Eritysammattimies Johan Savonius tekee työtä, jonka hän kokee monipuoliseksi ja antoisaksi. Hän pähkäilee jatkuvasti vähän samanlaisten kuvioiden kanssa niin kotiverstaallaan Sipoossa kuin töissään Malmin hautausmaalla.
Kun useimpien pinna on koetuksella koneiden reistaillessa, Savonius saa ikään kuin lisää virtaa.
– Koneet eivät ole koskaan ikäviä käyttäjälleen. Kun ne eivät toimi, siihen on jokin syy. Se syy pitää vain löytää.
– Se on kuin tekisit palapeliä. Täytyy löytää puuttuva palanen, joka on saatava oikeaan kohtaan ja asentoon, oikeassa järjestyksessä.
Vaikka Savonius työskentelee kirkon palveluksessa, hän ei itse kuulu kirkkoon eikä usko Jumalaan.
Hautausmaa tuo rauhaa työhön
Toiminnallisesti Suomen suurimmalla hautausmaalla riittää myös Savoniukselle erilaisia palasia korjattavaksi ja hoidettavaksi.
– Työhöni kuuluvat kaikkien koneiden ja laitteiden huolto, rakennemuutostyöt ja tavalliset korjaukset.
Myös kiinteistöhuolto ja -hoito pitävät Savoniuksen mielen virkeänä.
Mutta pääasiassa Savonius viihtyy koneiden ja laitteiden äärellä. Joskus harvoin niin kutsutusti kentällä ollessaan hän saattaa törmätä esimerkiksi omaisiin.
Ystävällisenä ja toisia ihmisiä kunnioittavana Savoniuksella ei ole vaikeuksia kohdata hautausmaan vieraita.
Savoniukselle hautausmaa on viihtyisä työympäristö, jonka hän kokee tuovan erityisellä tavalla rauhaa myös omaan tekemiseen.
Hengellisten tehtävien ulkopuolella
”En usko Jumalaan, mutta tapakristillisyys on minulle ok”
Yleensä Savonius on konehallissa tai sen edustalla.
Niin tälläkin kertaa, kun hänellä on edessään maan tiivistämiseen käytettävä tärylätkä, joka käyntiin nykäistessä pyörii saman tien täysillä kierroksilla.
– Tästä on ilmeisesti sisäinen kierroksen luku jollain tavalla hajonnut. Vika on luultavasti keskipakosäädössä, joka ei syystä tai kahdeksannesta toimi.
Hengellisyys ei liity Savoniuksen työtehtäviin. Sellaisiin tehtäviin hän ei olisikaan valmis. Savonius ei kuulu kirkkoon.
– En usko Jumalaan.
Vuoden 2006 syksystä lähtien Malmin hautausmaalla – aluksi traktorinkuljettajana – työskennellyt Savonius ei juurikaan ole joutunut vastaamaan kysymyksiin uskosta.
Työhaastattelun yhteydessä häneltä tiedusteltiin kirkkoon kuulumisesta. Silloin Savonius vastasi, että hän ei ole kirkon jäsen.
Käytännössä hän olisi voinut liittyä kirkkoon silloin tai tänään pelkästään työn saamiseksi tai pitämiseksi.
– Mutta minun ei tarvinnut, Savonius muistaa työhaastattelusta.
Hän ei näkisi moraalista ongelmaa kirkkoon liittymisessä, koska ei olisi kirkon ensimmäinen tapakristitty.
Virkasuhteessa on oltava kirkon jäsen
Savoniuksen tavoin kirkkoon kuulumattomien, työsuhteisten työntekijöiden määrää ei ole saatavilla Suomen seurakunnista tai seurakuntayhtymistä. Se tiedetään, että jonkin verran heitä on, eikä sille ole laillista estettä.
Vuonna 2013 kirkkolakia muutettiin siten, että työsuhteisen on oltava hengelliseen työhön osallistuessaan paitsi kirkon jäsen, nimenomaan konfirmoitu kirkon jäsen.
Työnantajalle on laissa annettu valtaa harkita, onko myös muissa työsuhteisissa tehtävissä työtehtävien luonteen vuoksi perusteltua edellyttää kirkon jäsenyyttä. Tällaisen harkintavallan käytön toisella puolella ovat perusoikeudet, joiden mukaan ketään ei saa syrjiä vakaumuksen perusteella.
Virkasuhteissa tilanne on selkeämpi. Niissä työtään tekevän on aina oltava kirkon jäsen. Kirkkolain muuttuessa myös virkasuhteessa olevan työntekijän kirkkoon kuulumiseen liittyvät vaatimukset hieman tiukentuivat.
Uutena kelpoisuusvaatimuksena on, että virkasuhteessa pitää olla nimenomaan konfirmoitu kirkon jäsen – paitsi jos kyseessä on enintään kaksi kuukautta kestävä määräaikainen palvelussuhde.
– Jos kyseessä on pidempi tai toistaiseksi voimassa oleva virkasuhde, niin työntekijän on välttämätöntä olla konfirmoitu kirkon jäsen, Kirkon työmarkkinalaitoksen lakimies Timo von Boehm sanoo.
”Työtoveri oli kauhean pahoillaan”
Helsingin seurakuntayhtymässä työskentelevä Savonius noudattaa mielellään kristittyjen arvoja.
– Rakasta lähimmäistä ja pyri tekemään hyvää. Nehän ovat yleismaailmallisia hyvän ihmisen arvoja.
Hän ei ole kokenut arvostelua työyhteisössä valinnastaan. Ylipäätään harva edes tietää, että Savonius ei kuulu kirkkoon.
– Tosin yksi työtoveri eri yksiköstä oli kauhean pahoillaan, että joudun helvettiin, kun en usko Jumalaan.
Työtoveri piti Savoniusta muuten hyvänä miehenä. Savoniuksen mukaan yhteistyö sujui mutkattomasti.
Tämä Savoniusta kohtaan sääliä tuntenut työtoveri ymmärsi lopulta, miksi kirkkoon kuulumaton oli töissä hautausmaalla.
– Se meni hyvässä hengessä Savonius muistelee.
– Olen viihtynyt erittäin hyvin täällä. Täällä on hyvät tilat tehdä töitä ja hyvät työkaverit. Saamme kaikki työkalut mitä tarvitsemme. Tämä on monipuolista duunia.
”On hienoa kun saa kuolla ilman kipuja”
Savonius näkee hyvänä asiana, että kristityillä on yhteisönsä ja sellaisen yhteisön toiminta tuottaa sipoolaismiehelle ulkopuolisenakin lämpimiä ajatuksia.
Kolmen lapsen isä kokee työympäristön vaikuttaneen häneen, positiivisessa mielessä.
– Työskentely täällä, ikääntyminen ja asioiden pohtiminen ovat tehneet sen, että kristillisten ja muiden uskonnollisten yhteisöjen arvostus on kasvanut.
Hautausmaahan ja työhön liittyvä tietoisuus kuolemasta ovat osaltaan syventäneet Savoniuksen ajatusmaailmaa.
– Se on tehnyt kuolemasta arkipäiväisemmän. Tavallaan on helpompi ymmärtää, että itsekin tulee joskus kuolemaan. Kuoleminen ei ollut minulle peikko ennen tätä työtäkään.
– Se on oikeasti hyvä asia, hieno hetki, kun saat kuolla ilman kipuja. Saat sulkea silmäsi ja päättää, että tämä oli nyt tässä.
Johan Savoniuksen ilme kirkastuu yllättäen. Kuvattavana ollessaan ja haastattelun lomassa tärylätkää tutkinut mies havaitsee jotain olennaista.
– Tästä näyttää puuttuvan yksi pikkuinen osa. Usein näitä osia pystyy valmistamaan täällä.
– Pienkoneissa on niin helpot systeemit.
Kuva: Jouni Lampinen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Ilmoita asiavirheestä