Leena Huovinen. Olli-Pekka Silfverhuth matkustaa kisapapiksi 29. elokuuta alkaviin paralympialaisiin, joihin myös Huovinen suuntaa näillä näkymin. Huovisen osallistuminen Lontoon olympiakisoihin riippuu 5. heinäkuuta lopullisesti ratkeavasta edustusjoukkueen koosta.
Huoviselle tulevat EM-kilpailut ovat jo 20. arvokilpailut kisapappina. Silfverhuthille Lontoon paralympialaiset ovat kolmannet kesäparalympialaiset, joissa hän on mukana joukkueen pappina.
Silfverhuth kertoo, että kisapapin tehtävät ovat monitoimimiehen ja -naisen tehtäviä. Toimiin kuuluu monenlaisissa käytännön asioissa auttamista, joukkueen tukemista, keskusteluja, kuuntelua ja läsnäoloa.
– Koskaan ei edellisenä päivänä voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tulleessaan, vaikka jonkinlaisen aikataulun sitä mielessään tekeekin. Tämä työ vaatii joustavuutta ja luottamusta. Kisapapin työ ei myöskään ole vain arvokilpailuissa olemista. Leireillä mukana oleminen aloittaa myös papin valmistautumisen isompiin tapahtumiin, Silfverhuth sanoo.
– Papin tehtävänä on olla taustalla ja läsnä ihmisten elämässä. Kun luottamuksellinen suhde syntyy, niin papille uskoudutaan. Toki persoona vaikuttaa. Joku tulee helposti puhumaan, ja jollekin voi kestää vuosia ennen kuin tulee kohta, jolloin haluaa tulla juttelemaan”, Huovinen kertoo.
Huovinen kertoo tekevänsä paljon kirkollisia toimituksia kuten vihkimisiä ja kasteita joukkueiden jäsenille.
Suomen ensimmäisenä kisapappina toimi Göran Hellberg. Ensimmäisen kerran hän oli Suomen joukkueen mukana Münchenin kesäolympialaisissa vuonna 1972. Hellberg oli kisapappina vuoden 2003 loppuun asti. Leena Huovinen valittiin hänen seuraajakseen.
Ilmoita asiavirheestä