KIRKKOPÄIVÄT Voivatko kirkko tai sen työntekijät olla mukana kansalaisaktivismissa, kysyttiin Kuopion kirkkopäivien paneelissa. Kun ihmiset hätääntyvät, seurakunnan on otettava selvää miksi, ja annettava tarvittaessa ääni niille joilla sitä ei ole, linjasi emeritusarkkipiispa John Vikström.
Paneeli, jossa Vikströmin lisäksi istuivat Enon kirkkoherra Armi Rautavuori, Sotkamon kappalainen Antti Lankinen ja kolumnisti Jukka Relander, oli varsin yksimielinen, että kirkon tulee korottaa ääni hädänalaisimman ja heikoimmassa asemassa olevan puolesta ja sillä tavoin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan. Mutta kuinka vahvasti pappi tai koko seurakunta voi nousta esimerkiksi kaivosta ja sen omistajatahoja vastaan, aiheutti panelisteissa hieman pohdintaa.
– Elämä olisi helppoa jos ei olisi moraalisia konflikteja, sanoi John Vikström.
– Entä kuka käyttää kirkon ääntä? Tärkeintä on lähteä liikkeelle argumentoimaan armon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, ja katsotaan sitten jälkeenpäin, onko se kirkon ääni tai kanta.
Armi Rautavuori linjasi papin osallistumisen politiikkaan niin, ettei pidä lähteä kunnallispolitiikkaan, koska silloin ollaan liian lähellä seurakuntalaisia, mutta osallistuminen valtakunnan politiikkaan ja yhteisten päätösten perustelujen eettiseen pohdintaa sopii kyllä.
Vikström muistutti professori Heikki Wariksen ajatuksesta, että kirkon pitäisi olla puoluepoliittisessa selibaatissa. Jukka Relanderin mielestä ajatus on käyttökelpoinen nykyäänkin.
Relander myös arveli, että on sellaista kansalaisaktivismia, jota kirkko ei voi johtaa omasta opistaan. Esimerkkinä hän mainitsi iskut Pohjanmaan turkistarhoihin. Paneelin puheenjohtaja Teemu Laajasalo tosin arveli sellaisiakin löytyvän, jotka mielellään johtavat perustelut kyseisiin iskuihin juuri kirkon opista.
Kirkkopäivät Kuopiossa 17.-19.5.
Ilmoita asiavirheestä