Tansanialaisella kylällä Danielin kodin ovella oli muutamia polkupyöriä. Niiden korjaus jatkuisi, kun osat saapuisivat. Siitä pihasta lähti liikkeelle muutakin kuin polkupyöriä.
Suomessa pysähdyn kirkkokäsikirjassa olevan esirukouksen pyyntöön: ”Anna sanasi levitä kaikkeen maailmaan.” Pyyntö tuntuu passiiviselta.
Lähetystyö on aktiivista menemistä ja tekemistä. Kuuluin Tansaniassa Victoriajärven hiippakuntien lähetys- ja evankelioimistyön tiimeihin. Lähetystyö oli lähtemistä liikkeelle. Laukkujen pakkaamista, auton huoltoa, jotta evankeliumi etenisi laajalle. Kouluttamista, suunnittelua, valkokankaan pystyttämistä, kotiovelle kolkuttamista, kokouksia, tiedotusta, budjetointia, radio-ohjelman tallentamista. Näiden avulla sana tavoitti kuulijan. Jos jossain uskoa heräsi, tiesimme sen olevan puhtaasti Jumalan työtä. Tiimimme halusi olla työkalu tässä työssä.
KYLVÄMISEN JÄLKEEN jonkun on jäätävä kastelemaan. Seurakuntien työntekijät ja maallikot tarvitsevat koulutusta. Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja auttoi ihmisiä. Diakonia kaikessa laajuudessaan on osa lähetystyötä. Diakoniassakin ihminen toimii: kohtaa kokonaisen ihmisen tai kouluttaa niitä, jotka kohtaavat.
Jotta olisi se elokuva-auto, valkokangas ja Jeesus-elokuva, fläppitaulu ja kouluttaja, ihmisen omaa kieltä puhuva Raamattu, koulutettu evankelista, ruokaturva ja muu kaikki, siksi niin moni suomalainen toimii aktiivisesti lähetystyössä. Kuinka paljon sanaa onkaan kylvetty suomalaisten ihmisten lahjoilla. Jokaisen lähetyseuron taustalla on ihmisiä, päätöksiä ja tekoja. Olohuonekin voi olla lähetystyön keskus. Äitini kudelmasta langat ulottuvat kaikkialle maailmaan.
Voisimmeko rukoilla lähetystyön puolesta Franciscus Assisilaisen rukouksen tapaan aktiivisesti ja omakohtaisesti: vapahtaja, tee minusta lähetystyösi välikappale! Että sinne, missä sinua ei tunneta, auttaisin sanaasi kuulumaan.
ISTUIMME MUOVITUOLEILLA. Daniel kertoi muuttaneensa kotoaan seurakuntanuorena paikkakunnalle, jossa kirkko ei vielä toiminut. Yhtenä päivänä hän alkoi kiertää paikkakunnan taloissa ja kutsua ihmiset mukaan kirkon toimintaan, jonka hän itse lupasi aloittaa. Ihmiset tulivat ja uusi seurakunta syntyi. Pian joku kantoi tiiliä kirkkotyömaalla selkä savesta punaisena.
Siellä me sitten istuimme ja iloitsimme, että suomalaisten lahjoittamilla varoilla pystyisimme tarjoamaan Danielille toivomaansa koulutusta ja auttamaan uutta seurakuntaa siinä, missä sen omat voimavarat muutoin olisivat loppuneet.
Kirjoittaja on lähetystyön asiantuntija Suomen Lähetysseurassa.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä