönä kirkkohallituksessa, hyväksytään kirkkohallituksen täysistunnossa ja julkaistaan aina eduskuntavaalien alla. Viime keväänä kirkko julkaisi seitsemän tavoitetta. Niitä ovat nuorten hyvinvoinnin, tasapainoisen aluekehityksen, uskonnonvapauden, uskontolukutaidon, globaalin oikeudenmukaisuuden ja ilmastokestävän elämäntavan edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen.
Vaalien jälkeen moni kirkollinen toimija oli myös kuultavana hallitusneuvotteluissa.
– Se on hyvin myönteinen asia. Kirkkoa haluttiin kuulla useampaankin otteeseen, Toivonen toteaa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka hallitusohjelma on nyt valmis, hallituksen työskentely on vasta alussa. Tavoitteiden toteutumisen kannalta olennaista on se, miten kirkko on mukana hallituksen työskentelyssä tästä eteenpäin. Toivonen kannustaa kirkon johtajia aktiiviseen dialogiin päätöksentekijöiden kanssa.
– Kirkon kannattaisi olla mukana kaikissa niissä prosesseissa, jotka ovat kirkolle relevantteja. Niitä hankkeita on tässä hallituksessa huomattava määrä, ja matkan varrella tulee varmasti myös uusia asioita.
Erityisen tärkeää on luottamuksellisten suhteiden rakentaminen politiikan toimijoihin.
– Ihmisten kauttahan politiikkaa Suomessa tehdään. Siksi tässä ajassa erityisesti piispojen rooli on korostunut.
MIKSI KIRKON vaikuttamistyö sitten on niin vaatimatonta? Niilo Toivosen mukaan siihen on monia syitä, eivätkä niistä useimmat ole yksinkertaisia tai helposti ratkaistavissa.
Osa niistä liittyy kirkon olemukseen. Tunnetun sanonnan mukaan kirkon kvartaali on neljännesvuosisata. Kirkko kerta kaikkiaan toimii aivan eri rytmissä kuin muu yhteiskunta.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei myöskään ole hierarkkinen linjaorganisaatio, jossa johtaja voisi sanella näkökulman. Niinpä aina on läsnä kysymys siitä, kuka kirkon ääntä saa käyttää.
Yksi syy liittyy kirkon sisäisiin kiistoihin, joiden Toivonen epäilee uuvuttaneen kirkon toimijat. Aika ja energia, joka pitäisi käyttää vaikuttamistyöhön yhteiskunnassa, meneekin vääntöön kirkon sisällä.
– Kirkon sisäinen prosessi on aika raskas. Konflikti on jatkuvasti ilmassa.
Toivonen tunnistaa senkin, että siinä missä kirkkoa arvostetaan, siihen kohdistuu samaan aikaan valtavia odotuksia.
– Kirkon pitäisi olla rohkea sanomaan ääneen, mutta sitten kuitenkin harkitseva. Pitäisi puolustaa kaikkia alueita Suomessa, mutta puhua myös isojen kaupunkien ongelmista. Pitäisi puhua globaalista mittakaavasta, kehitysyhteistyöstä ja ilmastonmuutoksesta, mutta myös köyhyydestä Suomessa.
Yksi syy hiljaisuuteen saattaa olla myös itsevarmuuden puute. Ehkä kirkossa ei ymmärretä, että sen ääntä todella kaivataan.
Jos kirkko ei ole Suomen johtava arvokeskustelija, niin mikä taho se sitten on? Niilo Toivonen kysyy.
Kuva: Jukka Granström
PIAN SUOMESSA neuvotellaan jälleen arvoista, kun ensi tammikuussa järjestettävien presidentinvaalien vaalikeskusteluissa päästään vauhtiin. Juuri presidentinvaalit ovat Niilo Toivosen mielestä Suomen tärkeimmät arvovaalit. Siksi varsinkin niiden alla käytävään keskusteluun kirkon pitäisi osallistua rohkeasti.
– Jos kirkko ei ole Suomen johtava arvokeskustelija, niin mikä taho se sitten on? hän kysyy.
Toistaiseksi kirkolla ei todella ole tässä roolissa varteenotettavia haastajia. Kirkon jäsenmäärän pienentyessä asema voi kuitenkin muuttua.
Niilo Toivonen tosin arvelee, että ”post-luterilaisessa” Suomessa uskontojen näkyvyys julkisessa keskustelussa kasvaa ja uskonto niveltyy osaksi myös poliittista keskustelua entistä tiukemmin. Syynä siihen on uudenlainen asetelma ja suurempi kilpailu näkyvyydestä.
– Tulee kilpailua siitä, kuka pääsee puhumaan uskontoon liittyvistä asioista.
Ehkä kirkossakin silloin herätään vaikuttamaan.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä