Törmäsin jokin aika sitten keskusteluun, jossa harmiteltiin seurakunnan työntekijöiden palvelukyvyn puutetta. Keskustelu äityi pian ikävien muistojen perkuuksi. Eräs kanttori oli kieltäytynyt soittamasta edesmenneen mummon lempilaulua, eräs pastori torjui ajatuksen arkun äärellä luetusta mielirunosta. Tarjolla olevien virsien ja Raamatun kohtien tulisi nähtävästi joidenkin mielestä riittää. Entisenä seurakuntapastorina ymmärrän hyvin, että joskus toivelista tuntuu kohtuuttomalta. Vihkiparien suhteen…