Kolumni: Jeesus sanoi, menkää ja tehkää, ei tulkaa ja istukaa

Mikko Pyhtilä. 28.12.2022. Oulu. Kuva: Jaani Föhr. Käyttoikeus kolumnistikuvana.

Tapasin tansanialaisen esihenkilöni, apulaispiispa Oscar Leman muutamia päiviä sitten Oulussa. Istuimme pitkään ja juttelimme kuulumisemme. Muistelimme, miten hänen aloittaessaan apulaispiispana, Victoriajärven Itäisessä hiippakunnassa oli noin 40 jumalanpalveluspaikkaa. Nyt reilun kymmenen vuoden jälkeen niiden määrä on nelinkertaistunut. Hiippakunnan 50 pappia hoitavat aluetta, jossa asuu useita miljoonia ihmisiä.

Muistelimme taannoista lauttamatkaamme Victoriajärven saaristoon kartoittamaan saariston seurakuntien tilannetta. Monista eri syistä osa alueen vanhoista seurakunnista oli hiipunut, jopa niin, että esihenkilöni kuvasi niiden olevan ”kuin Lasarus haudassaan”. Mutta Lasarus ei jäänyt hautaansa. Työ saarilla alkoi.

VIERAILIN KESÄLLÄ näissä samoissa saariston seurakunnissa. Seurakunta, jonka kirkkorakennus oli useamman kerran sortunut ja ihmiset olivat uupuneet enää uutta aloittamaan, oli nyt alueen keskusseurakunta. Uuden kirkkorakennuksen viereen oli valmistumassa pappila. Uusien seinien lisäksi oli myös uusia ihmisiä. Useat paikoista, joissa aiemmin vain haaveiltiin kirkon toiminnasta, olivat nyt kirkon elävää aluetta. Muutos oli valtava. Raamattuakin käännettiin saariston omille kielille. Lasarus oli noussut haudastaan.

Tansanian evankelis-luterilainen kirkko täytti kesäkuussa 60 vuotta. Siinä ajassa se on kasvanut muutamasta seurakunnasta maailman toiseksi suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi. Jäseniä on reilut 8 miljoonaa.

Mwanzassa, Victoriajärven rantakaupungissa, juhlamessun saarnassa pohdittiin, voiko kirkko vanheta samalla tavalla, kuin ihminen. ”Joskus ihmiset sanovat, että kirkko on kuollut. Silloin minä kysyn, oletko sinä kuollut. Kirkko olemme me”, muistutti pastori Mfariji. Kirkko on elävä, kuin sen jäsenet ovat eläviä.

LÄHETYSTYÖ KULKEE  jatkuvasti eteenpäin. Meille kotimaahan yksi keskeisiä viestejä lähetyskohteistamme on, ettei Jumalan työ ole millään muotoa vähentynyt maailmassamme. Kirkon aika ei ole ohi. Elävä Jumala toimii taukoamatta. Saamme jakaa ilon kasvavasta maailmanlaajasta kirkostamme.

Opimme, että jos näimme kirkon, seurakunnan tai sen osan, joka tuntui olevan kuin Lasarus haudassaan, Jeesus ehkä oli jo haudan suulla kutsumassa sitä takaisin elämään. Jumala voi elvyttää kuivuneet luut. Usein se tapahtuu lähetystyön keinoilla, menemällä ja tekemällä. Victoriajärven hiippakunnan saaristotyön tunnuslauseeksi nousi vuosia sitten sanat: ”Jeesus sanoi, menkää ja tehkää, ei tulkaa ja istukaa.”

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä

Edellinen artikkeliLuterilaisten ja anglikaanien yhteys laajenee – kirkolliskokous teki ekumenian kannalta merkittävän päätöksen
Seuraava artikkeli”Seurakunnan tehtävänä on muistuttaa toivosta” – Kalle Leppälä valittiin Hausjärven kirkkoherraksi

Ei näytettäviä viestejä