Hengen uudistus kirkossamme ry:n Spirit-valmennuksessa Alppilan kirkolla pohdittiin viime lauantaina, miten uudet seurakuntayhteisöt voivat muodostua yhteisöllisiksi, osallistaviksi, kieleltään eläviksi ja vieraanvaraisiksi.
Piispat ovat rohkaisseet seurakuntia pyrkimään näihin tavoitteisiin ja Kirkkohallituksen tulevaisuusselonteko tutkailee maastoa, jossa kirkko etsii tietään 2000-luvulla. Alppilassa pohdinta vietiin ruohonjuuritasolle.
Työntekijöiden toimenkuvat ja yhteisöjen luominen eivät aina tue toisiaan
Alppilan kirkon ikkunasta näkyy Linnanmäki, jossa viime lauantaina vietettiin valokarnevaalia tämän vuoden viimeisenä aukiolopäivänä. ”Ukko”-laite kiidätti kylmähermoista väkeä ylös ja alas välillä pää alaspäin.
Samaan aikaan kirkolla kokoontui noin 50 ihmisen joukko, joka tuli pääkaupunkiseudun seurakuntayhteisöistä etsimään rohkeutta, valoa ja näkemystä yhteisöjen rakentamiseen. Valtaosa osallistujista oli vapaaehtoisia maallikkoja, jotka ovat seurakunnissaan löytäneet paikkansa rakentua ja rakentaa.
– Seurakuntalaiset ovat jopa työntekijöitä valmiimpia suuntautumaan ulospäin ja perustamaan messuyhteisöjä. Haasteena ja pullonkaulana on johtajuus, jos työntekijällä ei ole aikaa tai näkemystä yhteisöjen perustamisesta, toteaa valmennusta koordinoinut yhteisöinspiraattori Johanna Sandberg Hengen uudistus kirkossamme ry:n (HU) Spirit-verkostosta.
– Tarkoituksemme on varustaa olemassa olevia seurakuntayhteisöjä ja synnyttää uusia luterilaisen kirkon paikallisseurakunnissa, Sandberg kuvaa Spirit-verkoston tavoitetta.
Hän sanoo, että ruohonjuuritasolla joka puolella Suomea yhteisöjen rakentaminen saa vastakaikua, ja tätä varten olisi hyvä muokata esimerkiksi toimenkuvia.
Siellä missä yhteisöjä on perustettu, messut vetävät väkeä, esimerkiksi Verkoston messuissa Munkkiniemen kirkossa käy keskimäärin 230 ihmistä joka viikko.
– Juurevasti Jumalan sanassa, rouheasti ja rohkeasti tässä ajassa, Johanna Sandberg tiivistää yhteisöjen olemuksen.
– Yhteisön vetovoima on siinä, että siellä seurakuntalaisten lahjat ja ideat pääsevät käyttöön ja siellä jaetaan elämää yhdessä.
Ristipölytystä messuyhteisöissä
Spirit-valmennuksen teemana oli ”Avoin, aito ja rohkea yhteisö”. Alustusten ja tiimityöskentelyn avulla käsiteltiin muun muassa terveen yhteisön piirteitä ja konfliktien ratkaisua. Tarjolla oli ”ristipölytystä” muiden yhteisönrakentajien kanssa ja mahdollisuus ravistella seurakuntakulttuurin pölyjä ja tabuja.
Jo esittelykierroksella kuultiin, miten eri yhteisöt kirkon sisällä ovat madaltaneet kynnystä ja etsineet uusia tapoja tavoittaa kirkosta vieraantuneita ihmisiä.
Alppilan kirkko on Kallion seurakuntaan kuuluva matalan kynnyksen kohtaamispaikka ja yksi pääkaupunkiseudun uudentyyppisistä yhteisöistä. Se on risteyspaikka, jossa kohtaavat tavallisten stadilaisten ohella myös erilaiset toimijat. Muun muassa Tasausmessu toimii yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa, ja kirkossa pidetään myös kiinan-, unkarin- ja vironkielisiä messuja. Kirkon ovet ovat auki alueella, jossa puolet asukkaista ei kuulu kirkkoon.
Toiminnanjohtaja Petri Patronen kertoi, että Alppilan kirkolla on diakoniaruokailuja, brunsseja, muskareita ja perhekerhoja. Talosta löytyy myös urheilutiloja.
Avainsanoja ovat verkostoituminen, jalkautuminen ja rukous
Porvoon hiippakunnan Petrus Församlingin pastori Benjamin Sandellin mukaan heidän seurakunnassaan on vahva rukousperintö Ulla-Christina Sjömanin työn myötä. Mukaan on tullut paljon nuoria, ja yhteisö käyttää moderneja valmennusmenetelmiä opetuslapsi-koulussa.
Vuosaaressa kirkko on mennyt lähelle ihmisiä sekä yksittäisessä Urbaani unelma -tapahtumassa kaduilla että säännöllisesti Kolumbuksen kauppakeskuksessa, jossa on katukappeli. Seurakunta toimii yhdessä myös paikallisen kahvilayrittäjän kanssa. Kirkolla pidetään yhteiskristillisiä Kuninkaan iltoja.
Verkosto järjestää Alfa-kursseja ja panostaa myös juhliin; tänä syksynä Munkkiniemen kirkon pihalla pidettiin Venetsialaiset, mukana oli satoja ihmisiä.
Tapanilan Valon messun taustalla on joukko maallikkoja, joiden toiminnan kivijalka on rukouksessa. Yksi rukousryhmistä keskittyy yhteiskunnallisiin asioihin.
Picnicejä ja teemailtoja kodeissa ja ravintoloissa
Miten olla avoin ulospäin? Tätä on pohdittu Töölön seurakunnassa. Kansanvälisen työn sihteeri Kika Paukkunen kertoi, että uusia ideoita saa esittää ja niitä kokeillaan. Aktiivijäsenet yrittävät kasvattaa isoja korvia kuunnella ihmisiä.
Samoin Meilahdessa mietitään, miten sisäpiiristä lähdettäisiin ulos kohtaamaan ihmisiä Jumalan rakkaudella. Ilon ja valon messun ohella järjestetään esimerkiksi picnicejä.
Maahanmuuttajat ovat osa Espoonlahden seurakunnan Kohtaamispaikka-yhteisöä, eivät vain kutsuvieraina vaan myös järjestäjinä ja osallisina. Esimerkiksi Fellowship-illoissa on maisteltu eri kansallisuuksien ruokia. Kodeissa tai ravintolassa pidettäviin Teemafoorumi-iltoihin kutsutaan naapureita, työkavereita ja ystäviä.
Kaikista näistä yhteisöistä oli osallistujia valmennuspäivässä. Suomen Lähetysseura oli edustettuna Tasausmessun kautta.
Tarina jatkuu Kirkkopäivillä – ja seurakunnissa
Kuten yhteisöissä myös valmennuksessa oli rukouksella ja musiikilla suuri merkitys. Musiikista vastasi Verkosto-Kollektiivi.
Lopuksi eri yhteisöjen tiimit listasivat opittua ja mitä siitä viedään käytäntöön.
Tarina jatkuu toukokuussa myös kirkkopäivillä, jossa Hengen uudistus järjestää Kirkonrakentajien Foorumin.
Sitä ennen yhä kasvavissa seurakuntien yhteisöissä eletään yhteisöllisyyttä ja vieraanvaraisuutta todeksi arjessa ja juhlassa.
Kuva: Päivi Puhakka. Kaj Leppämäki, Panu Pitkänen, Benjamin Sandell, Irmeli Niemi, Jussi Malkamäki ja Väinö Tirkkonen jakoivat kokemuksia siitä, miten esimerkiksi Alppilan Tasausmessu, Petrus Församling, Verkosto ja Vuosaaren Kuninkaan illat luovat yhteyksiä alueensa ihmisiin.
Lue myös:
Hengen uudistuksen toiminnanjohtaja Panu Pitkänen: Pyhä Henki ja maalaisjärki ovat hyviä ystäviä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.