Kirkon eri ammattiryhmissä tehdään huomattavan paljon pätkätöitä. Ne johtuvat lähinnä siitä, että eri tehtäviin valmistuville työtekijöille on usein tarjolla vain sijaisuuksia. Toinen pätkätyömalli on kirkon lukuisat erilaiset projektit ja hankkeet.
Useita erilaisia kirkollisia työaloja edustavan Kirkon alat ry:n toiminnanjohtaja Ritva Rasila kertoo kirkon työnantajana olevan yleisesti ottaen tunnollinen.
– Varsinaista pätkätyökikkailua, jossa työsuhdetta jatkettaisiin keinotekoisina määräaikaisuuksina, vaikka tehtävä on pysyvä, ei kirkossa juurikaan ole. Taloudellinen tilanne altistaa tietysti varovaisuuteen virkojen täytössä, Rasila kertoo.
Hän kehuu seurakuntatyönantajan henkilöstöhallinto-osaamisen kehittyneen viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Huomattavimpana epäkohtana Rasila on pitänyt lastenohjaajien pätkätyösopimuksia koulujen lukuvuosien mukaan. Tämä tilanne on Rasilan mukaan kuitenkin pääosin korjaantunut.
Akavan kirkollisten ammattiliittojen toiminnanjohtaja Esko Jossas sanoo liiton olevan huolissaan kehityksestä, jossa yhä useampi vihittävä pappi joutuu aloittamaan työuransa määräaikaisessa tehtävässä.
– Jos papin työ on pätkä pätkän perään, ei työn vaatimaa syvyyttä voi saavuttaa. Seurakuntalaisten palvelu kärsii, kun pappi on koko ajan menossa tai tulossa. Monet toivovat yhä itselleen samaa perhepappia, joka vihkii ja kastaa lapset, Jossas luettelee pätkätyön erityisiä haittoja kirkon kannalta. Jossas katsoo, että pätkätöihin ajaudutaan seurakunnissa yhä useammin taloudellisista syistä.
Soittokierros hiippakuntiin vahvistaa, että pappisvihkimykseen osallistuvista teologian maisterista suuri osa saa virkamääräyksensä määräaikaiseen virkaan. Määräaikaisuudet johtuvat paitsi sijaisuuksista myös siitä, että seurakuntapastoreiden virkoja perustetaan taloudellisista syistä vain määräajoiksi. Tilanne tunnistetaan ainakin Kuopion hiippakunnassa.
Kiristyvä talous näkyy myös siinä, että kaikkia seurakuntapastorin virkoja ei viran jäädessä tyhjäksi täytetä.
Ilmoita asiavirheestä