Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä käsitteli pääkirjoituksessaan 11.4. jumalanpalvelusten kävijämäärien laskua. Teinilä kirjoitti, että jumalanpalveluksen urkupainotteinen musiikki puhuttelee vain pientä osaa seurakuntalaisista.
Onko urkumusiikki osasyyllinen kävijämäärien pienuuteen, musiikin työalasihteeri Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen Kirkkohallituksesta?
– Kylläpä koko asia olisi helposti ratkaistavissa, jos näin olisi. Ihmisten syyt mennä tai olla menemättä jumalanpalvelukseen liittyvät syvempiin merkityksiin kuin musiikkiin. Aina löytyy yksittäisiä urkujen vastustajia, mutta on myös paljon heitä, jotka kaipaavat urkumusiikkia.
Mihin perustuu urkumusiikin valta-asema jumalanpalveluksissa?
– Urkujen käyttö perustuu käytännöllisyyteen, ei valtaan. Useimpien kirkkotilojen akustiikka puoltaa urkujen käyttöä. Lisäksi kanttori johtaa messumusiikkia usein yksin, jolloin uruista on paljon iloa – ne ovat kuin orkesteri! Tarvittaessa urut ovat myös hiljainen soitin.
Erityisjumalanpalvelukset, kuten Tuomasmessu ja Pop-messu, käyttävät laajasti muita soittimia kuin urkuja. Pitäisikö niistä ottaa mallia?
– En ymmärrä, miksi urut ja muut soittimet laitetaan vastakkain. Urkujen rinnalla käytetään yhä enemmän muitakin soittimia. Mitä soitinyhtyeisiin tulee, kyse on resursseista. Seurakunnissa ei ole varaa maksaa palkkioita ammattimuusikoille, miksaajille ja sovittajille tai aikaa organisoida kokoonpanoa joka sunnuntai. Urut ovat todella pitkäikäinen ja siksi lopulta myös edullinen soitin.
Onko urkumusiikki ajanmukaista kirkkomusiikkia?
– Usein ajatellaan, että on ajanmukaista vastustaa perinteitä. Mutta miksi häpeäisimme kirkkomme tunnistettavaa soundia? Eivät ortodoksitkaan tee niin. Lapset ja nuoret aistivat usein vahvasti pyhyyttä urkumusiikkia kuullessaan, ja monet nykysäveltäjät innostuvat siitä.
Millaisiin tilanteisiin urut eivät sovi? Milloin niitä puolestaan ei voi korvata?
– Urut sopivat mihin tahansa tilanteeseen, jos niitä osataan käyttää. Ehkä joihinkin pienten ryhmien tilanteisiin sopii paremmin vaikka kitara tai kantele. Häihin ja hautajaisiin halutaan useimmiten urut.
Mikä on urkumusiikin osuus nykyisessä kanttorikoulutuksessa?
– Opiskelija voi erikoistua urkuihin, lauluun, kuoronjohtoon tai musiikkikasvatukseen, mutta hänen tulee saavuttaa perustaito kaikissa. Koulutus on erittäin kuormitettu. Kirkko näyttää odottavan kanttoreilta, että yksi ihminen hallitsee kaikki tyylit ja soittimet. Kanttori on kuitenkin ennen kaikkea monipuolisen kirkkomusiikin mahdollistaja.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä