Sääksmäen seurakunta haluaa purkaa remontin tarpeessa olevan Valkeakosken kirkon. Purkusuunnitelman vastustajat ovat valittaneet päätöksestä kirkkohallitukseen.
Valkeakoskella vastustetaan kirkon purkamista. Joukko paikkakuntalaisia on koonnut yhdeksänjäsenisen työryhmän, joka luovutti maanantaina kirkkohallitukselle vetoomuksen ja adressin kirkon puolesta. Työryhmään kuuluvat Ulla Karppila ja Arto Saarinen ovat lisäksi valittaneet päätöksestä kirkkohallitukselle.
Sääksmäen kirkkovaltuusto päätti Valkeakosken kirkon purkamisesta kirkkoneuvoston esityksen mukaisesti viime maaliskuussa. Päätöksen mukaan tuhatpaikkaisen kirkon tilalle ei rakenneta uutta kirkkoa ja tontti myydään.
Seurakunnalle jäisi kolme kirkkoa. Metsäkansan kyläkirkko ja Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko sijaitsevat kumpikin noin 10 kilometrin päässä Valkeakosken keskustasta. Lisäksi keskustan hautausmaalla on Kappelikirkko. Sääksmäen kirkkoon mahtuu noin 500, Metsäkansan kirkkoon 200 ja Kappelikirkkoon 230 henkeä.
”Seurakunnan tehtävä ei ole säilöä rakennuksia”
Valkeakosken kirkon kohtaloa on pohdittu seurakunnassa pitkään. Vuonna 1969 valmistunut Veikko Larkaksen suunnittelema kirkko olisi mittavien korjausten tarpeessa, ja sen käyttökustannukset ovat vuosittain noin 100 000 euroa.
Vuodesta 2011 lähtien kirkko on ollut vuoden kylmimpään aikaan suljettuna, sillä se ei pysy lämpimänä.
Seurakunnan kiinteistötyöryhmä on selvittänyt kirkon tulevaisuutta vuodesta 2013 lähtien. Se on pohtinut erilaisia vaihtoehtoja, kuten kirkon myymistä, yhteiskäyttöä muiden toimijoiden kanssa sekä erilaisia korjausvaihtoehtoja. Kesällä 2017 seurakunta teetti kirkosta kuntokartoituksen, ja tämän vuoden alussa kiinteistötyöryhmä esitti kirkkoneuvostolle kirkon purkamista.
– Kävimme asioita läpi pikku hiljaa ja teimme uusia selvityksiä. Kun faktat olivat edessä, päätös oli tehtävä, sanoo kiinteistötyöryhmän puheenjohtaja Marja Heikkinen.
Heikkisen mukaan kirkko on niin huonossa kunnossa, ettei sen korjaaminen olisi järkevää. Samaa mieltä on kirkkoherra Markku Antola.
– Kirkko on äärimmäisen kallis korjata ja ylläpitää, eikä se ole välttämätön seurakunnan toiminnan kannalta. Seurakunnan tehtävä ei ole säilöä rakennuksia, ellei niitä tarvita, Antola sanoo.
Erimielisyyttä korjauskustannuksista
Kirkkovaltuutetulle Ulla Karppilalle ehdotus kirkon purkamisesta oli järkytys. Karppila kuuli purkuesityksestä pari päivää ennen viime helmikuussa pidettyä kirkkoneuvoston kokousta, johon hän joutui yllättäen varajäsenenä.
– Asia oli tullut aiemmin esiin joissain käänteissä, mutta en pitänyt mahdollisena, että meillä päätettäisiin purkaa kirkko.
Karppila esitti asian jättämistä pöydälle, mutta esitystä ei kannatettu. Kolme viikkoa myöhemmin kirkkovaltuuston kokouksessa hän esitti, ettei kirkkoa pureta eikä tonttia myydä. Kirkon purkaminen voitti äänestyksen kuitenkin selvin luvuin: purkamisen puolesta äänesti 22 valtuutettua ja Karppilan vastaehdotuksen puolesta kolme. Kaksi äänesti tyhjää.
Seurakunnalla ja kirkon purkamista vastustavalla työryhmällä on keskenään erilainen käsitys kirkon kunnosta. Seurakunnan mukaan kirkon korjaaminen vaatisi mittavaa peruskorjausta, joka maksaisi 4,9 miljoonaa euroa. Purkamista vastustavan ryhmän mukaan noin kahden kolmen miljoonan euron remontti riittäisi.
Työmaa-aidat kirkon ympärillä: turvallisuussyistä vai väärää viestiä välittämässä?
Nyt kirkon pääsisäänkäynti on suljettu työmaa-aidalla. Aitaan kiinnitetyssä lapussa varoitetaan, että klinkkerilaatoilla verhoillusta päätykolmiosta tai kellotapulista saattaa irrota osia.
Viime keväänä seurakunnan yt-toimikunta asetti kirkon käyttökieltoon työturvallisuuteen vedoten. Irtoamisvaarassa olevien laattojen lisäksi kirkon sisäilma arveluttaa. Vuonna 2013 kirkossa todettiin kosteusvahinkoja ja kellarikerroksesta löydettiin selvää sienikasvustoa. Ongelmiin puututtiin: kellaria remontoitiin, kirkon salaojitus uusittiin ja sisätiloja otsonoitiin.
Remonttien jälkeen kirkon sisäilma todettiin puhtaaksi, mutta osassa kellarikerrosta haisee edelleen selvästi home. Seurakunnan tiedottajan Marjaana Pason mukaan osa työntekijöistä saa kirkon sisäilmasta oireita.
Kirkon purkamisen vastustajat pitävät kirkon ympäröimistä työmaa-aidalla liioitteluna, jonka tarkoituksena on viestiä, että kirkko on jo menetetty.
”Kunnossapito ja peruskorjaus ovat kaksi eri asiaa”
Yksi kirkon purkamista vastustavista paikkakuntalaisista on kuntotutkimuksiin perehtynyt diplomi-insinööri Kari Immonen.
Hänen mielestään kirkkovaltuutettuja on johdettu harhaan, kun heille esitettiin kirkon purkamisen vaihtoehtona 4,9 miljoonan euron arvoinen hankesuunnitelma kirkon korjaamiseksi. Immosen mielestä suunnitelmassa on mukana tarpeettomia kuluja, kuten kirkon kuparikaton ja päätykolmioiden uusiminen.
Kirkosta toissa kesänä tilattu kuntokartoitus sisälsi PTS-ehdotuksen seuraavalle kymmenelle vuodelle. Siinä esitetty arvio korjauskustannuksista oli noin 2,1 miljoonaa euroa. Kari Immosen mielestä PTS-ehdotuksessa listatut korjaukset sekä maalämpöön siirtyminen riittäisivät.
– Kunnossapito ja peruskorjaus ovat kaksi eri asiaa. Peruskorjaustarvetta kirkossa ei ole. Kirkkovaltuuston päätöksessä ei kerrota lainkaan, mikä olisi vaihtoehtoinen tapa edetä, vaan tuodaan esiin vain mammuttimainen peruskorjaussuunnitelma, Immonen sanoo.
Mihin seurakunnalla on varaa?
Kirkkoherra Markku Antolan mukaan pelkkien PTS-ehdotuksessa kuvattujen remonttien tekeminen ei olisi seurakunnan näkökulmasta tarkoituksenmukaista.
– Siinä on käyty läpi sellaiset asiat, jotka on pakko tehdä, jotta rakennusta voidaan käyttää. Jos esimerkiksi katon eristys jätetään tekemättä, ei rakennusta kuitenkaan voisi käyttää talviaikaan.
Hän muistuttaa, että korjattaisiin rakennus miten vain, suuret käyttökustannukset jäävät. Immosen mukaan ne tosin pienenisivät merkittävästi, jos kirkon lämmityksessä siirryttäisiin maalämpöön. Antolan mukaan maalämmön järjestäminen suureen kiinteistöön ei ole mahdollista.
Korjauskustannusten lisäksi erimielisyyttä on siitä, olisiko Sääksmäen seurakunnalla halutessaan varaa korjata kirkko. Kirkkovaltuutetuille kirkon korjaamisesta ja käytöstä syntyviä kustannuksia havainnollistettiin kertomalla, että ne voitaisiin kattaa lakkauttamalla 11 virkaa tai tointa tai koko päivä- ja iltapäiväkerhotoiminta. Kirkon purkamisen vastustajat pitävät vertausta asiattomana.
Purkamisen vastustajat huomauttavat, että seurakunnalla on käytettävänään 3,7 miljoonaa euroa sijoitusvarallisuutta.
Seurakunnan mukaan käytettävissä oleva sijoitusvarallisuus tarvitaan muiden kiinteistöjen hoitamiseen. Seurakunnan talouspäällikkö Eija Tuomioja kertoo laskeneensa, että tuleviin remontteihin tarvitaan seuraavien 20 vuoden aikana 4,2 miljoonaa euroa.
Seurakunnan taloutta on 2000-luvulla rasittanut yhteisöverotuoton pieneneminen ja seurakunnan laskeva jäsenmäärä. Niistä koituneita tappioita on tasapainotettu myymällä kiinteistöjä, lakkauttamalla virkoja ja nostamalla veroprosenttia 1,65:een.
– Veroprosentilla toimiminen on tiensä päässä. Sitä ei voi enää nostaa, Tuomioja sanoo.
Kirkon purkamisen seurakunta on arvioinut maksavan 450 000 euroa. Urakkaa ei ole kuitenkaan vielä kilpailutettu. Purkamisen vastustajien mielestä kustannukset on arvioitu alakanttiin. He perustelevat näkemystään sillä, että rakennus on suuri ja sen rakenteista löydettiin kuntokartoituksessa asbestia. Markku Antolan mukaan kustannuksia pienentää se, että purkutyön suorittava yritys saa viedä katon kuparit mukanaan.
”Suurta kirkkoa on tarvittu vain pariin konserttiin”
Olennainen kysymys on, tarvitseeko Sääksmäen seurakunta komeaa kirkkoa keskusta-alueella. Kirkkovaltuuston mielestä ei tarvitse. Viime marraskuussa seurakunta otti käyttöön strate gian Tienviitat 2022, jossa todetaan, että ”ihmiset ovat seiniä tärkeämpiä”.
Antolan arvion mukaan jumalanpalveluksiin osallistuu pyhästä riippuen 30–200 seurakuntalaista. Useimpina pyhinä he siis mahtuvat 230-paikkaiseen Kappelikirkkoon.
Hän esittelee Valkeakosken kirkon kävijätilastoja vuodesta 2012 lähtien eli ajalta, jolloin kirkko on ollut talvikauden suljettuna. Tuona aikana vuosittaisten kävijöiden määrä on vaihdellut 1300:sta 6400:aan.
Tällä vuosikymmenellä suurta kirkkoa on tarvittu Antolan mukaan vain pari kertaa: Arja Korisevan ja Vesa-Matti Loirin konsertteihin. Suuria yleisötapahtumia varten seurakunnan käytettävissä on kuitenkin kaupungin muita tiloja.
– On strategiamme mukaista, että toimimme vuokratiloissa, Antola sanoo.
Hän painottaa, ettei kirkkoa pureta siksi, ettei sitä voisi korjata.
– Se on täysin mahdollista. Toinen asia on, onko se järkevää. Tämä on arvovalinta.
Yli tuhat nimeä kirkon puolesta
Kirkon purkamista vastustava työryhmä on kirkon tarpeellisuudesta toista mieltä. Työryhmän mukaan allekirjoituksia kirkon purkamista vastustavaan adressiin on kertynyt jo yli tuhat.
– Kyllä kirkossa olisi kävijöitä, jos siellä järjestettäisiin tapahtumia kuten konsertteja, työryhmään kuuluva Riikka-Leena Eerola-Nieminen sanoo. Hän kehuu kirkon 39-äänikertaisia urkuja huippulaadukkaiksi.
Ryhmän mielestä kirkko olisi tarpeellinen esimerkiksi alueen vanhuksille. Kadun toisella puolella on kaksi hoivakotia.
– Niistä on pyörätuolillakin vaivaton hoitohenkilökunnan, omaisten tai vapaaehtoisten tuoda kirkkoon. Kappelikirkko on niin kaukana, ettei sinne ketään pyörätuolilla viedä, Ulla Karppila sanoo.
– Mutta ei tämä ole vain vanhusväestön surunaihe, Riikka-Leena Eerola-Nieminen lisää. Hänen mukaansa adressiin on kirjoittanut nimensä myös moni rippikouluikäinen.
Eerola-Nieminen ei mielellään kutsuisi keskustaan jäävää Kappelikirkkoa kirkoksi, vaikka se virallisesti sellainen onkin. Hänen mukaansa sitä on totuttu pitämään siunauskappelina. Ja vaikka kirkkoväki mahtuu sinne tavallisena pyhänä vaivatta, ei se tai muutkaan Sääksmäen seurakunnan kirkot ole yhtä tilavia kuin Valkeakosken kirkko.
Mikä määrä kirkkoja on sopivasti?
Purkuhankkeen vastustajien mielestä neljä kirkkoa ei ole suuri määrä Valkeakosken kokoiselle paikkakunnalle. Valkeakoskella on noin 21 000 asukasta, joista noin 15 500 kuuluu kirkkoon. Ulla Karppila huomauttaa, että hieman Valkeakoskea suuremmassa 25 000 asukkaan Sastamalassa on 11 kirkkoa ja kaksi kappelia.
– Kun Tyrvään kirkko paloi, ei ne sitä olisi tarvinneet, mutta heti pantiin talkoot ja seurakunnan rahojakin meni aika paljon.
Tiedottaja Marjaana Paso vertaa puolestaan Valkeakosken kirkon istumapaikkoja Helsingin tuomiokirkkoon. Helsingissä on noin 643 000 asukasta ja kirkossa tilaa 1300:lle.
”Kirkko on rakas, kulttuuriperintöä pitäisi varjella”
Ulla Karppilalle kirkko on rakas. Hän tuli Valkeakoskelle diakonissaksi 1967 ja työskenteli siellä aina eläkkeelle jäämiseensä 2000-luvun taitteessa. Kirkon rakennusvaiheessa Karppila asui työmaan lähistöllä ja seurasi ikkunasta kirkon rakentamista.
Kirkko on rakas myös Riikka-Leena Eerola-Niemiselle, joka on muun muassa päässyt kirkossa ripille. Hänen mielestään kirkollisvero velvoittaa seurakuntaa varjelemaan kulttuuriperintöä ja pitämään huolta arvokkaasta omaisuudestaan. Hän huomauttaa, ettei Valkeakoskella ole kirkon lisäksi enää jäljellä kuin muutama arvokas julkinen rakennus.
– Jos seurakunta ei arvosta kirkkoja, niin en välttämättä sellaiseen seurakuntaan halua kuulua. En olisi myöskään taannoin äänestänyt seurakuntavaaleissa ehdokastani, jos olisin arvannut hänen kannattavan kotikirkkoni tuhoamista.
Kari Immosen mielestä Valkeakosken kirkon tapaus on tärkeä periaatteellisesti.
– Kysymys kuuluu, millä perusteella päätös käyttökelpoisen kirkkorakennuksen purkamisesta voidaan tehdä. Tämä linjaa myös tulevaisuutta.
Seuraavaksi purkupäätös ja siitä tehty valitus tulevat kirkkohallituksen täysistunnon käsiteltäviksi. Tampereen tuomiokapituli asettui lausunnossaan puoltamaan kirkkovaltuuston päätöstä. Kirkkohallituksen jälkeen purkulupaa täytyy hakea vielä Valkeakosken kaupungilta.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.