Avioliittokeskustelu kirvoitti odotetusti runsaasti puheenvuoroja syksyn kirkolliskokouksen ensimmäisenä istuntopäivänä maanantaina.
Keskustelun alussa ja sen kuluessa puheenjohtaja Seija Kuikka painotti, että nyt puhutaan puhemiesneuvoston ehdotuksesta eikä avioliitosta yleensä. Ehdotuksen mukaan piispainkokouksen tilaama selvitys kirkon vihkioikeudesta luopumisesta menee perustevaliokunnan käsiteltäväksi. Ohjeistusta ei täysin noudatettu.
Käsittelyssä olleen selvityksen teki kirkkososiologian emeritaprofessori Eila Helander. Hänen mukaansa kirkko voisi pitäytyä virallisesti nykyisessä vihkimiskäytännössään mutta hyväksyä samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen toimintamalli. Tämä malli sallii sen, että kirkossa vihitään ja siunataan myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Kirkkoherra Juha Tanska aloitti puheenvuoronsa omakohtaisella tarinalla, joka on opettanut hänet näkemään, miten hauras vahvimmaltakin näyttävä ihminen lopulta on. Tanska totesi Helanderin kompromissiesityksen antavan eväitä sille, että kirkkoinstituution harjoittama tietyn ihmisryhmän kiusaaminen ja mitätöinti ainakin vähenevät.
Hän kiinnitti huomiota apostolien kokoukseen vuonna 50. Siellä pohdittiin, millä ehdolla tullaan kristityksi ja vaaditaanko ympärileikkaus kaikilta.
– Tuossa tilanteessa kirkossa sallittiin erittäin perustavasta kysymyksestä kaksi eri tulkintaa rinnakkain, Tanska sanoi.
Ennen istunnon päättymistä aiheesta ehdittiin käyttää 11 puheenvuoroa. Kaikki olivat piispainkokouksen kanssa samaa mieltä siitä, että kirkon ei tule tässä tilanteessa luopua vihkioikeudestaan. Keskustelua päätettiin jatkaa tiistaina.
”Eikö kompromissi ole sitä, että kaikki luopuvat jostakin?”
Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen käytti korostetun sovinnollisen puheenvuoron. Hän painotti, ettei koe kääntäneensä takkiaan asiassa, vaan haluaa toimia sillanrakentajana. Hän kiitti Helanderia erinomaisen perusteellisesta työstä ja rohkeista johtopäätöksistä.
– Helanderin esitys on paras tähän mennessä näkemäni ehdotus päästä pattitilanteesta eteenpäin.
Turtiaisen mukaan uutta selvityksessä oli esimerkiksi se ajatus, että omantunnonsuojaa eivät tarvitse ne papit, joiden opetus perustuu kirkossa vuosisatoja vallalla olleeseen näkemykseen avioliitosta. Sitä tarvitsevat nyt ne, jotka haluavat omantunnon syistä noudattaa voimassa olevaa avioliittonäkemystä myös kirkossa.
– Helanderin ehdottama malli ei ole täydellinen eikä varmasti tyydytä kaikkia. Mutta eikö kompromissi ole määritelmällisesti juuri sellainen, että molemmat osapuolet joutuvat luopumaan jostakin, jotta saavat säilyttää jotakin?
– Oletteko valmiita kompromissiin vai aiotteko pitää tappiin saakka kiinni siitä, minkä näette ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi? Jos pidämme kiinni vain omasta näkemyksestämme, hinta on se, että kirkko ehkä hajoaa omaan riitaisuuteensa, Turtiainen haastoi edustajatovereitaan.
Turtiainen huomautti, että eronneiden vihkimisessä kirkossa on jo toimittu Helanderin ehdottamalla tavalla. Kirkko opettaa yhä, että avioliitto on elinikäinen. Elämän realiteettien edessä eronneille on kuitenkin vähitellen sallittu toinenkin mahdollisuus.
Niilo Räsäsen puhe keskeytettiin kahdesti
Edustajat Eeva-Riitta Hahtola, Risto Tuori, Janne Kaisanlahti, Ville Auvinen ja Niilo Räsänen painottivat, että kirkko, joka pitää Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan, ei voi laajentaa avioliittokäsitystään.
– Puhumalla avioliittokäsityksen laajentamisesta pyritään antamaan mielikuva, että kyse olisi mitättömästä pikkuasiasta. Oikeasti kyse on avioliittokäsityksen muuttamisesta. Kirkolla ei voi olla kahta toisistaan poikkeavaa käsitystä. Ainut oikea tie on se, mikä on meille Raamatussa kirjoitettu: älkää mukautuko tämän maailman menoon, sanoi Eeva-Riitta Hahtola.
Ville Auvisen mukaan keskustelu avioliitosta muistuttaa orwellilaista kaksoisajattelua. George
Orwellin kirjassa Vuonna 1984 se tarkoitti, että mustaa on sanottava valkoiseksi, kun puolue sitä vaatii, ja samalla on kyettävä uskomaan, että musta todella on valkoista. Kaksoisajattelu edellyttää myös menneisyyden jatkuvaa muuttamista, Auvinen sanoi.
– Helanderin kompromissiesityksessä samaa sukupuolta olevien vihkiminen on yhtä aikaa mustaa ja valkoista. Kahden eri totuuden kirkko ei ole uskottava.
Niilo Räsäsen puheen puheenjohtaja keskeytti kahteenkin otteeseen ja lopulta päätettiin, että se jatkuu tiistaina. Puheenjohtajan mukaan Räsänen ei pysynyt asiassa eli Helanderin selvityksessä ja piispainkokouksen saatesanoissa sille.
Räsäsen mukaan Raamattu torjuu selkeästi kaiken homoseksuaalisuuden harjoittamisen, riippumatta siitä, onko se väkivaltaan vai rakkauteen perustuvaa. Jumalan sanasta luopuminen on hänen mukaansa kohtalonkysymys.
– Käsky rakastaa on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen, siihen emme tarvitse Raamattua. Mutta tarvitsemme Kristuksen, että saamme syntimme anteeksi. Jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei pidetä syntinä, se on julmaa ja rakkaudetonta. Pimitämme kyseisiltä henkilöiltä mahdollisuuden parannukseen, armoon ja anteeksiantoon. Kirkolla ei ole tähän lupaa, Räsänen sanoi.
Piispa Vikström: Kirkossa on ollut aiemminkin erilaisia avioliittokäsityksiä
Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström tarttui keskustelussa väitteeseen, jonka mukaan kirkossa ei voi olla kahta erilaista avioliittokäsitystä. Hän totesi, että niitä on ollut ennenkin. 1800-luvulla morsiamen piti luvata kuuliaisuutta miehelleen ja yhä jotkut kirkon sisällä ajattelevat, että mies on perheen pää. Samalla valtaosalla seurakuntalaisista on toisenlainen käsitys. Samoin eronneiden vihkimisessä on vähitellen hyväksytty eri käytännöt.
– Kaikissa kiistakysymyksissä molemmat osapuolet ovat vedonneet Raamattuun. Nyt joidenkin mielestä avioliittokäsityksen muutos on merkki Raamatun hylkäämisestä, ja toisten mielestä se on seuraus Raamatun vapauttavasta sanomasta Kristuksesta.
Edustaja Jukka Hautala kommentoi perinteistä avioliittokäsitystä perustelevaa näkemystä, jonka mukaan luomiskertomus olisi kertomus avioliiton asettamisesta.
– Jumala loi yhtä lailla linnut, kalat ja ihmiset ja käski niiden kaikkien lisääntyä. Luomisen ja avioliittoteologian välille on tehtävä selkeä erottelu, ja nyt on puhuttava avioliiton teologiasta.
Hautalan mukaan avioliitto on annettu ihmisen suojaksi. Avioliitto on ihmistä varten eikä ihminen avioliittoa varten.
– Nyt ratkaisemme, käperrymmekö kirkossa sisäänpäin ja jääkö avioliittokäsityksemme vain kansankirkon reuna-alueille niin, että se loukkaa ihmisten oikeustajua siitä, mitä rakkaus ja huolenpito merkitsevät.
Edustaja Kirsi Hiilamon mukaan Helanderin selvitys tarjoaa kirkolle kultatarjottimella ratkaisun pattitilanteeseen. Hän peräänkuulutti pohjoismaista näkökulmaa kirkollisessa avioliittokeskustelussa.
– On ylimielistä ajatella, että meillä on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa niin paljon parempaa tietoa luterilaisesta teologiasta, että muut pohjoismaiset kirkot ovat tehneet totaalivääriä ratkaisuja avatessaan kirkollisen vihkimisen myös samaa sukupuolta oleville pareille.
Kuva: Mari Teinilä. Niilo Räsäsen puheenvuoro herätti hämmennystä. Kuva täysistuntosalin ulkopuolella olevalta skriiniltä.
***
Arkistojuttu: Näin kirkolliskokous keskusteli avioliitosta syksyllä 2016: Analyysi: Pekka Simojoen tunteellinen puheenvuoro kiteytti kirkolliskokouksen aviokeskustelun
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.